Author Topic: Haiti ja Meksiko  (Read 1839 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Jussi Jalonen

  • Guest
Haiti ja Meksiko
« on: August 11, 2010, 23:06:38 »
Koska tällä palstalla on välillä puhetta myös kehitysyhteistyöstä ja katastrofiavusta, niin mainostan tässä taas Harvardin yliopiston taloushistorian apulaisprofessorin Noel Maurerin blogia, jossa vieraileva kirjoittaja, tohtorismies Suresh Naidu, kertoo kokemuksistaan Haitissa. Postit voi lukea täältä, täältä, täältä ja täältä.

(Haitiin liittyen voisi ehkä nostaa esille myös tämän tekstin, joka tosin ei ole niin laadukas eikä pohjaa omakohtaisiin kokemuksiin.)

Sureshin kertomuksessa on kriittinen puolensa. Raportti nostaa esille kiinnostavia seikkoja, kuten kysymyksen siitä, kelle hallituksista riippumattomat kansainväliset avustusorganisaatiot tosiasiassa ovat vastuussa, ja millainen suhde näiden järjestöjen edustajilla on Haitin kaltaisen kohdemaan kansalaisiin. Samaten myös Punaisen Ristin ja YK:n edustajien hienoiset tilannetajun puutteet saavat osansa.

Toisessa postituksessa on myös mielenkiintoinen ajatusleikki siitä, miten työelämässä ilmenevä, etnisyyden tai rodun perusteella tapahtuva tilastollinen syrjintä saattaa päteä myös kansainvälisellä tasolla. Liitän tähän käännöksen suomeksi, tietysti sillä varauksella etten ole ammattitulkki; englanninkielinen alkuperäisteksti on totta kai luettavissa ylempänä olevassa toisessa linkissä.

"Työmarkkinoilla tapahtuvan tilastollisen syrjinnän mittausta varten kehitettyjä menetelmiä voisi mahdollisesti soveltaa myös tutkimusprojektissa, jossa mitattaisiin investointeja ja turismia eri maiden välillä. Työmarkkinoilla tapahtuvaa syrjintää koskevat tutkimukset pyrkivät aineiston perusteella selvittämään, poistuvatko mustan ihonvärin aiheuttamat ennakkoluulot ja näiden haittavaikutukset työnantajien saadessa tietoa työntekijän todellisesta tuottavuudesta. Hypoteesi on, että mikäli työnantajat mittaavat kyvykkyyttä stereotyyppien pohjalta, näiden stereotyyppien vaikutuksen pitäisi haipua sitä mukaa kun tieto yksilön todellisista kyvyistä tulee selväksi.

Olisiko mahdollista tehdä samanlainen tutkimus myös yhtiötason investoinneista eri maihin? Mikä on maakohtaisten rotuun pohjaavien ennakkoluulojen taloudellinen vaikutus? Kärsiikö "musta" valtio huonommasta tasoituksesta globaaleilla pääomamarkkinoilla ja kilpailussa turistidollareista? Mikäli näin on, paljonko käsityksillä epäjärjestyksestä on vaikutusta asioihin? Voi olla, että valtiot, joilla on jo hyvin muodostunut maine (kuten vaikkapa Meksiko) kärsivätkin paljon vähemmän epäjärjestyksen lisääntyessä."


Meksikosta puheenollen, apulaisprofessori Maurer itse on kirjoittanut blogiinsa viime aikoina kokonaisen sarjan artikkeleita Meksikon huumesodasta ja rajaseudulla käsiin räjähtäneistä väkivaltaisuuksista. Tästä ja tästä on hyvä aloittaa. Meksikon tilannetta ei pidä liioitella, eikä valtio ole hajoamassa käsiin... mutta on hyvä tiedostaa myös se seikka, että Ciudad Ju¡rez on tätä nykyä vaarallisempi kuin Bagdad.


Best,

J. J.
« Last Edit: August 11, 2010, 23:14:55 by Jussi Jalonen »

Outo Lintu

  • Guest
Re: Haiti ja Meksiko
« Reply #1 on: August 11, 2010, 23:34:41 »
Auttaisiko tilannetta jos, kuten Meksikon presidentti sanoi, huumeet laillistettaisiin ja kriminaaleilta menisi matto alta bisneksessä? Olisiko laillistaminen osa ratkaisua, vai huonontaisiko se vain tilannetta?

