27.3.2014. Ketjuja yhdistetty. Tämän osan alkuperäinen otsikko "Jokunen sananen joutoväen elättämisestä" on Juha Mäki-Ketelän käsialaa.
- vG -
Olen tavannut paljon erilaisia ihmisiä tässä viime viikkojen aikana. Heidän kanssaan keskustellessa mieleeni on useammankin kerran palautunut eräs näkökulma, jota viime aikoina ei juurikaan ole käsitelty.
Tämä näkökulma sai minut parisen vuotta sitten käynnistämään sen (tuolloin) uutta ulkomaalaislakia vastustavan adressin.
Sama näkökulma sai kesällä monen -mamukriitikon- repimään peliverkkarinsa etenkin siellä jossain.
Näkökulma on se, että töissä käyvä, veronsa maksava, asiansa hoitava, itsenä ja perheensä ihan itse omilla rahoillaan elättävä kansanosa vaikuttaa olevan lopullisen kyrpivyntynyt elättämään kaikenmaailman uuninpankolla makoilevaa joutoväkeä.
Toisin kuin keskiverto -mamukriitikko- luulee, tällä kyrpivyntymisellä ei ole mitään tekemistä elätettävän joutoväen uskonnon, ihonvärin, etnisen taustan, alkuperämaan tms. kanssa.
Tosiasiassa suomalainen veronmaksaja pitää aivan yhtä vastenmielisenä elätettävien ryhmänä niin ulkomailta tänne tunkevia elintasopakolaisia kuin kantasuomalaisia sosiaalielättejäkin. Jostain syystä tietyt nettikeskustelijat unohtavat tämän seikan...
Kummankaan ryhmän elättämiseen ei tunnu olevan vähäisintäkään halukkuutta. Kohta ei taida olla enää rahaakaan eikä veroja voi enää määräänsä enempää kasvattaa, vaikka jossain piireissä niin tunnutaan luulevankin.
Mielenkiinnolla odotankin tulevia vuosia ja jännään, että kummat pistetään ensin vaivaistentaloon tai kadulle kerjuulle, kotimainen joutoväki vai tuontijoutoväki. Minun puolestani voisi laittaa molemmat sinne vieretysten.