Author Topic: Opetuksesta yleisesti  (Read 5748 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Cls

  • Guest
Opetuksesta yleisesti
« on: July 25, 2010, 20:37:33 »
Viestini alkuperäisessä keskustelussa venyi ja oli ohi alkuperäisen ketjun aiheen, joten tein uuden keskustelun.



Millä tavoin sinä parantaisit opetusta ilman resurssien lisäämistä opetukseen? (jos oikeasti tartut tähän, niin pistä uusi keskustelu tai pikaviesti) Tällä hetkellä resursseja halutaan lisää monikulttuurikasvatukseen, joka tuskin ainakaan minun mielestäni parantaa tuloksia millään tavoin. Myös ruotsin aikaistamista puhutaan, eikä pakkoruotsia poisteta (itärajaa selvästi syrjivä käytäntö). Koulujen tietotekniset ostokset ovat suorastaan surkuhupaisan typeriä (läppäreitä, jotka varastetaan; smartboardeja, joita opettajat eivät osaa käyttää tai hyödyntää), eikä ketään juuri tunnu kiinnostavan tietotekniikan lisääminen oppiaineeksi, vaikka tulevaisuuden kannalta puhutaankin erittäin merkittävästä alasta.

-Muuta ei nyt ensinnä tule mieleen, kuin talkootyöt. Toisekseen tarvitaan nuoria, innostavia opettajia, jotka saavat kouluista ja oppitunneista värikkäämpiä.Itse myös olisin iloinen näkemään opetusministeriön vähemmän byrokraattisena ylhäältä alaspäin-tyylisenä joustamattomana käskyttäjänä.

Ollaanpa nyt realistisia. Ihmisten suostuttelu talkootöihin (patenttiratkaisusi kaikkeen?) on jotain, joka kuulostaa lähinnä Demos ajatushautomon utopialta. Töitä tekevät eivät jaksa tehdä lisää töitä vapaa-ajallaan, koska sille on muutakin käyttöä, jos voimia tai intoa edes on raskaan työn jälkeen. Mitä talkootyöt edes opetuksessa tarkoittaisivat? Opettajatko tekisivät ilmaiseksi ylityötunteja, tuskinpa. Alalle kouluttamattomat eivät voi opettaa, siitä ei tulisi yhtään mitään (ei-opettajilla on kova illuusio, että kuka tahansa osaisi opettaa. Illuusio särkyy ekaa oppituntia pitäessä, tai pahimmassa tapauksessa ei säry vaan illuusio omista taidoista jatkuu).

Opettajat luovat kyllä ahkerasti nettimateriaalia toisilleen, mutta taso on yleensä varsin heikkoa, eikä se yleensä sovellu vaivatta oman opetuksen osaksi. Jos tasokkaan materiaalin tuottamisesta vapaa-ajalla maksettaisiin, niin kyllä se opettajia reilusti motivoisi, mutta lisävaroja tuskin heruu. Tasokkaampi materiaali on myös tapana säästää oppikirjoihin, eikä laittaa nettiin vapaasti kaikkien käytettäväksi.

Nuoria ja innostavia opettajia on vaikea taikoa tyhjästä, varsinkin kun pako yläkoulusta lukioon on valtava ja opettajien alanvaihdot ovat vilkastuneet, koska yläkoulusta kuri on karannut käsistä (maahanmuuttokin on osa tätä ongelmaa, koska opettajat ja rehtorit eivät halua/uskalla puuttua maahanmuuttajien asioihin). Innostavuusongelma lienee lähinnä luonnontieteellisillä aloilla, joihin asenteellista innostuksen puutetta on varsinkin tytöillä. Luonnontieteiden aloilla (matematiikka, fysiikka, kemia) opettajia valmistuu liian vähän [1], joten joudutaan palkkaamaan epäpäteviäkin, olivat innostavia tai eivät. Harvemmin he ovatkaan innostavia, koska innostavat ovat yleensä hauskoja ja reiluja, jota on erittäin vaikea soveltaa raakoihin tieteisiin, kuten matematiikkaan ja fysiikkaan. Pahinta myös on jos opettaja lähtee näissä aineissa sooloilemaan perinteisten keinojen sijasta, siitä on vain huonoja esimerkkejä.

Opettajien innostavuus loppuu myös helposti siihen, että käytännössä se on aivan sama palkan ja työolojen kannalta kuinka paljon työtä tekee. Jos kopioit kirjaa taululle perusteellisen pohditun tuntiohjelman sijasta, niin kukaan ei jaksa välittää. Innokkaidenkin opettajien innokkuus loppuu helposti parissa vuodessa. Vaikka opettaja olisi kuinka innokas ja ahkera, niin kiittämättömyys jää opettajan palkaksi. Ilman porkkanaa ei kukaan tee ylimääräistä töitä. Innostusta ovat myös syöneet pakkolomautukset. Opettajat eivät myöskään ole sitä ahkerinta väkeä yleisesti. Yliopistossa opettajalinja on se helppo tie ja houkutuksena palkan ja etujen sijaan on helposti turvattu työpaikka ilman tulosvastuuta.



