Nuivien lempiparjaus: rikollisuus

[Kourumies]

26.4.2012 13:54 Jani Pulkki

Minä en tunne ketään joka ei olisi syylistynyt johonkin seksuaalirikokseen, tai sen tunnusmerkistön täyttävään tekoon, lähes kaikki luokkakaverit syyllistyivät siihen jo ala-asteella, sen jälkeen teot ja puheet muuttuivat vain ronskimmiksi. [nips]

Millaisessa kulttuuritaustassa tuo Pulkki on oikein kasvanut? Mitä tämä kertoo perussuomalaisista "lapsista?" Ettei vain olisi jo ala-asteella persuankkureita? Miten voimme jatkaa tällaisten ainesten hyysäämistä samoilla alueilla sisartemme, äitiemme ja tytärtemme kanssa? Eikö olisi helpompaa ja tehokkaampaa rajoittaa persujen, hompanssien ja muiden "fasistiluontoisten" taustaisuuksien määrää maassamme? Sitäpaitsi millä tavalla niiden hyysääminen lisää yhteiskuntamme kokonaistuottavuutta?

Hys. Se on niiden kulttuuria. Pitää suvaita ja ymmärtää. Suomalaiset nyt vain kasvavat raiskauskulttuurissa, jossa jo kaksitoistavuotiaana käytetään tyttöjä ja hintelämpiä poikia hyväksi (sana "hintti" lienee juuri tästä peräisin), ja koska tämä on ollut heidän elämäntapansa ylimuistoisista ajoista saakka, meidän on vain hyväksyttävä, että tämä elämäntapa on mennyt näille luojanluomille luontokappaleille ns. veriin.

[sr]

Missäs se sitten on arkisempi kuin toisissa?

Normaalien yhteiskuntien raiskauseroja on hyvin vaikea ryhtyä selittämään, koska niissä sillä, miten paljon raiskauksista ilmoitetaan viranomaisille, on vähintään yhtä suuri merkitys lukujen suuruuksiin kuin itse teoilla. Esim. Suomessa poliisille ilmoitetaan jotain 500 raiskausta vuodessa, mutta jonkun kyselyn mukaan 46 000 naista oli ollut raiskauksen tai sen yrityksen kohteena vuonna 2004.

Yleisenä kriteerinä sille, että raiskauksesta tulee oikein yleinen, sanoisin sen, että maa on sotatilassa, etenkin sisällissodassa. Raiskaukset ovat yksi siviileihin kohdistettavan väkivallan muoto. Saksa 2. maailmansodan lopulla NL:n sotilaiden tullessa sinne ja Bosnia 1990-luvulla ovat esimerkkejä todella laajamittaisista raiskauksista.

Eli siis oma yhteenvetoni on se, että jos haluat löytää "kulttuurin", jossa raiskaus on todella yleinen, etsi jokin suht kuriton ja siviilien hyvinvoinnista piittaamaton sotajoukko.

[Harran]

Tuo raiskausten käyttö "etnisenä sodankäyntinä" on vanha islamofobien käyttämä teesi. Tietysti heidän mielestään tällainen "etninen sodankäynti" on kyseessä ainoastaan silloin kun muslimi tai (länsimaassa) maahanmuuttaja raiskaa. Hällä väliä sillä että järjestelmällistä raiskaamista sodankäynnin välineenä ovat kylmänsodan jälkeisenä aikana kaikkein tunnetuimmin käyttäneet (ortodoksikristityt) serbit Bosniassa, Kosovossa ja Kroatiassa sekä (katoliskristityt) hutut Ruandassa ja Kongossa.

Oman esittelynsä mukaan Hyvinkään Perussuomalaisia edustava Vesa Väyrynen on julkisesti tulkinnut maahanmuuttajien Suomessa tekemät raiskaukset "etniseksi sodankäynniksi" täällä.

