Author Topic: Köyhyys  (Read 50903 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Offline metrics

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1255
Re: Köyhyys
« Reply #390 on: September 21, 2013, 16:28:23 »
Sveitsiläisten pankkiirien track record on varsin hyvä. Liechtenstein sai vaakunaansa pienen lommon.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
Re: Köyhyys
« Reply #391 on: September 21, 2013, 16:43:23 »
Sveitsiläisten pankkiirien track record on varsin hyvä. Liechtenstein sai vaakunaansa pienen lommon.

Hupsista. Casse-setä on varmaan nyt hyvin, hyvin vihainen.
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Julmuri

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3920
  • Pienimunainen fasisti
Re: Köyhyys
« Reply #392 on: September 21, 2013, 17:53:39 »
Toimeentulotuki on vihonviimeinen kerros turvaverkossa ennen kuolemaa ja kuten sanottua, muodostaa 1,2 % kaikista sosiaalimenoista.

Poista tuo 1,2 %, luuletko pitkällekin pötkiväsi?

Esimerkinomaisesti, 700 miljoonaa € olisi noin 10% kestävyysvajeesta. Sitten muista sosiaali- ja terveysmenoista ym. pitäisi leikata vielä loput 6.3mrd €.

Nykyaikainen sosiaaliturva ei ole sama kuin "almut", ei vaikka kuinka niin haluat ja vaikka kuinka sellaisiksi väität.

Toki, osa on maksettuja vakuutuksia. Ja tulonsiirtojenkin osalta siihen tuhansia sivuja sääntöjä, lakeja, asetuksia ja ohjeistuksia, joiden perusteella almut jaetaan.

On mielestäni aivan turhaa lähteä projisoimaan säästötavoitetta pelkästään sossun alaisiin projekteihin, koska tässä maassa aivan kaikkeen kierrätetään rahaa yhteiskunnan kautta. Yritys- ja työelämän tuet puhumattakaan maataloudesta ovat melkoisia. Onko sitten oikein, että joku saa ajella mersulla ja ostaa kerran vuodessa uuden puimurin yhteiskunnan rahoilla, mutta toiselle ei annettaisi mitään koska tämä sattuu asumaan kaupunkiyksiössä? Ei ongelma siis ole sosiaalituessa tai sen suuruudessa vaan koko yhteiskuntarakenteessa. Suomen sosiaaliturva ei edes ole mitenkään älyttömän suuri eurooppalaisessa vertailussa. Rakenteellinen ongelma on kuitenkin eniten siinä, että tässä maassa suunnilleen pörssivoitotkin nostetaan yhteiskunnan kassasta jos vähän vetää mutkia suoraksi.

Ylivoimaisesti suurin kuluerähän on vanhuuden hoito sekä eläkkeiden että terveysmenojen osalta. Ihmiset ovat tehneet ikänsä työtä ja odottavat saavansa sen, mistä ovat aina haaveilleet, mutta kukaan ei uskalla sanoa ääneen, ettei sitä eläkejärjestelmää ole rakennettu vuosikymmenien elelyyn vaan parissa vuodessa pitäisi kuolla, että se toimisi. Suurten ikäluokkien eläkkeiden ja vanhuuden terveysmenojen maksaminen on suomalaiselle yhteiskunnalle niin suuri rasite, että sossutukea voitaisiin jakaa vaikka neljä kertaa enemmän ja silti jäätäisiin voitolle jos tuota rasitetta ei olisi. Mielestäni olisi ihan kohtuullista vaatia, että myös tältä puolen osallistuttaisiin kustannuksiin ja ainakin isompia eläkkeitä kohtuullistettaisiin sillä perusteella, että elinikä on kasvanut liikaa sen yli mihin eläke on alunperin suunniteltu.

Erityisesti nyt lama-aikana kun töitä ei todellakaan ole kaikille on syytä pitää perusturva kunnossa tai jopa hieman nostaa sitä. Siinä puhutaan loppujen lopuksi pikkurahoista yhteiskuntarauhan ja ihmisten työkyvyn ylläpitämiseksi sitten kun ajat taas paranevat tai vakiintuvat ainakin. Säästöä  kannattaa hakea enemmän sieltä sosiaaliturvan byrokratioista kuin itse tuen määrästä.
"Jos Suomi olisi esim. Latvian kaltainen persereikä, meillä ei olisi mitään ongelmaa turvapaikkaturismista" - nimimerkki "kami" Hommaforumilla

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
Re: Köyhyys
« Reply #393 on: September 22, 2013, 14:27:02 »
Sakari Timonen jatkaa. Suomen kansa virittä kohta orjabluussi?

Quote from: Sakari Timonen

Osallistava pakko, ILO ja KKO

Lauantaina, Syyskuun 21. 2013
 
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on suunnittelemassa ILO:n pakkotyötä koskevan yleissopimuksen
vastaista toimintaa, jota hän  nimittää osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Itse asiassa jo nyt voimassaoleva lainsäädäntö
on vastoin tätä sopimusta. Se kävi selkeästi ilmi äskettäisestä KKO:n veronkiertoa koskevasta linjauksesta.
KKO:n mukaan hallinnollisessa järjestyksessä määrätty seuraamus on rinnastettavissa rikoksesta annettavaan rangaistukseen.

KKO:n päätös koski verotusta, mutta samalla linjattiin yleisemminkin rikostuomio ja hallinnollinen seuraamus toisiinsa verrattaviksi.