Jussi Jalonen

  • Guest
Re: Haiti ja Meksiko
« Reply #2 on: August 12, 2010, 00:25:15 »
En ole alan asiantuntija, mutta tässä vaiheessa väkivalta näyttäisi olevan jo itseriittoista, ja rikollisjärjestöt ovat päässeet hyvään vauhtiin joka saralla. Vaikka huumeet poistettaisiinkin kuvasta, niin liigat kai pyörittäisivät edelleenkin kiristys-, kidnappaus-, ihmiskauppa- ja suojelurinkejä, ryöstäisivät pankkeja ja tekisivät kaikkea muuta kivaa.

Tässä esitetään aika kitkerän ironinen syy tämän hetken tilanteeseen. Niin kauan kun Meksiko oli de facto yksipuoluejärjestelmään nojannut diktatuuri, oli järjestäytynyt rikollisuus itse asiassa niin kietoutunut poliittiseen järjestelmään ja hallintoon, että poliitikoilla oli vielä jotain vaikutusvaltaa gangstereihin nähden. Maan siirtyessä demokratiaan ja putsatessa hallintoaan tämä vaikutusvalta hävisi... ja gangsterit jäivät poliitikoista riippumattomiksi itsenäisiksi toimijoiksi, jotka rakensivat saman tien aivan ikiomat syndikaateille lojaalit salaiset yksityisarmeijansa. Seurauksena oli nykyiseen tilanteeseen johtanut kehitys, joka kaiken lisäksi on tapahtumassa maan vauraimmissa osissa.

Ganchoblog on myös suositeltavaa luettavaa Meksikosta kiinnostuneille. Sukupuolineutraali avioliitto näyttäisi puhuttavan sielläkin päin maailmaa.



Best,

J. J.

Jussi Jalonen

  • Guest
Re: Haiti ja Meksiko
« Reply #3 on: August 17, 2010, 22:53:12 »
Nostetaanpa ketjua, sillä Boston Globe on vastikään julkaissut artikkelin Haitin tilanteesta, mikä näyttäisi vahvistavan Suresh Naidun raportit.

Ongelma näyttäisi tosiaan olevan katastrofiavun koordinointi. Enin osa avusta on tähän asti kulkenut kansainvälisten hallituksista riippumattomien järjestöjen ja vastaavien avustusohjelmien kautta. Vähemmän kuin 3% avusta on kanavoitu Haitin hallituksen kautta, mikä on heikentänyt hallituksen arvovaltaa ja toimintakykyä, sekä siten tosiasiassa ylläpitänyt epäjärjestystä ja kriisitilannetta. Seuraukset ovat olleet sen mukaiset. Vaikka erilaisiin avustustoimiin on uponnut yli puolitoista miljardia dollaria, vielä seitsemän kuukautta maanjäristyksen jälkeen yli puolitoista miljoonaa ihmistä majailee telttaleireillä, ja vähemmän kuin 4% maanjäristyksen tuhoista on saatu siivottua.

Avustustoiminnassa on siis yritetty nousta pyrstö edellä puuhun. Sen sijaan, että ensin olisi sijoitettu Haitin hallitukseen ja lujitettu maan omien viranomaisten asemaa yhteistyössä näiden kanssa, yrittivät avustusorganisaatiot nähtävästi ottaa kuvion alusta asti haltuunsa täydellisesti, vailla paikallistuntemusta ja selvää suunnitelmaa.


Best,

J. J.

Ville Pekkala

  • Guest
Re: Haiti ja Meksiko
« Reply #4 on: August 18, 2010, 06:57:54 »
En ole alan asiantuntija, mutta tässä vaiheessa väkivalta näyttäisi olevan jo itseriittoista, ja rikollisjärjestöt ovat päässeet hyvään vauhtiin joka saralla. Vaikka huumeet poistettaisiinkin kuvasta, niin liigat kai pyörittäisivät edelleenkin kiristys-, kidnappaus-, ihmiskauppa- ja suojelurinkejä, ryöstäisivät pankkeja ja tekisivät kaikkea muuta kivaa.