Hän on käsitellyt kaunopuheisesti myös toista aikamme merkittävää ongelmaa, suvaitsevaisuutta, joka hänen mielestään on paholaisen oppi ja rautaisen totalitarismin ideologia.

[Timo Anttila]

Tuo raiskausten käyttö "etnisenä sodankäyntinä" on vanha islamofobien käyttämä teesi. Tietysti heidän mielestään tällainen "etninen sodankäynti" on kyseessä ainoastaan silloin kun muslimi tai (länsimaassa) maahanmuuttaja raiskaa. Hällä väliä sillä että järjestelmällistä raiskaamista sodankäynnin välineenä ovat kylmänsodan jälkeisenä aikana kaikkein tunnetuimmin käyttäneet (ortodoksikristityt) serbit Bosniassa, Kosovossa ja Kroatiassa sekä (katoliskristityt) hutut Ruandassa ja Kongossa.

Oman esittelynsä mukaan Hyvinkään Perussuomalaisia edustava Vesa Väyrynen on julkisesti tulkinnut maahanmuuttajien Suomessa tekemät raiskaukset "etniseksi sodankäynniksi" täällä.

Hän on käsitellyt kaunopuheisesti myös toista aikamme merkittävää ongelmaa, suvaitsevaisuutta, joka hänen mielestään on paholaisen oppi ja rautaisen totalitarismin ideologia.

Unohtaa ei myöskään saa Erkki Kalevia, joka on sanonut:"Mitä ajatuksia blogin lukijoissa herättääkään viime vuoden lopulla julkaistu elokuva, joka kertoo puna-armeijan hirmuteoista II maailmansodan jälkeen: sodan jo päätyttyä lähes kaikki 13-70 -vuotiaat berliiniläisnaiset joutuivat tuon -sankarijoukon- raiskaamiksi. Yhteensä sotilaat raiskasivat noin kaksi miljoonaa saksalaista naista ja tyttöä. Siis sodan jälkeen. Saksalaiset sotilaat olivatkin mallikelpoisia pyhäkoulupoikia noihin raakalaisiin verrattuna..."

Saksalaisten sotilaiden raiskauksia Operaatio Barbarossan ja sen jälkeen ei ole paljoa tutkittu. Pääpaino on ollut muunlaisten raakuuksien selvittämisessä. Tässä kuitenkin eräänlainen pioneeriteos, jossa myös asiallisia lähteitä ja kirjallisuusviitteitä. http://www.goodreads.com/book/show/13372941-sotilaat

In nuce, James Hirvisaari on full of shit väittäessään noin. Ja vielä enemmän hän on sitä, kun hän mallintaa saksalaisten sotilaiden "mallikelpoisuutta ja pyhäkoulupoikamaisuutta", vain ko. brutaalin tapahtumaketjun kautta.

[Julmuri]

Yleisenä kriteerinä sille, että raiskauksesta tulee oikein yleinen, sanoisin sen, että maa on sotatilassa, etenkin sisällissodassa. Raiskaukset ovat yksi siviileihin kohdistettavan väkivallan muoto. Saksa 2. maailmansodan lopulla NL:n sotilaiden tullessa sinne ja Bosnia 1990-luvulla ovat esimerkkejä todella laajamittaisista raiskauksista.

Bosniassa kärsimykset (eivät toki Saksassakaan) eivät loppuneet edes aselepoon vaan ihmiskauppa ja törkeä parittaminen alkoi kukoistaa maassa, jossa ongelmaa ei aiemmin ollut. Amerikkalainen poliisikouluttaja pääsi perille ongelmasta ja kuinka syvällä YK:n toimijat olivat siinä mukana. Hänet tietysti yritettiin vaientaa, todistajia murhattiin, ihmisiä katosi ja lopulta rouva Bolkovac menetti diplomaattisen koskemattomuutensa.