Kommentteja? Ideoita? Nuivia moititaan ideoiden puutteesta ja vääriin aiheisiin keskittymisestä, niin nyt saatte tilaisuuden ideoida opetusta. Etenkin Oudolta Linnulta kaipaan rakentavia ehdotuksia. Kirjoitan oman viestini myöhemmin, jos joku tähän viitsii tarttua. Nyt on muita kiireitä.
« Last Edit: July 25, 2010, 21:39:01 by Cls »

Outo Lintu

  • Guest
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #1 on: July 25, 2010, 23:38:48 »
"Ollaanpa nyt realistisia. Ihmisten suostuttelu talkootöihin (patenttiratkaisusi kaikkeen?) on jotain, joka kuulostaa lähinnä Demos ajatushautomon utopialta. Töitä tekevät eivät jaksa tehdä lisää töitä vapaa-ajallaan, koska sille on muutakin käyttöä, jos voimia tai intoa edes on raskaan työn jälkeen. Mitä talkootyöt edes opetuksessa tarkoittaisivat? Opettajatko tekisivät ilmaiseksi ylityötunteja, tuskinpa. Alalle kouluttamattomat eivät voi opettaa, siitä ei tulisi yhtään mitään (ei-opettajilla on kova illuusio, että kuka tahansa osaisi opettaa. Illuusio särkyy ekaa oppituntia pitäessä, tai pahimmassa tapauksessa ei säry vaan illuusio omista taidoista jatkuu)."

- Pahoittelut, ilmaisin itseäni epäselvästi. En toki ole ajamassa opettajien palkkoja alas.Tarkoitin siis talkoilla sitä, että esimerkiksi opettajat yhdistäisivät voimansa vaikkapa taideihmisten (muusikoiden, taiteilijoiden tms.) kanssa, jotka tulisivat talkoilemaan. Taideihmisillä ei ole välttämättä ammattimiehen/naisen pätevyyttä, mutta he voisivat auttaa viihtyisyyden lisäämisessä, jotta opetustiloista ja ilmapiiristä tulisi viihtyisiä. Opettajat oppisivat myös uudenlaisia metodeja ja laajentaisivat näkemyksiään ja parhaimmassa tapauksessa lisäisivät suosiotaan oppilaiden silmissä.

"Opettajat luovat kyllä ahkerasti nettimateriaalia toisilleen, mutta taso on yleensä varsin heikkoa, eikä se yleensä sovellu vaivatta oman opetuksen osaksi. Jos tasokkaan materiaalin tuottamisesta vapaa-ajalla maksettaisiin, niin kyllä se opettajia reilusti motivoisi, mutta lisävaroja tuskin heruu. Tasokkaampi materiaali on myös tapana säästää oppikirjoihin, eikä laittaa nettiin vapaasti kaikkien käytettäväksi."

-Tähän on puututtava ja opettajia on ehdottomasti tuettava tässä asiassa tulevan hallituksen toimesta.Suomi on jäljessä internetin hyödyntämisessä. Tässä voitaisiin olla yhteyksissä tiettyjen sivujen ylläpitäjiin  asiantuntijoihin ja lisätä yhteistyötä heidän kanssaan.

"Nuoria ja innostavia opettajia on vaikea taikoa tyhjästä, varsinkin kun pako yläkoulusta lukioon on valtava ja opettajien alanvaihdot ovat vilkastuneet, koska yläkoulusta kuri on karannut käsistä (maahanmuuttokin on osa tätä ongelmaa, koska opettajat ja rehtorit eivät halua/uskalla puuttua maahanmuuttajien asioihin). Innostavuusongelma lienee lähinnä luonnontieteellisillä aloilla, joihin asenteellista innostuksen puutetta on varsinkin tytöillä. Luonnontieteiden aloilla (matematiikka, fysiikka, kemia) opettajia valmistuu liian vähän [1], joten joudutaan palkkaamaan epäpäteviäkin, olivat innostavia tai eivät. Harvemmin he ovatkaan innostavia, koska innostavat ovat yleensä hauskoja ja reiluja, jota on erittäin vaikea soveltaa raakoihin tieteisiin, kuten matematiikkaan ja fysiikkaan. Pahinta myös on jos opettaja lähtee näissä aineissa sooloilemaan perinteisten keinojen sijasta, siitä on vain huonoja esimerkkejä."