Jossain "laatudokumentissa" (4D tai vastaavaa...) väitettiin muistaakseni, että nämä kidnappaus- ja kiristyskuviot olisivat Meksikossa lähentelemässä bisneksenä huumekaupan kokoluokkaa. Etuina huumeisiin verrattuna ovat alkuinvestointien tarpeen pienuus, mitättömät riskit ja lyhyen aikavälin korkeat tuotot!

Ongelma näyttäisi tosiaan olevan katastrofiavun koordinointi. Enin osa avusta on tähän asti kulkenut kansainvälisten hallituksista riippumattomien järjestöjen ja vastaavien avustusohjelmien kautta. Vähemmän kuin 3% avusta on kanavoitu Haitin hallituksen kautta, mikä on heikentänyt hallituksen arvovaltaa ja toimintakykyä, sekä siten tosiasiassa ylläpitänyt epäjärjestystä ja kriisitilannetta. Seuraukset ovat olleet sen mukaiset.
(...)
Avustustoiminnassa on siis yritetty nousta pyrstö edellä puuhun. Sen sijaan, että ensin olisi sijoitettu Haitin hallitukseen ja lujitettu maan omien viranomaisten asemaa yhteistyössä näiden kanssa, yrittivät avustusorganisaatiot nähtävästi ottaa kuvion alusta asti haltuunsa täydellisesti, vailla paikallistuntemusta ja selvää suunnitelmaa.

Toisaalta ymmärrän myös avustusjärjestöjen järjenjuoksua. Ehkä kriisi- ja kehitysavusta valtaapitävien hallitusten kautta on aikojen saatossa kertynyt negatiivista kokemusta? En tunne Haitin poliittista järjestelmää, mutta voihan olla että on katsottu viisaammaksi yrittää suoraa apua kuin riskeerata ison osan avun resursseista katoaminen korruptoituneen byrokratian rattaisiin?

Jussi Jalonen

  • Guest
Re: Haiti ja Meksiko
« Reply #5 on: August 18, 2010, 09:41:47 »
Toisaalta ymmärrän myös avustusjärjestöjen järjenjuoksua. Ehkä kriisi- ja kehitysavusta valtaapitävien hallitusten kautta on aikojen saatossa kertynyt negatiivista kokemusta? En tunne Haitin poliittista järjestelmää, mutta voihan olla että on katsottu viisaammaksi yrittää suoraa apua kuin riskeerata ison osan avun resursseista katoaminen korruptoituneen byrokratian rattaisiin?

Tuosta artikkelista sai enemmänkin sellaisen kuvan, ettei Haitissa ole maanjäristyksen jälkeen - tai oikeastaan sitä ennenkään - edes ollut mitään kunnollista virkakoneistoa. Katastrofin aikana hauraammalla pohjalla olleet ministeriöt kellahtivat, vaikka Andresolin uudistama poliisi ihme kumma pysyikin tilanteen tasalla lunastaen sille asetetut odotukset. Vaikka ei sen puoleen, korruptio kyllä näyttää tilastojen valossa olevan Haitilla varsin endeeminen ilmiö.

Lähtökohdaksi ollaan nyt kuitenkin tuon artikkelin perusteella ottamassa se, että tulevat avustusohjelmat tapahtuvat Haitin hallituksen nimissä, vaikka rahavarat tulisivatkin sitten ulkoa päin ja Yhdysvallat sekä muut avustajavaltiot säilyttäisivät yhteistyökumppaneina sananvaltaa avun kanavoinnissa. Muuten tuo nimenomainen operaatio näyttää sellaiselta, jonka järjestelyihin liittyvistä takaiskuista olisi ulkopuolistenkin hyvä ottaa opiksi.