Järkyttävintä ilmiössä on tietysti se, että sitä rahoittaa ja ruokkii pitkälti maassa olevat länsimaiset rauhanturvaajat, poliisikouluttajat ja muut toimijat. Ilman heitä ei olisi millään "asiakaskuntaa" riittävästi tällaiseen toimintaan ja diplomaattinen koskemattomuus houkuttelee sotkeutumaan ihmiskauppaan myös rahallisessa mielessä. Korostetaan nyt vielä, että tässä ei ole kyse normaalista prostituutiosta vaan sellaisista taloista, joissa voi toteuttaa pimeimmätkin mielihalunsa tai vaikka tappaa uhrinsa jos maksaa tarpeeksi. Ja kaikki tämä tapahtuu länsimaisten sotilaiden silmien alla ja ikävä kyllä heidän pitkälti mahdollistamanaan.

[joe]

http://www.optula.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline;%20filename=8z80d66vvbi.pdf&SSURIsscontext=Satellite%20Server&blobwhere=1222680478991&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf

Tilastossa havaitaan piikki suurten ikäluokkien tullessa kiimaan ja maaltamuuton kaupunkeja ravistellessa, toinen nousu alkoi sitten jostain kumman syystä vuosituhannen vaihteen seuduilla. Selitä se.


Kyllä Malminkartanossa on jättekiva vanhuuttaan viettää ja ihmetellä nuorison puuhasteluja Mätäojan varrella.

[Kuntsa]

Tilastossa havaitaan piikki suurten ikäluokkien tullessa kiimaan ja maaltamuuton kaupunkeja ravistellessa, toinen nousu alkoi sitten jostain kumman syystä vuosituhannen vaihteen seuduilla. Selitä se.

Tää oli helppo. Rikoslain kokonaisuudistuksessa seksirikospykälät säädettiin uusiksi 1998, mm.  raiskaus kriminalisoitiin ja pykälät muuttuivat ainakin teoriassa sukupuolineutraaleiksi. Uudet pykälät tulivat voimaan 1999.

[Vongoethe]

9.3.2014: Yhdistetty ketjut Nuivien lempiparjaus_mamurikolliset ja Matabelen aloittama Ulkomaalaistaustaisten rikollisuus sekä siirretty yleisen keskustelun puolelle.

[Vongoethe]

Veikkaanpa, että tuossa jää kämylöisille äimisteltävää, vaikka täällä syntyneet 'taustaiset' eivät ainakaan
Suomen tilastojen mukaan sen kummemmin rötöstele kuin kantiksetkaan. Ketkähän kaikki sitten luetaan
esimerkiksi ulkomailla syntyneisiin suomalaistaustaisiin, ruotsalaisia tuntuisi olevan enemmistö heistä,
jompikumpi vanhempi suomalainen alkujansa.

YLE, 2.4.2014: Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset joutuivat muita harvemmin epäiltyjen listalle

***


Tilastokeskuksen mukaan suomalaistaustaisista 1,8 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisista 3,5
prosenttia epäiltiin rikoksesta. Selvityksen mukaan ulkomaalaistaustaisten epäiltyjen suurempaa
osuutta selittää muun muassa se, että heissä on suomalaistaustaisiin verrattuna enemmän nuoria
ja miehiä.

Suomalaistaustaiseksi lasketaan henkilö, jonka toinen tai molemmat vanhemmat ovat syntyneet
Suomessa ja ulkomaalaistaustaiseksi silloin, jos hänen molemmat vanhempansa ovat syntyneet
ulkomailla. Yli puolet ulkomailla syntyneistä suomalaistaustaisista on syntynyt Ruotsissa.

Tilastokeskuksen mukaan ulkomailla syntyneitä suomalaistaustaisia epäiltyjä oli 39,7 saman syntyperän
väestön tuhatta henkilöä kohti, kun taas ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten kohdalla vastaava
luku oli 38,4.

Tilastojen mukaan suomalaistaustaisia Suomessa syntyneitä epäiltyjä oli 17,9 samaan syntyperään
kuuluvaa tuhatta henkilöä kohti. Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten epäiltyjen osuus 17,8.