Jos työtön työnhakija nykylainsäädännön mukaan kieltäytyy yksilöidysti tarjotusta työstä, työvoimapoliittisesta
toimenpiteestä tai kuntouttavasta työtoiminnasta, niin hänelle määrätään hallinnollinen seuraamus.
Hän menettää työttömyysetuutensa ja joutuu toimeentulotuelle. Toimeentulotukea alennetaan kieltäytymisen
takia 20 % ja kieltäytymisen toistuessa 40 %. Tämä laki on ollut voimassa vuodesta 2006.

KKO:n linjausta soveltaen kyseessä on rikoksesta annettavaan rangaistukseen rinnastettava seuraamus.
ILO:n pakkotyötä koskevan yleissopimuksen mukaan pakkotyö on kaikenlaista työtä tai palvelusta,
jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltain henkilöltä ja johon henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut.

Hallinnollisessa järjestyksessä määrätty tukien alentaminen on rangaistukseen rinnastettava seuraamus.
Suomessa on siis ollut yleissopimuksen vastainen tilanne jo vuodesta 2006 ja nyt sitä aiotaan laajentaa.

Mielenkiinnolla seuraan julkisuuteen päässyttä pohdiskelua tukien alentamisesta 30 %:lla niiltä, jotka kieltäytyvät
osallistavasta sosiaaliturvasta. Erityisesti kiinnostaa alennuksen suhde jo olemassa oleviin alennuksiin.
Mahtaako tarkoitus olla korvata nykyinen 20-40 %:n sääntö 30 %:n alennuksella voi onko tarkoitus rokottaa
jo kertaalleen tai kahdesti alennetusta toimeentulotuesta vielä lisää 30 %?

Epäilen, että nykyhallituksen kaikkein köyhimpiä potkivan linjan mukaisesti tarkoitus on rokottaa kunnolla.
Kieltäytyjän tukea siis alennettaneen 20 % ja sen lisäksi vielä 30 %. Kieltäytymisen uusijan tukea alennetaan
40 % ja lisäksi vielä 30%.

Jos näin tehdään, niin sitten on syytä kumota myös nykyisen Toimeentulotukilain 10 §:n 4 momentti.
Siellä sanotaan näin:

Edellä [1 ja 3 momentissa] tarkoitettu alentaminen voidaan tehdä vain edellyttäen, että alentaminen
ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista
voida pitää muutenkaan kohtuuttomana.


Pahoin pelkään, että syrjäytymisen peikkoa vastaan taisteltaessa kansainväliset sopimukset eivät juolahda
kenenkään mieleen. Asiaan saadaan muutos vasta sitten, kun Suomi tulee taas kerran saamaan
ihmisoikeustuomioistuimelta huomautuksen.
 
Viimeksi muokattu Lauantaina, Syyskuun 21. 2013

***

Oman oksan sahaajat

Sunnuntaina, Syyskuun 22. 2013
 
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon suunnittelemaa osallistavaa sosiaaliturvaa kannattavat kaikkein
kovimmalla äänellä ne, jotka pitävät omaa työpaikkaansa turvattuna. Heitä on yllättävän paljon varsinkin julkisella
sektorilla. Varoitusmerkeistä huolimatta kuntien ja valtion palkkalistoilla olevat pitävät itseään ja työtään täysin
korvaamattomina. Eihän nyt palkatonta työtä tekevä voi mitenkään uhata ammattitaitoista palkkatyövoimaa.

Vaan mikä on totuus? Otetaanpa ihan käytännön tilannekatsaus nykyhetken kuntatasolta. Useissa kunnissa
käydään parhaillaan yt-neuvotteluja lomautusten takia. Kyse on tässä vaiheessa ihan vain viikosta tai kahdesta,
mutta ammattijärjestöt vastustavat asiaa kovasti. Niin pitääkin.

Näissä yt-neuvotteluissa on pyydettävä ammattijärjestöiltä lupa käyttää lomautusten aikana palkkatuettua työvoimaa.
Työt on hoidettava jotenkin. Käytännössä on kuitenkin ihan samantekevää mitä ammattijärjestöt sanovat.
Sitä korvaavaa työvoimaa tulee joka tapauksessa koko ajan lisää ja he tulevat lomautusten aikana tekemään
palkatun työvoiman työt.

Palkkatuetun työn ja palkattomien työllistämistoimien välinen ero tunnetaan huonosti. Kaikesta puhutaan
nykyisin työllistämisenä, vaikka palkkaa maksetaan vain palkkatuella palkatuille. Käsitteitä sekoitetaan ihan
tahallisen tuntuisesti. Suurin osa uudesta väestä on kuntouttavassa työtoiminnassa eikä heille makseta mitään palkkaa.

Kun kunta lomauttaa, niin lomautettujen työtä ei saa korvata palkkatuetulla työvoimalla ilman ammattijärjestöjen lupaa.
Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat eivät kuitenkaan ole työsuhteessa eivätkä saa palkkaa, joten heidän
käyttämistään korvaavana työvoimana ei estä mikään laki. Laki päin vastoin velvoittaa kuntaa järjestämään
kuntouttavaa työtoimintaa, jonka on lisäksi oltava järkevää tekemistä.

Jokaisessa kunnassa on paljon työttömiä eri alojen ammattilaisia, joita on helppo määrätä kuntouttavaan
työtoimintaan lomautusten ajaksi. Kun tämän järjestelyn edullisuus selviää kunnille ihan konkreettisesti,
niin kiusaus siirtyä lomautuksista irtisanomisiin tulee olemaan suuri.