Best,

J. J.

Jussi Jalonen

  • Guest
Re: Haiti ja Meksiko
« Reply #6 on: August 23, 2010, 21:32:24 »
En ole alan asiantuntija, mutta tässä vaiheessa väkivalta näyttäisi olevan jo itseriittoista, ja rikollisjärjestöt ovat päässeet hyvään vauhtiin joka saralla. Vaikka huumeet poistettaisiinkin kuvasta, niin liigat kai pyörittäisivät edelleenkin kiristys-, kidnappaus-, ihmiskauppa- ja suojelurinkejä, ryöstäisivät pankkeja ja tekisivät kaikkea muuta kivaa.

Täytyy taas laittaa tämä ketju valokeilaan, sillä apulaisprofessori Maurerin blogissa tehdään nyt paljolti samat johtopäätökset mitä itse aavistelin yllä. Huumeiden jakelun laillistaminen Kaliforniassa tai Meksikossa ei leikkaisi meksikolaiskartellien voittoja, ja ne rahat käytettäisiin ties mihin; mikäli huumeiden tuotantokin onnistuttaisiin ottamaan haltuun, kartellit siirtyisivät noihin yllämainittuihin bisneksiin tekemään uusia voittoja; ja toistaiseksi laillistamisideaa oltaisiin soveltamassa korkeintaan marihuanaan, eikä kukaan täysipäinen puhu amfetamiinin, heroiinin tai kokaiinin laillistamisesta.

Ganchoblog muistuttaa, ettei ajatusta kartellien voittojen leikkaamisesta marihuanan laillistamisella ja raakaa iskua suoraan kartelleja vastaan pidä käsitellä toisensa poissulkevina vaihtoehtoina. Tavallaan loogista; Yhdysvalloissakin päästettiin Nessin lahjomattomat irti, vaikka kieltolain kumoaminen oli jo vahvasti tapetilla.

N.B., itse en ole tällä hetkellä omassa maassamme pannassa olevien aineiden laillistamisen kannalla. Tai no, ehkä yhdellä poikkeuksella; Huovisen Veikon tavoi olen sitä mieltä, että denaturointiaineet pitäisi saada pois pirtusta, koska ne ovat vaaraksi kansanterveydelle.



Best,

J. J.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Haiti ja Meksiko
« Reply #7 on: August 26, 2010, 14:31:39 »
Jussin ja Villen esille tuoma kysymys vastaanottajamaan tukemisesta maan keskushallinnon omien järjestelmien ja budjettisuunnittelun kautta (nk. "ohjelmayhteistyö" tai "yleinen budjettituki") on kehitysyhteistyöammattilaisia vastakkaisiin koulukuntiin jakava aihe, josta on peistä taitettu paljon ja hartaasti. Itse lukeudun budjettitukikriittisempään ryhmään.

Yleisellä budjettituella on toki vahvuutensa. Se (1) edistää kokonaisvaltaista kehitysajattelua, (2) yhteistyömaan valtion päätösvaltaa varojen kohdentamisessa, (3) alistaa hajanaiset eri donorien tukemat kehityshankkeet yhden kansallisen päättäjän päätäntävaltaan (nk. harmonisaatio) ja (4) kehittää teknisellä tasolla valtion taloudenhoitoa, taloussuunnittelua, valtionvarainministeriötä ja budjettityöskentelyä.

Yleisellä budjettituella on kuitenkin kriittisiä kipupisteitä. Se (1) luottaa liiaksi yhteistyömaan valtion hyvään tahtoon, (2) se luottaa liiaksi korruptiosta ja omahyväisyydestä tunnettuun keskushallintoon paikallisyhteisöjen kehityksen moottorina, (3) se edistää kumppanimaan valtionhallinnon omistajuutta usein paikallisväestön omistajuuden kustannuksella (elitistisen valtion omistajuus ei ole yhtä kuin kansan omistajuus -- aito omistajuus on kuitenkin modernissa kehitysyhteistyössä keskeisimpiä lähtökohtia kestävien tulosten aikaansaamiseksi), (4) se lisää valtiontalouden riippuvuutta ulkopuolisista avunantajista ja täten kasvattaa avunantajien saneluvaltaa sekä altistaa yhteistyömaan nk. 'avustusshokille' (lue valtiontalouden konkurssille) tilanteessa, jossa avun ehdot eivät täyty, (5) taloudellinen riippuvuussuhde lisää näennäistä tilivelvollisuutta avunantajien suuntaan mutta ei vahvista aitoa tilivelvollisuutta kansalaisten suuntaan, (6) se luottaa liiaksi kehitysmaan valtionhallinnon hallinnolliseen pätevyyteen eri hallinnonaloilla, (7) se toimii enemmän pelotteena kuin kannustimena ja ( 8 ) se johtaa budjettituen hakuprosessissa ja raportoinnissa avunantajien miellyttämistarpeeseen tuen takaamiseksi, mikä ei edesauta avun vastaanottajassavaltiossa aitoa omistautuneisuutta kansalaisten olojen kohentamiseksi.