Tämä tarkoittaa sitä, että tilastojen mukaan Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset joutuivat viime
vuonna epäiltyjen listalle muita harvemmin, jos epäiltyjen määrää vertaa suhteellisesti samaa syntyperään
kuuluviin. Suhteellisesti epäiltyjen listalle joutui eniten ulkomailla syntyneitä suomalaistaustaisia.

***

[mh]

http://nyt.fi/a1396492972077

Vihaisesta jengipomosta kasvoi elokuvatähti

Kuudesluokkalaisena Fuaad Amin kulki nyrkit ja keskisormet pystyssä, mutta ei koskaan kouluun. Hän tappeli 12-vuotiaana aikuisten miesten kanssa, räki, rötösteli ja röökasi.

Somaliassa syntynyt ja Helsingin Herttoniemessä varttunut Fuaad oli johtaja teinijengissä, jonka takia poliisi lisäsi partiointia Herttoniemessä 2004. Joukkio ryösti toisia lapsia, vei rahat ja kännykät.

Fuuad käyttäytyi aivan kuin kukaan ei olisi koskaan tehnyt tai antanut hänelle mitään hyvää. Ääni oli kroonisesti käheä huutamisesta.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Fuaad puhuu suorastaan runollisesti, rauhallisella ja pehmeällä äänellä. Ongelmatilanteetkin ovat muuttuneet. Kenestä saisi pätevää murtomaahiihtoseuraa Helsingissä?

"En voi pyytää ketään toista somalia kanssani hiihtämään, sillä kaksi nähtävyyttä olisi jo liikaa. Oltaisiin Iltalehden otsikossa. Mutta kun kysyin hiihtoseuraa Facebookissa, kävi ilmi, ettei suomalaiset teemut ja mikot osaa hiihtää", ruutupaitaan pukeutunut Fuaad Amin naurattaa kuulijoita.

Fuaad on 23-vuotias varastotyöntekijä, harras muslimi ja mainio seuramies, joka suunnittelee sähkömiehen opintoja. Hän tekee nuorisotyötä, ja haluaa vetää nuorille nyrkkeily- ja jalkapallotreenejä.

Fuaad höystää pitkiä ja rönsyileviä tarinoitaan mehevillä yksityiskohdilla, kärjistyksillä ja vertauskuvilla.

Ihonvärille voi jo naureskella.

"Menen kesällä inttiin, siellä ne on talvella ihmeissään, kun somali hiihtää kärjessä."

Kymmenen vuotta sitten muiden somalinuorten vanhemmat soittivat Fuaadin isälle, ja sanoivat, että Fuaad oli huonoa seuraa eikä saisi olla heidän lastensa kanssa tekemisissä. Tänä päivänä samat vanhemmat pyytävät, että Fuaad kävisi puhumassa heidän lapsilleen järkeä.

Miten aggressiivisesta jengipomosta tuli kaukalopalloa, murtomaahiihtoa ja laskettelua harrastava hyväntuulinen nuorukainen, joka haluaa varusmiespalvelukseen Vekarajärven varuskuntaan, keskelle kymenlaaksolaista kangasmetsää?

Somaliassa Fuaadin isällä oli maatila ja menestyvä kuljetusfirma 1990-luvun puolivälissä. Sota ajoi perheen pakolaisleirille Etiopiaan. Äiti jäi pakomatkalle.

Fuaad muistaa, kuinka tuttuun poikaan osui harhaluoti leirillä.

"Hän oli ihan veressä. Olin jotain kuusivuotias ja olin siinä yhden kahdeksanvuotiaan pojan kanssa. Kysyin, että käykö meillekin näin? Se sanoi, että joo."

Fuaadilla on kädessään yli kymmenensenttinen arpi muistona leiristä. Isoveljen tekemä kolttonen kostettiin hänelle.