- Kannustimia tulisi lisätä (siihen ei nykyhallitus tosin lähde) ajoittain kamalia yläasteikäisiä opetettaessa. Tosiasia on myös, että opettajat ja nuoret eivät myöskään ymmärrä toisiaan, tulee kohtaamisongelmia, kun esteenä ovat joko sukupolvierot tai jäykät "hyväksi havaitut" käytännöt ja auktoriteetteja kyseenalaistava nuori. Tiedän, ettei opettaja voi olla opettaja ja psykologi samaan aikaan, mutta jos tässäkin lisättäisiin vähän enemmän yhteistyötä. Esimerkiksi psykologien kanssa. Muutettaisiin niitä lakipykäliä ja saatettaisiin eri alojen asiantuntijat lähemmäksi toisiaan, koska kaikki tarvitsevat kaikkia. Olen tietoinen historian kiinnostuksesta (kiinnostava aine tosiaan), mutta tuo oli yllättävää, ettei matematikkaa kiinnosta ryhtyä opettamaan. Onhan matematiikka sentään suosituimpia oppiaineita oppilaiden keskuudessa. Olisin myös kiinnostunut kuulemaan lisää mainitsemistasi "huonoista esimerkeistä".

"Opettajien innostavuus loppuu myös helposti siihen, että käytännössä se on aivan sama palkan ja työolojen kannalta kuinka paljon työtä tekee. Jos kopioit kirjaa taululle perusteellisen pohditun tuntiohjelman sijasta, niin kukaan ei jaksa välittää. Innokkaidenkin opettajien innokkuus loppuu helposti parissa vuodessa. Vaikka opettaja olisi kuinka innokas ja ahkera, niin kiittämättömyys jää opettajan palkaksi. Ilman porkkanaa ei kukaan tee ylimääräistä töitä. Innostusta ovat myös syöneet pakkolomautukset. Opettajat eivät myöskään ole sitä ahkerinta väkeä yleisesti. Yliopistossa opettajalinja on se helppo tie ja houkutuksena palkan ja etujen sijaan on helposti turvattu työpaikka ilman tulosvastuuta."

- Opetuskäytäntöihin olisi hyvä lisätä enemmän käytännön oppeja myös. Esimerkiksi matematikkaan, jossa oppilaat vaikkapa laitettaisiin harjoittelemaan konkreettista mittaamista ja luonnontieteissä liikuttaisiin enemmän luonnossa (mitä se kertoo nykyhallituksesta, kun jopa luokkaretkistä ollaan jouduttu supistamaan, kun ennen vanhaan luokkaretkillä käytiin usein?). Käytännön voisi aloittaa ala-asteella pienokaisille ja marssittaa heidät kauppaan ostamaan tiettyä tuotetta, ja katsomaan paljonko ostetusta tuotteesta jää rahaa takaisin. En halveksi teoriaa (itse olen enemmän teoreetikko). Käytännön lisääminen ei kuitenkaan olisi pahitteeksi, eikä myöskään mielikuvituksen lisääminen. Taivas on rajana ja useimmiten kyse on poliittisesta tahdosta (kuten vähän kaikessa), eikä pelkästään rahoituksesta.

Offline Warda

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 2028
  • tunnustuksellinen rusinapullasynkretisti
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #2 on: July 25, 2010, 23:55:16 »
Quote
Millä tavoin sinä parantaisit opetusta ilman resurssien lisäämistä opetukseen?
...kysyi Cls.

Tässä eräs jo muutamissa kouluissa toteutunut ja kaikille osapuolille antoisaksi havaittu vapaaehtoistyön muoto:
http://www.edu.vantaa.fi/pahkis/tapahtumia/tapahtumat_04_05/koulumummi_ja_vaari.htm

Itse en karsisi resursseja ainakaan henkilökunta- enkä ruokapuolelta. (Kouluruoka on jo nykyisellään useimmiten sellaista, ettei se kävisi kaupaksi ainoassakaan työpaikkaruokalassa.)

Oppimistuloksia parantaisin pienentämällä ryhmäkokoja ja panostamalla yhteishengen luomiseen.

Haastattelun tässä juuri itä-helsinkiläisellä ala-asteella S2 (suomi toisena kielenä)-opettajana työskentelevää ystävääni. Kyselin mm., miten monikulttuurisuus näkyy hänen työpaikallaan (kas, kun muutamat kovasti niitä monikulttuurisuuden kauh..kiiltokuvia siellä yhdellä foorumilla värittelevät...). Kuulemma siten, että "kaikki leikkivät kaikkien kanssa". - Eikö mitään ongelmia? kysyin. Kuulemma nimittelevät toisiaan sitten ryssiksi jne. kun tulee riitaa. Mutta eivät jakaudu ryhmiin etnisyyden perusteella.

