Anteeksi keskeytys.
Ymmärsinkö oikein, että Hagbard väittää "syrjintää on, jos otetaan pois oikeus, joka jollakulla jo on" mutta "syrjintää ei ole, jos oikeutta, jota ei ole ollutkaan, ei anneta" (tässä mitä ilmeisimmin viitataan maahanmuutto-oikeuteen.)
Hagbard ei jostain syystä kuitenkaan pidä syrjivänä sitä, että tuo maahanmuutto-oikeus otetaan pois henkilöiltä, joilla se jo on, esimerkiksi muuttamalla lakia. Jotain, joka on, otetaan pois.
Eikä hän näe mitään syrjivää (eikä eettisesti kyseenalaista?) ilmeisesti myöskään siinä, ettei maahanmuutto-oikeutta nykyhetkelläkään anneta ihmisille siten, että vainotuille, ilmasto/ympäristöpakolaisille yms. hätää kärsiville oikeus myönnettäisiin ensisijaisesti ja muista syistä muuttaville toissijaisesti.
Tässä mielessä Hagbard ei ole yksin, vaan edustaa nuivaleirin yleistä kantaa (korjatkaa, jos olen väärässä). Maahanmuuttajiksi halutaan kelpuuttaa ihmisiä ensisijaisesti sen perusteella, että heistä on hyötyä ja hätää kärsivien maahanmuuttoa tulisi supistaa vielä nykyisestä (varsin suppeasta, vaikka tulvaksi ja vyöryksi jne. pelotellusta) määrästä. Maahanmuuton näkökulmaksi tulisi toisin sanoen koventuneiden arvojen myötä painottua hyötynäkökulma eettisen kustannuksella.
Näin on toki ollut tähänkin saakka, mutta muukalaiskammoisen politiikan tavoite olisi kutistaa tuo eettinen näkökulma minimiinsä. Syyllä millä hyvänsä - ilmastonmuutos, ympäristönäkökulmat ja kestävä kehitys hiiteen, kunhan Suomi säästyy vääränvärisiltä ja vääräuskoisilta jalanjäljiltä. "Jokainen olkoon oman onnensa seppä, huolehtikoot omistaan, sotikoot omat sotansa ja pysykööt poissa, emme ole mitään velkaa kellekään ja itsepähän ovat sotansa aloittaneet, mitäss ne muslimit muuta ". Näinkö siis?
p.s. Kuka muuten muistaa, montako prosenttia Suomessa asuvista maahanmuuttajista on kristittyjä?