Mitä tulee ylipäätänsä Suomen toteuttamaan kehitysyhteistyöhön ja "Nalle" Wahlroosin esittämään kritiikkiin, osa kritiikistä puree, osa ei. Kehitysapu on eittämättä vaikea ja monimutkainen kokonaisuus, jossa on edelleen paljon kehittämistä. Merkittävimmät puutteet kansainvälisessä kehitysyhteistyössä, ml.  Suomen kehitysyhteistyössä, eivät tänä päivänä enää niinkään liity varojen suoranaiseen väärinkäyttöön tai korruptioon vaan kestävien kehitysvaikutusten aikaansaamiseen. Valtaosa Suomen kehitysavusta johtaa kuin johtaakin mitattaviin kehitysvaikutuksiin. Ihanteellinen avun perillemeno tarkoittaa kuitenkin kestäviä kehitysvaikutuksia. Kestävä kehitysvaikutus ilmenee apua saavan osapuolen kasvavana kyvykkyytenä kantaa vastuuta omasta kehityksestään. Kehitysyhteistyön puutteet ja haasteet liittyvätkin ensisijaisesti kehitysavun kestävyyteen ja sen panos-tuotos -suhteeseen. Eli vastaako aikaansaatu kehitysvaikutus siihen osoitettua rahallista panostusta ja miestyövoimaa.

Valtavien apuvirtojen päätyminen afrikkalaisten diktaattorien sveitsiläisille pankkitilille ja Cayman-saarille on 2000-luvulle tultaessa lähinnä myytti, jota on mahdotonta todentaa faktoilla. Ns. budjettituen osalta (mikä ei edusta merkittävintä osaa Suomen kehitysavusta) voidaan tältäkin osin puhua todellisesta riskistä. Vaikka monesta asiasta olen Puavon kanssa eri mieltä, yleisen budjettituen riskialttiuden suhteen olemme veljekset kuin kivekset.

Mitä tulee väärinkäyttöön, ulkoministeriön tilinpäätöksestä käy ilmi (julkinen asiakirja, löytyy netistä), että todennettavia väärinkäytöksiä tapahtuu vuosittain 10-30 ja ne käsittävät rahallisesti varsin pientä summaa kokonaisavusta - yleensä muutamia satoja tuhansia euroja lähes miljardin euron kehitysavusta. Kun kaikista väärinkäyttöä ehkäisevistä varotoimista ollaan omasta mielestä huolehdittu ja parhaat yhteistyökumppanit löydetty, on tällöinkin lopulta tietysti nojattavaa yhteistyökumppanin luottamiseen. Virhemarginaali on aina olemassa, ja tämä on jossain määrin hyväksyttävä osaksi kehitysyhteistyötä niin kauan kuin kehitysyhteistyötä halutaan tehdä. Mikäli kuitenkin kehitysavun ehtona on täydellinen riskittömyys, tulisi kaikki kehitysapu lakkauttaa välittömästi. Mutta samalla pitäisi tietysti myös kysyä, onko olemassa toimintaa, joka on täysin riskitöntä?

Itse olen varsin tyytymätön kehitysyhteistyön nykytilaan, mutta pahemmassakin pinteessä ollaan oltu aikaisempina vuosikymmeninä. Kankkulan kaivo oli esim. 70-80-luvun kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ihan maantieteellisesti paikannettava kohde.

I.A.
« Last Edit: August 26, 2010, 15:06:53 by Isontalon Antti »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)