"Aseet rätisivät kuin Suomessa musiikki kesällä. Olen aina ollut pelkuri, en pidä aseista. Ajattelin, että tätäkö elämä on?"

Fuaad saapui Suomeen kuusivuotiaana 1990-luvun lopussa. Suomessa on jo tuhansia somalipakolaisia.

"Suomi oli mulle samanlainen unelma kuin Brad Pittin elämä suomalaisille."

Fuaad kuitenkin pettyi nopeasti.

"Rasismista ei oltu kerrottu mitään. Pikkuisena osasin kääntää poskea, mutta en enää 12-vuotiaana, kun samanikäiset pitivät idioottina ja kaupassa katsottiin kuin varasta tai nähtävyyttä. En pidä katseista, haluan olla rauhassa. Mun kuvitelma Suomesta ei vastannut todellisuutta, sitä oli vaikea hyväksyä."

"Kävi vähän huono tuuri. Juuri 11–14-vuotiaana koin enemmän rasismia kuin muina vuosina yhteensä. 12-vuotiaana oli muutenkin tukalaa, olin nähnyt sodan ja kaikkea."

2004 herttoniemeläinen elokuvaohjaaja Sami Laitinen katseli, kun Fuaad ja hänen kaverinsa mekastivat Filmtownin videovuokraamossa Hiihtäjäntiellä Herttoniemessä. Laitinen oli ollut poikien ala-asteella opettajan sijaisena.

"Olen nähnyt kaikenlaista, mutta en missään niin levottomia kavereita kuin ne. Pöllivät kaiken, eivätkä pystyneet kävelemään kymmentä metriä tönäisemättä jotain", Laitinen muistelee.

Hän ajatteli, että nuo pojat tarvitsevat harrastuksen, ja elokuvien tekeminen voisi olla sellainen. Hän kutsui heidät kotiinsa.

Ensimmäiseen tapaamiseen Laitinen joutui hakemaan pojat Rautatieasemalta.

"Siitä se lähti. He tulivat, ja katsoimme Karate Kid -elokuvan."

Laitinen ei ollut nuoriso-ohjaaja, vaan täysin ulkopuolinen, joka vain halusi auttaa.

Laitinen ja pojat pääsivät pian Oranssi-järjestön nuorisotiloihin Herttoniemeen. Siellä syntyi elokuvapaja Respect04.

"Aluksi pojat pölli meidän kahvikassan monta kertaa", Laitinen kertoo.

"Hän ei soittanut poliisia, mistä olisi vain tullut meille lisää ongelmia. Aloin miettiä Samista, että toi ei halua mulle mitään pahaa. 12–13-vuotiaana sitä ajatteli, että kaikki ovat sua vastaan", Fuaad muistelee.

"Sovittiin Samin kanssa, että tullaan maalaamaan hyvitykseksi. Mutta olin vielä kusipää, enkä mennyt maalaamaan, vaan yksi Pieru-Jesse maalasi mun puolesta. Sitten mä vaan jotenkin keräsin itseni ja tulin nöyränä takasin. Sen jälkeen en nähnyt Samia pelkkänä nuorisotyöntekijänä, vaan jopa kaverina."

Laitinen antoi pojille videokameran. Sitten he katselivat yhdessä videotykkihuoneessa, mitä kameralle tallentui.

"Se oli kiva juttu, joka yhdisti meitä kaikkia. Oli jotain tekemistä. Juostiin kallioilla ja kuvattiin sitä. Vähän pitsaa ja karkkia, sitten katsottiin niitä. Se oli niin hauskaa, kun näki oman naamansa."

Poliisi kävi erikseen kiittämässä Laitista, sillä ilkivallan määrä suorastaan romahti Herttoniemenrannassa Oranssin leffapajan myötä.

Sosiaalityöntekijät ihmettelivät, miten Laitinen sai poikiin kontaktin, siinä ei kukaan muu ollut onnistunut.