Tämä on siis tilanne jo nyt. Jos ja kun osallistava sosiaaliturva tulee voimaan, niin ammattitaitoisen ilmaistyövoiman
hankkiminen on vielä helpompaa. Samaan aikaan valtiovalta pitää huolen siitä, että kuntien talous kiristyy ja
yt-neuvottelut tulevat jatkumaan. Tämän tosiasian pohjalta voi jokainen vetää ihan omia johtopäätöksiä.

Ehkä siellä kunnavirastojen kahvioiden pöydissä kannattaisi vähän miettiä onko osallistava sosiaaliturva
sittenkään niin hirveän hyvä asia. Kun irtisanottu kunnan työntekijä tulevaisuudessa laitetaan tekemään
omaa entistä työtään palkatta, niin tunnen varmasti suurta kiusausta sanoa jotain etukäteen miettimisen kannattavuudesta.

Vanha totuus pitää paikkansa: Jos luulet olevasi korvaamaton, niin tökkää sormi täysinäiseen vesiämpäriin.
Jos veteen jää kolo, niin olet korvaamaton.
 
Viimeksi muokattu Sunnuntaina, Syyskuun 22. 2013

« Last Edit: December 08, 2016, 15:02:23 by Vongoethe »
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Username1

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 4383
  • Populismi = energiataloudellisin maailmankuva!
Re: Köyhyys
« Reply #394 on: September 22, 2013, 21:28:53 »
Paitsi, että kielloista huolimatta jossain vaiheessa palkalla työskentelevät korvaantuvat palkattomilla, niin sosiaaliturvan heikennys pelaa suoraan työnantajien neuvotteluaseman pussiin.

Ai niin, aihe oli köyhyys eikä sellaista ole ja jos kerran nyt jotenkin laskettuna se on vähän vähentynyt, niin näin kannattaa ehdottomasti jatkaa. Sitä paitsi, there is no alternative, yksityinen sektori velkaantuu, valtio kiristää vyötään, tulee uusi kriisi, liian isot kaatuakseen pelastetaan ja heidän velat sosialisoidaan, velat peritään tavallisilta edelleen takaisin ja luojan kiitos kiristystoiminnan valtio voi ottaa Wahlroosien velat taas itselleen...

Ai niin, mutta kriisiä ei kerta kaikkiaan enää tule, unohdin. Jos nyt edes jotain sellaista epäilee on joku tyhmä kommunisti, joka mistään edes mitään tajua tai uskovainen joka uskoo ihan hölmöihin asioihin.
Monikulttuurisuus on rikkaus.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
Re: Köyhyys
« Reply #395 on: September 27, 2013, 14:48:13 »
Sakari Timonen, encore:

Quote from: Sakari Timonen, 27.9.2013

Kynnysmattoja ja kusitolppia

Markus Kajo pohdiskeli aikoinaan Kettusen kirjassa, että jokaisen kunnan pitäisi palkata pari kunnanhippiä
istumaan kunnanviraston portaille. Siellä kaikki kuntalaiset voisivat käydä paheksumassa heitä vaikkapa
sanomalla, että menehän hippi parturiin ja töihin. Nyt tämäkin näyttää toteutuvan, kunhan Paula Risikon
osallistava sosiaaliturva saadaan vauhtiin. Uusia työpaikkoja ministerin toimeksiannosta suunnitteleva
Rauman sosiaaliturvajohtaja Antti Parpo on jo löytänyt paljon tekemätöntä työtä.

Näin kirjoitti Ilta-Sanomat eilen:

"Tiukkenevassa taloustilanteessa kunnat ovat joutuneet luopumaan vanhanaikaisesta kotiavusta, esimerkiksi
siivouksesta. Nyt olisi mahdollisuus iskeä tähänkin kohtaan. Samalla annamme työttömille mahdollisuuden
osallistua yhteiskuntaan, sanoo Parpo.

- Myös vanhusten yksinäisyys on suuri ongelma, johon tällä voisi puuttua, hän jatkaa.

Myös yrityksissä tekemistä riittää. Parpon mukaan esimerkiksi kaupoissa tehtävä hyllytys on yksi esimerkki
tällaisesta työstä. Kaikkia työttömiä ei voisi julkiselle sektorille työllistää, Parpo huomauttaa.

- Myös kaupan kassoilla voisi olla tarjolla vaikkapa pakkausapua. Löytyy paljon sellaista tekemistä,
joka ei kuitenkaan korvaa yhtään työntekijää avoimilla työmarkkinoilla.
"

Yhtään työntekijää avoimilla markkinoilla ei siis korvattaisi, mutta silti pakkotyönä tehtäväksi suunnitellaan
kotiapuna tapahtuvaa siivousta ja työtä pakkaajana kauppojen kassoilla. Myös kauppojen hyllyjen täyttämisestä
Parpo on puhunut.

Mistä lähtien siivous ja kaupan hyllyjen täyttäminen ovat lakanneet olemasta palkkaa vastaan tehtävää työtä?
Vakuutteluista huolimatta jokainen näkee Parpon suunnitelmista, että tarkoitus on nimenomaan saada
palkatonta työvoimaa.

