Hyvä on, sitten se diaspora-ekstremismiä käsittelevä postitus, varsinkin koska Ajankohtaisessa Kakkosessa käsiteltiin juuri samaa asiaa. Wali Hashin loppukevennys tosin oli varmaankin aivan paikallaan.
Somalien diasporan suhde kotimaansa tapahtumiin ja siirtolaisyhteisöissä tapahtunut rekrytointi kotimaan taistelukentille on aiheuttanut huolta muun muassa
Kanadassa. Edellä linkitetyssä artikkelissa kuvatut tapaukset paljastavat, että kyseessä on ilmeisesti klassinen diasporassa syntynyt ääriliike, jossa ei välttämättä tarvitse olla mitään järkeä. Tekstissä mainittu kanadansomalien moskeijavastaava Omar Kireh on todennut hämmentyneenä, miten alunperin maan pohjoisosista lähtöisin olevat miehet ovatkin liittyneet Somalian eteläosissa taisteleviin sikäläisiin joukkoihin. Selitys on kaiketi siinä, että lähes koko ikänsä diasporassa kasvaneet nuoret eivät välttämättä edes tajua mitään vanhempiensa kotimaan sekavasta valtapolitiikasta. Hulluinta on, että he ulkomailla miltei koko elämänsä ajan asuneina yleensä viitsivät siitä piitata senkään vertaa, mutta kaiketi asiaan vaikuttaa myös jonkinlainen muotoutumassa oleva pan-somalialainen nationalismi, joka voi nähtävästi ainakin joskus sysätä hyvinkin integroituneet nuoret kaverit osallistumaan moiseen toimintaan.
Siirtolaisten keskuudessa vaikuttavista ääriliikkeistä on tietysti paljon ennakkotapauksia. Vanhan IRA:n suhteet amerikanirlantilaisiin, aiemmin mainitsemani serbien, kroaattien ja albaanien siirtolaisyhteisöistä Balkanin sotiin lähteneet rekryytit, vieläpä Yhdysvalloissa oleskelleet ja myöhemmin vuosina 1917-1918 Suomeen vallankumousta ja sisällissotaa käynnistämään palanneet sosialistit ovat historiallisesti tuttuja esimerkkejä. Ajankohtaisessa Kakkosessa toisaalta nostettiin aivan oikein esiin myös mahdollisuus siitä, että diasporayhteisöt voivat myös
tukea sitä rauhanomaista ratkaisua siellä vanhassa kotimaassaan. Tietystikään heillä ei tarvitse välttämättä olla siihen mitään velvoitetta, mutta on luonnollista, että entisen kotimaan asiat painavat siirtolaisten mieltä vielä pitkään.
Henkilökohtaisesti en usko, että suoranainen diaspora-ekstremismi voisi olla mikään kovinkaan aktuaali tai ainakaan laajan mittakaavan ongelma Suomessa. Käsittääkseni muut vastaavassa asemassa olleet ryhmät, kuten kurdit ja tamilit, eivät ole moiselle tässä maassa altistuneet. Suomi on sitä paitsi näissäkin asioissa paljolti marginaalissa.
Mutta tämä näin avauksena. Muita arvioita?
Cheers,
J. J.