"Niistä pojista näki, että kukaan ei ole ollut niille kiva. Eikä kukaan olisi voinut niille mitään enää tarjotakaan, ne olivat jo menneet sen rajan yli."

Fuuad muistuttaa, että hänellä ei ollut eikä ole merkintää rikosrekisterissä.

"Ilman Oranssia se ei olisi ollut mahdollista. Silloin me erkaannuttiin siitä vielä pahemmasta. Mä olin silloin jengin bossi, mutta me oltiin vain rääpäleitä. Sitten oli niitä isompia tyyppejä, jotka halusi käyttää meitä hyväksi hämärissä puuhissa. Se oli niin coolia, kun ne pyysi meitä tekemään sitä ja tätä. Mutta sitten tuli Oranssi, ja meistä pikkurääpäleistä tulikin dokkarimiehiä. Niitä kuvauspäiviä aina odotti, ihan kuin nykyään palkkapäivää. Alkoi tuntua, ettei koko Suomi olekaan sinua vastaan", Fuaad sanoo.

"Ei me oltu pahoja, ei me oikeasti satutettu. Ei me oltu oikeita rikollisia, vaan koviksia. Syötiin karkkeja suoraan pöntöstä tai näpisteltiin R-kioskilla", Fuaad kertoo.

Laitista alkaa hieman naurattaa – ettei kertomus vain menisi liian silotelluksi. Hän muistuttaa, että rikosrekisteriä ei ollut, koska Fuuad oli alle 15-vuotias.

"Kerran metrossa joku keski-ikäinen äijä alkoi vittuilla näille kundeille. Kundit istui hiljaa ja kiltisti, mutta se äijä vain jatkoi. Näin kuinka Fuaad puri hammasta kiukusta kihisten. Poistuin Hertsikassa, ja metron ovet meni mun takana kiinni. Mä näin, kun Fuaad oli noussut huutamaan sille äijälle, ja kun se metro lähti liikkeelle, näin kuinka Fuaad juoksi niiden penkkien yli sen äijän kimppuun kuin estejuoksija."

Laitinen ja pojat tekivät videoita Oranssin tiloissa 2004–2005, mutta sitten Oranssi purettiin ja homma hiipui.

Fuuadin täydellinen elämäntaparemontti vaati muutakin kuin elokuvaharrastuksen. Helsingissä oli paljon houkutuksia. Hän lähti Itä-Suomeen muutamaksi vuodeksi rauhoittumaan. Savossa viha laantui pikku hiljaa. Hän oppi käymään koulua, hiihtämään, puhumaan paremmin suomea, pelaamaan kaukalopalloa ja nauttimaan laskettelusta.

Jossain vaiheessa Fuuad vain katsoi peiliin, kirjaimellisesti.

"Ei ollut mitään syytä katsoa peiliin, sillä olin pullea poika, jota tytöt nipistivät poskesta ja sanoivat söpöksi, mutta halusivat olla vain kavereita. Mutta silloin kerran, kun katsoin peliin, jotenkin tajusin, että en voi vain syyttää muita."

Viha muuttui kiitollisuudeksi.

"Faija toi mut tänne, että saisin mahdollisuuden. Ei mikään ole sen arvoista, että pilaisin sen. Kun tuli järkeä päähän, niin tajusin, että tämä on yksi maailman parhaista valtioista, kaikesta huolimatta. Olin niin hankala lapsi, että oli ihme, ettei mua häädetty täältä. Kun ajattelee, mitä kaikkea Suomi on tarjonnut mulle, se saa mut vähän enemmän rakastamaan tätä maata."


Sami Laitisen käsikirjoittaman ja ohjaaman Muutoksii-elokuvan ensi-ilta pe 4. 4. Lue Nytin arvio elokuvasta täältä.

[Kourumies]

Tästä voimme tehdä päätelmän, ettei kukaan ole ennen kuolemaansa kadotettu eikä somalijengipoika pysy koko ikäänsä jengipoikana.