Jos oikeasti halutaan toteuttaa Risikon ja Parpon suunnitelmia, niin on etsittävä sellaista työtä, jota tähän
asti ei ole ollut olemassakaan ja jota ei oikeastaan tarvita. Koska tarkoituksena ilmiselvästi näyttää olevan
ilmaisen työvoiman hankkimisen lisäksi myös ihmisten nöyryyttämien, niin siltä sektorilta löytyy yrityksissä
ja kunnissa paljon kapasiteettia.

Äkkiä tulevat mieleen vaikkapa kunnallisen kengänlankkaajan tehtävät. Lapinlahden Linnut tekivät muutama
vuosi sitten sketsiohjelman, jossa työtön seisoi hississä nappuloiden numerot maalattuna naamaansa.
Toinen oli työllistetty ison viraston kynnysmatoksi. Lisäksi tulee mieleen vanha juttu koirien kusitolppana
seisomisesta osuuskaupan pihassa.

Oikeista töistä maksetaan palkkaa. Jos tarkoitus ei ole korvata palkallista työvoimaa palkattomalla, niin
silloin jäljelle jää vain nöyryyttäviä näennäistöitä.
 
Viimeksi muokattu perjantaina, syyskuun 27. 2013
« Last Edit: December 08, 2016, 15:04:47 by Vongoethe »
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Kaptah

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1145
Re: Köyhyys
« Reply #396 on: October 31, 2013, 22:08:49 »
Hesarilta uusi artikkeli köyhyydestä, joskin sitä köyhyyttä on näköjään monenlaista...

http://www.hs.fi/elama/Mathias+Rosenlund+K%C3%B6yh%C3%A4ll%C3%A4+ei+ole+varaa+unelmiin/a1383131762454

Quote from: Hesari
Mathias Rosenlundin perhe on suomalaisittain köyhä. On saunallinen kolmio, muttei aina varaa vuokraan. Se ei silti ole Mathiaksen mielestä köyhyydessä pahinta. Pahinta on, ettei uskalla enää unelmoida. Siitä hän kirjoitti kirjan.

Mathias Rosenlundin taskussa kilahtaa iPhonen tuttu tekstiviestiääni. Hän kaivaa puhelimen esiin. Sen näyttö on rikki.

"Mulla on aina sellainen olo, että tällaisen köyhän jätkän pitää selitellä, miksi sillä on iPhone", Mathias sanoo.

"Sain tämän ilmaiseksi kaverilta, joka osti uuden."

Hän alkaa osoitella olohuoneensa tavaroita. Sohva on saatu joululahjaksi, kirstu peritty sukulaisilta, tietokonepöytä maksoi kirpputorilla vitosen. Lasten legot ovat käytettyjä, ja suuri osa seinän peittävän kirjahyllyn kirjoista haalittu kavereilta.

Tällaista on Mathiaksen mukaan köyhyys Suomessa.

"Meillä on tavaroita, mutta ei ole varaa ostaa niitä itse."

Vantaan Myyrmäessä asuva Mathias Rosenlund, 32, on 10-vuotiaan pojan ja 7-vuotiaan tyttären eronnut isä ja tuore esikoiskirjailija. Hänen perheensä elää EU:n virallisella köyhyysrajalla, kuten 700 000 muutakin suomalaista. Yhden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa se tarkoittaa alle 1 817 euron kuukausituloja. Viime kuukausina tosin on kavuttu parisataa euroa rajan yläpuolelle.

Kuluneen vuoden aikana Mathias on työskennellyt kolmessa eri työssä, useilla eripituisilla sopimuksilla.

Neljä viime kuukautta hän on ollut täysipäiväinen lastentarhanopettajan sijainen myyrmäkeläisessä päiväkodissa. Iltaisin hän on tehnyt kirjallisuuskritiikkejä lehtiin ja suorittanut kirjallisuustieteen kursseja yliopistolla.

Palkkaa on jäänyt käteen noin 1 600 euroa, ja Kela on maksanut asumistukea 400 euroa.

Kun niistä miinustaa 1 030 euron vuokran, pakolliset laskut ja bussikortit, elämiseen jää viitisensataa euroa.

"Sillä maksetaan aikaisempia velkoja, hygienia- ja taloustarvikkeet ja perheen ruuat. Ruokaan menee noin 100 euroa viikossa."

Eniten rahaa kuluu vuokraan. Koti on kolmio, jossa on oma sauna, parveke ja kaunis sisustus. Sellainen, että kun kaveri tuli käymään, hän ihmetteli ääneen, onko Mathias köyhä lainkaan, koska koti on niin nätti.

"Emme me ole köyhiä samalla tavalla kuin romanikerjäläiset, joilla ei ole ruokaa ja kotia. Suhteellinen köyhyys ei näy ulospäin", Mathias sanoo.

Miten se sitten näkyy?

Parin kuukauden vuokrat ovat rästissä. Vuokraan tarkoitetut rahat on käytetty vanhoihin vuokrarästeihin ja puhelinlaskuihin. Ulosottoviraston maksut ovat osa Mathiaksen kuukausibudjettia. Luottotiedot ovat menneet ajat sitten.

"Nyt pitää jännittää, tuleeko postiluukusta häätöilmoitus."

Pojan luokassa vanhemmat säästävät joka kuukausi 80 euroa leirikouluun. Siihen Rosenlundeilla ei ole ollut kertaakaan varaa. Luultavasti leirikoulu jää väliin. Koulussa tarvittavat luistimet saatiin onneksi kaverilta ilmaiseksi. Pieneksi käyneiden talvitakkien tilalle haettiin uudet kirpputorilta. Kesälomalla ei lähdetty suvun mökille Savoon, koska junaliput olisivat maksaneet pienen ulkomaanmatkan verran.

Jokin aika sitten poika halusi kaverinsa kanssa elokuviin. Mathiaksen lompakossa oli 20 euroa ja lisää rahaa oli tulossa vasta kahden viikon kuluttua. Mutta jääkaapissa oli paljon ruokaa. Poika sai mennä ja ostaa karkkiakin. Loput 7 euroa hän palautti isälleen.

"Köyhyys näkyy päivittäisissä rutiineissa, kun lapset joutuvat vertaamaan omia mahdollisuuksiaan muihin. He haluavat olla mukana siinä missä muutkin. On tärkeää kuulua joukkoon."

Sosiaalitoimisto on auttanut tässä. Se maksaa karatetunnit. Karate on lasten ainoa maksullinen harrastus. Kesäisin sosiaalitoimisto on maksanut myös Linnanmäen-reissun. Siitä Mathias on kiitollinen.

"Mutta Viroon en ole koskaan voinut viedä lapsia. Ei ole varaa passeihin ja vakuutuksiin."

Köyhyys on helppo kiteyttää tavaroihin. Siihen, mihin valtaosalla on varaa ja itsellä ei.

Silti Mathiasta ärsyttää keskittyminen rahaan.

"Aina puhutaan summista. Kyllä ihminen pärjää Suomessa, vaikka hänellä on laskuja maksamatta ja vuokrat rästissä. Rankinta on huomata, että rahattomuus ohjaa valintoja. Köyhä alkaa oppia, ettei kannata unelmoida."
Sirpa Räihä HS

Mathias on toisen sukupolven köyhä.

Äiti jätti peruskoulun kesken ja muutti 1970-luvulla työn perässä Tukholmaan. Fittjan lähiössä suomenruotsalaiset vanhemmat saivat kolme poikaa. Isä kuljetti invataksia, äiti työskenteli kriminaalihuoltajana.

Rahasta oli aina pulaa.

Mathiaksen ollessa viisi pakattiin Saab täyteen tavaraa ja muutettiin Vaasaan. Kun auto myöhemmin hajosi, sitä ei ollut varaa korjata. Vanhemmat elivät hiljaista elämää, vähän katkeraakin.

"Isäni sanoi kerran, ettei ole elänyt, ollut vain olemassa. Vanhempani eivät koskaan voineet pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluavat vaan tekivät sitä työtä, jota oli tarjolla, että pystyivät elättämään perheen."

"Köyhyys oli muokannut heidän käsitystään siitä, mikä oli mahdollista."

Mathias uskoo, että juuri tämä johtaa köyhyyden periytymiseen: jos vanhemmilla ei ole tietoa siitä, mikä on mahdollista, ei lapsikaan välttämättä osaa haaveilla.

Se, miten Mathiaksesta tuli aikuisena köyhä, ei silti oikeastaan liity lapsuuteen.

Lukion jälkeen hän pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuustiedettä.

"Janosin marginaalista keskustaan. Näin, että yliopisto-opinnot olisivat mahdollisuus tehdä luokkahyppy."

Mathias ja hänen tuore vaimonsa saivat vuokra-asunnon Vantaan Myyrmäestä. Se oli iso kaksio, sillä perheeseen oli syntymässä lapsi.

Yliopistossa Mathiaksesta tuntui siltä, että hän oli livahtanut jonnekin, mihin ei oikeasti kuulunut.

"Siellä näkyi konkreettisesti yhteiskuntaluokan periytyminen. Melkein kaikkien suomenruotsalaisten vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja. Opiskelukavereilleni yliopistomaailma ja sen käsitteet ja kirjailijat olivat itsestäänselvyyksiä."

"Kotoa peritty köyhän identiteetti seurasi mukana. Häpesin taustaani."

Opintotuella ja -lainalla sekä hanttihommilla eleli silti niin kuin muutkin kaverit.

Joulukuussa 2002 perheeseen syntyi poika, vaimo sairastui ja vaikeudet alkoivat.

Tammikuussa myyrmäkeläisessä kaksiossa ei avattu verhoja. Sängyllä makasi vauva ja väsynyt nuori nainen, jolta synnytyksen jälkeinen masennus oli vienyt voimat. Mathias kantoi vaimon vessaan ja takaisin. Enää hän ei ehtinyt luennoille ja töihin.

"Elimme opintotuella, vanhempainrahalla ja toimeentulotuella. Koska en saanut kursseja suoritettua, sen vuoden opintotuet perittiin takaisin. Siitä se oikeastaan alkoi", Mathias sanoo.

Synnytysmasennus laukaisi vaimon kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän oli sairauslomalla ja vastuu perheen elättämisestä jäi Mathiakselle.

Mathiaksen työt olivat eripituisia pätkiä Greenpeacen jäsenvärvääjänä, seurakunnan toimistossa, kuorma-auton apukuskina ja kääntäjänä.

Rahaa tuli usein saman verran riippumatta siitä, oliko Mathias töissä vai opiskelijana.

"Lapsilisä, toimeentulotuki ja asumistuki olivat noin 2 100 euroa. Kun sain palkkaa, asumistuki ja toimeentulotuki pienenivät. Silloinkin tulot jäivät kahteentuhanteen. Se on alle yhden ihmisen keskitulon. Me elimme sillä summalla koko perhe."

Mathias on kiitollinen, että vaikeuksiin joutunutta perhettä tuettiin. Mutta on hän ollut katkerakin.

"Koin, että minulla olisi pitänyt olla valmiudet katkaista lapsuuteni köyhyys, mutta en onnistunut. On olemassa yhteiskunnallisia rakenteita, jotka eivät salli sitä. Esimerkiksi se, että on töitä, joista saadulla palkalla ei voi elättää perhettään. Tai se, etten voi saada parempipalkkaista työtä ilman tutkintoa, mutta minulla ei ole varaa opiskella."

Elämää oli vaikea suunnitella, kun ei tiennyt, koska vaimon hyvä jakso vaihtuisi taas huonoon. Mathias oppi tulkitsemaan merkkejä. Olohuoneen matolla makaava imuri tai liedelle nostettu paistinpannu kertoivat hyvää. Puoliso oli yrittänyt auttaa, vaikka voimat eivät riittäneet loppuun asti. Väsyneimpinäkin päivinä vaimo nosti pojan viereensä sänkyyn. Siinä sai piirrellä ja katsoa elokuvaa samalla, kun äiti nukkui. Mathiaskin oli väsynyt.

"Ei silloin jaksanut suunnitella rahankäyttöä. Menimme kauppaan ja ostimme sen, mitä jaksoimme."

Keväällä 2006 perheeseen syntyi toinen lapsi. Aika oli tasaista ja onnellista, mutta kahden lapsen kanssa rahat piti laskea entistä tarkemmin.

Jotkut tutut kysyivät suoraan, oliko viisasta hankkia toinen lapsi, jos ei ollut varaa ostaa edes juustoa leivälle.

"Pitäisikö rahan antaa ohjata perhesuunnittelua? Oli kaksi nuorta ihmistä, koti ja rakkautta. Tämä olisi kaikille täysin ok, mutta kun yhtälöön lisää köyhyyden, se vie perheeltä oikeuden hankkia lapsi."

Sosiaalitoimistosta sanottiin suoraan, ettei Rosenlundien saamalla 2 100 eurolla pärjää, mutta lisääkään ei voida antaa.

Sosiaalityöntekijä ehdotti, että perhe myisi huonekalujaan.

"Pahinta oli sanoa, että me olemme jo myyneet. Lasten keinutuolin ja pöydän."

Monella muullakin on ollut mielipiteitä siitä, miten vähävaraisen perheen kannattaisi elää.

Sellaista köyhää on helppo sietää, joka valitsee aina halvimman ja elelee vaatimattomasti, vähän onnettomana. Mutta välillä köyhänkin tekee mieli käydä oluella ja hankkia itselleen uudet lenkkarit. Tai ostaa kalliimpaa probioottijogurttia, kun halvempi jää lapsilta syömättä.

"Joskus on pakko ajatella itseäänkin. Ymmärrän, kun joku sanoo, ettei köyhä voi lounastaa ulkona. Minulle kahdeksan euron lounas silloin tällöin on luksusvalinta. Illalla en sitten syö mitään."

Myös se, että Mathias päätti opiskella kirjallisuutta ja halusi kirjoittaa kirjan, on ärsyttänyt ihmisiä: eikö se tajua, ettei kulttuurialalla elätä itseään?

"Vain köyhälle voi sanoa, ettei sinun pidä tehdä sitä, mistä unelmoit vaan sitä, mistä saa rahaa. Vain sellaisia valintoja pidetään oikeina, jotka tuovat lisää rahaa. Jos et valitse rahaa, sinulla ei ole oikeutta puhua köyhyydestä."

Sillä joululahjaksi saadulla sohvalla on kirja. Kannessa lukee Vaskivuorentie 20. Se on osoite, jossa Mathias perheineen asui liki kymmenen vuotta. Kaksi viikkoa sitten julkaistu omaelämäkerrallinen teos kertoo siitä, minkälaista on olla köyhä Suomessa.

"Olen ylpeä siitä, että olen pystynyt katkaisemaan köyhyyden hiljaisuuden ja toteuttamaan unelmani", Mathias sanoo.

Kirjan lopussa Mathias ja vaimo eroavat. Siitä on nyt kaksi vuotta. Molempien koti on edelleen Myyrmäessä, ja lapset asuvat vanhemmillaan vuoroviikoin.

Rahatilanne aiheuttaa jatkuvaa huolta.

Pari viikkoa sitten Mathias kävi lääkärissä ja hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus. Hän irtisanoutui päiväkodista.

"Tajusin, etten pysty parantamaan lasteni elämää, jos olen näin väsynyt. Nyt aion levätä. Sitten joudun varmaan taas sossun luukulle, mutta aion tehdä opinnot loppuun. Uskon, että valmistuminen antaa meille ensimmäistä kertaa mahdollisuuden parempaan elämään", Mathias sanoo.

Minkälainen se olisi?

"Minulla olisi kokopäivätyö, josta tienaisi 2 500 euroa, ja tieto siitä, että palkkaa tulee puolenkin vuoden päästä. Se lievittäisi stressiä valtavasti. En halua perheelleni luksuselämää, vaan rahallista turvaa. Sitä minulla ei ole ikinä ollut."

***


Kuka
Mathias Rosenlund

 Syntynyt Tukholmassa vuonna 1981. Asuu Vantaalla.

 Opiskelee pohjoismaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.

 Ammatiltaan kirjailija ja pätkätyöläinen. Omaelämäkerrallinen esikoisteos Vaskivuorentie 20 julkaistiin lokakuussa.

 10- ja 7-vuotiaiden lasten isä.

 Harrastaa syksyn värien ihailemista ja kirjallisuustilaisuuksien järjestämistä Arkadia-kirjakaupassa Töölössä.


Kaikki kehitys on muutosta, mutta kaikki muutos ei ole kehitystä.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
Re: Köyhyys
« Reply #397 on: January 08, 2014, 09:55:12 »
Talouselämä, 8.1.2014: Tutkimus: Suurituloiseksi on paljon helpompi tulla, jos vanhemmatkin ovat suurituloisia

"Jos nuori on kotoisin pienituloisesta perheestä, hänellä on nelinkertainen riski päätyä pienituloiseksi verrattuna
suurituloisesta perheestä tulevaan. Rikkaaksi on sitä vastoin vaikeampi tulla: vastaavasti hänellä on vain 16
prosentin mahdollisuus päätyä suurituloiseksi verrattuna suurituloisten jälkeläisiin.

Tulotaso siirtyy sukupolvien välillä, ja voimakkaimmin ilmiö näkyy pieni- ja suurituloisten ryhmässä,
osoittaa suomalaistutkijoiden tuore artikkeli
."
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
Re: Köyhyys
« Reply #398 on: January 08, 2014, 09:58:19 »
Jumaliste, sanovat sosiaalityöntekijät

"KYLLÄ, joukkoon mahtuu myös niitä, joilla ei ole kiinnostusta yrittää, vapaamatkustajia löytyy aina.
Emme kuitenkaan voi kaataa koko järjestelmää vapaamatkustajien takia!

Hyvinvointiyhteiskunnassamme liian moni voi pahoin. Kansalaisistamme moneen 90-luvun lama jätti jälkensä.
Moni menetti työpaikkansa, yrityksiä meni konkurssiin. Syytämmekö heitä siitä, että he ovat yrittäneet
ponnistella parhaansa mukaan? Meillä kenelläkään ei ole siihen oikeutta. Emme ole yhtään sen parempia kuin
tämän päivän vähäosaiset, jotka ovat kantaneet yhteiskunnan laman seurauksia harteillaan jo vuosia.
Vähäosaisuus on siirtynyt sukupolvelta toiselle vain sen vuoksi, että yhteiskunnan turvaverkko on ollut liian
isosilmäinen, ja sen reunat ovat pettäneet
.

On aika pyrkiä kaikkien yhteiskuntamme jäsenten hyväksymiseen ja luopua syyllistämisestä, joka vain syventää
pahoinvoinnin kierrettä. Syyllistämisen sijaan tulisi toimenpiteitä kohdistaa vähäosaisten tilanteen parantamiseen
ja inhimillisen elämän turvaamiseen kaikille."
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline metrics

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1255
Re: Köyhyys
« Reply #399 on: January 08, 2014, 10:25:34 »

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
Re: Köyhyys
« Reply #400 on: January 08, 2014, 10:30:00 »
Suomalaiset ovat fiksumpia kuin luulinkaan:

http://yle.fi/uutiset/rikkaat_ja_pienituloiset_ylen_kyselyssa_sosiaalituet_passivoivat_ihmisia/6995504

Luulo ei ole tiedon väärti. Ilmeisesti luulit aivokuolleiksi, nyt sentään vaan ovat tietämättömiä, typeriä öykkäreitä.
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
Re: Köyhyys
« Reply #401 on: January 08, 2014, 10:36:16 »
Asiantuntija varoittaa: pääomatulot voivat passivoida herkästi

"Raportoi Zände Mattila 07.01.2014 21.01 Talous, Tapetilla nyt, Uusimmat 

Erityisesti suurten pääomatulojen ja korkean palkan yhdistelmä voi nopeastikin passivoida ihmisen vain lepäämään laakereillaan.


Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok.) yhtyy suomalaisen enemmistön näkemykseen siitä,
että nykymuotoiset pääomatulot passivoivat ihmisiä. Tulos kävi ilmi Uutissirkuksen kyselytutkimuksessa.

Hallitus päätti jo syksyn rakenneuudistuspaketin yhteydessä käynnistää osallistavien pääomatulojen ohjelman.
Työryhmä pohtii kevään aikana, mitä pitäisi tehdä, jotteivät vauraat passivoituisi.

"Jos ihmiselle sattuu paljon elämässä muutoksia ja tulee rajuja myyntivoittoja ja jatkuvaa osinkovirtaa,
ehkä jokusia optioitakin siihen, niin kyllä siinä vaara sitten on siihen, että passivoituu-, Risikko sanoo.

"Pörssiin listattujen yritysten osinkotuloista voitaisiin ainakin osittain tehdä vastikkeellisia monissa
pienyrityksissä jo nyt käytössä olevaa toimintatapaa seuraten: omistajan rahat ovat kiinni firman
osakkeissa, mutta silti hän joutuu tekemään ympäripyöreitä työpäiviä omassa yhtiössään.-

Paitsi pääomatulojen myös korkeiden palkkojen on havaittu passivoivan ihmisiä sekä valtionyhtiöissä
että vapailla markkinoilla
."

Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
Re: Köyhyys
« Reply #402 on: January 08, 2014, 11:06:22 »
"Osallistavaksi sosiaaliturvaksi- nimettyä pakkotyölakia ajanut Risikko, ja ilmeisesti myös moni suomalainen,
on sitä mieltä, että sosiaaliturva passivoi ja kannustaa laiskottelemaan. Vaikka tämä mielipiteen toteaminen
sinänsä on vain sitä, mielipiteen toteamista, on osaltaan huonoa journalismia jättää kertomatta, että kyseinen
mielipide menee kaikkea tutkimustietoa vastaan."


Simo Suominen: Osallistava sosiaaliturva ei osallista
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Kaptah

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1145
Re: Köyhyys
« Reply #403 on: January 12, 2014, 08:57:45 »
Etäisesti aiheeseen liittyen huomasin mielenkiintoisen pointin Liberan julkaisussa, jossa esiteltiin tätä sosiaaliturvatiliajatusta.

Quote from: Libera
Kuinka monta tuntia keskiluokkaisen henkilön pitää tehdä enemmän töitä, jotta hän voi ostaa tunnin työpanoksen palveluyrittäjältä?

Esimerkiksi lääkäreillä on usein mahdollista tehdä keikkaa lääkäriasemalla päätyönsä ohella, ja moni pitää sitä mielekkäämpänä kuin
kotitöitä. Kansantalouden kannalta olisikin tehokkainta, että lääkärien kaltaiset hyvin koulutetut ihmiset tekevät sitä mitä parhaiten osaavat.

Oletetaan, että palveluyrittäjä on vähän alle keskituloinen, jolloin hänen on maksettava tuloveroa 30 prosenttia. Saadakseen 100 euroa käteen hänen on saatava 143 euron bruttopalkka. Työnantajan sivukulut ovat 23 prosenttia eli 33 euroa ja palvelufirman työkustannukset yhteensä
176 euroa. Työkustannuksen lisäksi yrittäjän pitää periä 24 prosentin arvonlisävero. Palvelun arvonlisäverollinen hinta on siten 218 euroa.

Jotta lääkäri voisi saada käteen tuon 218 euroa, hänen on ansaittava lähes tuplasti sen verran. Lisätulojen veroprosentti oli vuonna 2013 ylemmän keskiluokan tulohaarukassa 3 440-6 000 euroa 49,3. Lääkärin olisi siis saatava bruttona 430 euroa, jotta hänen palkkaamansa henkilö saisi käteen 100 euroa. Keskituloisen 2 720-3 360 euroa ansaitsevan olisi 45,6 prosentin marginaaliverolla ansaittava 401 euroa.

Jos palkattavan henkilön tulotaso on vaatimaton, selvästi alle 2 000 euroa kuussa, ja palkkaajakin on alle 3 440 euroa kuussa ansaitseva keskituloinen, vaadittava bruttopalkka on lähempänä 350 euroa.

Tämä niin sanottu verokiila tekee yksityiset palvelut hyvin kannattamattomiksi varsinkin Suomessa, jossa tuloerot ovat pienet. Vaikka työpanoksen ostavan lääkärin tuntipalkka olisi kaksi kertaa suurempi kuin palkattavan siivoojan tai lastenhoitajan, lääkärin pitäisi tehdä lääkäriasemalla kaksi tuntia töitä palkatakseen siivoojan tai lastenhoitajan yhdeksi tunniksi. Työ jää teettämättä tai se tehdään ilman verokorttia.

Aika näppärästi korkea verotus, jolla pyritään estämään ihmisten luisuminen yhteiskunnan sivuojaan, estää ihmisiä itse estämästä liukuaan. Korkeasti kouluttamattoman on kovin hankala elättää itse itsensä ja säilyttää itsekunnioituksensa ja omanarvontuntonsa, kun teollisia töitä ei ole eikä palvelualalla ole markkinoita.

Minä eläisin mieluiten yhteiskunnassa jossa niin lääkäri kuin paperitehtaan trukkikuskikin tienaavat päivätöillä elantonsa ja siivoavat illalla itse kotinsa. Nyt kuin kuitenkin on määrätietoisesti pyritty kohti yhteiskuntaa jossa on vain tietotyöläisiä ja palvelutyöläisiä ja teollisuus on paha ja se pitää lopettaa, aletaan olla tilanteessa jossa ne paperitehtaan trukkikuskit ja konepajoista perheelle leipänsä hakeneet yh-äidit on pistetty lomalle tai annettu pysyväisluonteisempaa kenkää. Virallisen Totuuden mukaan Suomi kuitenkin tarvitsee sairaanhoitajia (vaikka niitä ei ole enää varaa palkata viennin romahdettua) ja palvelualojen ammattilaisia (vaikka palvelujen ostaminen on Suomen kaltaisessa kansantaloudessa erittäin rikkaiden herkkua), mutta koska maailma ei ole sellainen kuin sen toivottaisiin olevan, lopputuloksena on kasvava työttömyys, eriytyminen, katkeruus, itku ja hammastenkiristys.
Kaikki kehitys on muutosta, mutta kaikki muutos ei ole kehitystä.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
Re: Köyhyys
« Reply #404 on: January 12, 2014, 10:06:51 »
Surullista katsoa kun nuori mies hakee inspiraatiota joltain Libera-nimiseltä ajatusten hautuumaalta,
Wahlroos-makkaratehtailijoiden ja nousukkaiden. Voisi katsoa ympärilleenkin, en enempää sano.

Solitudinem faciunt, pacem appellant.