Koulussa yli 2/3 oppilaista on kuulemma mamutaustaisia (kuulemma kolmanneksi eniten Itä-Helsingin kouluista). Lisäksi kuulemma Itä-Helsingin parhaat oppimistulokset. Tähän arveli ystäväni olevan syynä 1) koulun hyvä yhteishenki sekä opettajien että oppilaiden +opettajien kesken sekä 2) koulun pieni koko.

Ryhmäkokojen pienentämisen puolesta puhuu monikin asia, ei vähiten oma ja lukuisten muiden alan ihmisten kokemus opettajan työstä (tämä lienee kaikille koulua käyneillekin itsestäänselvyys?). Mitä suurempi ryhmä, sitä vaikeampaa on huomioida itse kunkin opiskelijan kannustus/lisätehtävä/erityisaputarpeineen. Mitä pienempi ryhmä, sitä helpompaa on yhteishengen luominen ja opetuksen eriyttäminen (=fiksuille ja eteville omia lisätehtäviä, hitaammille tukea jne.). 
"Jos Volvo-Markkanen perustaa nettiforumin, jossa hänen seuraajansa keskustelevat pankkien turvajärjestelmien kiertämisestä, kyllä sitäkin sanottaisiin pankkirosvoforumiksi, vaikka millaisella mölinällä sinne kirjoittavat sen kieltäisivät."
- Rasistikortti ja rikostuomiokortti yhdessä! Luuseri!

Cls

  • Guest
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #3 on: July 28, 2010, 20:38:19 »
Pahoittelut, ilmaisin itseäni epäselvästi. En toki ole ajamassa opettajien palkkoja alas.Tarkoitin siis talkoilla sitä, että esimerkiksi opettajat yhdistäisivät voimansa vaikkapa taideihmisten (muusikoiden, taiteilijoiden tms.) kanssa, jotka tulisivat talkoilemaan. Taideihmisillä ei ole välttämättä ammattimiehen/naisen pätevyyttä, mutta he voisivat auttaa viihtyisyyden lisäämisessä, jotta opetustiloista ja ilmapiiristä tulisi viihtyisiä. Opettajat oppisivat myös uudenlaisia metodeja ja laajentaisivat näkemyksiään ja parhaimmassa tapauksessa lisäisivät suosiotaan oppilaiden silmissä.

Pakko kyllä myöntää, että erittäin jännä idea, koska en todellakaan ajatellut asiaa tältä kannalta. Kuitenkin mietityttää, että kuinka tämä toimisi käytännössä. Jos taideihminen tulee paikalle, niin siinä olettaisin, että keskitytään sitten ainakin tunnin verran taideihmiseen, sen sijaan että keskityttäisiin opiskeluun, jolloin tilanne olisi enemmän taukoluonteinen. Vai voiko viihtyvyyttä lisätä muuten? Jos voi siten, että se ei keskeytä opiskelua, niin miten taideihmiset soveltuvat esim. matematiikan tunnille vai koskeeko tämä lähinnä taide- ja musiikkitunteja?

Erittäin toteutuskelpoinen idea kuitenkin ainakin muutamalle oppiaineelle peruskoulussa (lukiossa on vähemmän tunteja "haaskattavaksi").

Tiedän, ettei opettaja voi olla opettaja ja psykologi samaan aikaan, mutta jos tässäkin lisättäisiin vähän enemmän yhteistyötä. Esimerkiksi psykologien kanssa. Muutettaisiin niitä lakipykäliä ja saatettaisiin eri alojen asiantuntijat lähemmäksi toisiaan, koska kaikki tarvitsevat kaikkia.

En arvosta psykologeja juuri ollenkaan. Ehkäpä vika on minussa.

Olen tietoinen historian kiinnostuksesta (kiinnostava aine tosiaan), mutta tuo oli yllättävää, ettei matematikkaa kiinnosta ryhtyä opettamaan. Onhan matematiikka sentään suosituimpia oppiaineita oppilaiden keskuudessa.

Ilmaisin ehkäpä huonosti itseäni (kaksi peräkkäistä lausetta puhuivatkin eri asioista). Tarkoitin innostavuusongelmalla, että oppilaat eivät ole yhtä innokkaita matematiikan opiskelemisessa kuin historian, joka johtuu paljolti itse oppiaineesta. Siitä on vaikea saada innostavaa, vaikka opettaja olisi hyvä. Tosin eipä tämä toisellakaan tavalla ymmärrettynä ole väärin, koska matematiikan opettajista on pulaa, joka todennäköisimmin johtuu siitä, että matemaattiset ihmiset eivät ole niin opettajamaisia ja matematiikka on monille vaikeaa => valmistuu vähemmän opettajia.

En tiedä mistä olet saanut käsityksen, että matematiikka olisi suosittu oppiaine. Oma kokemukseni on melko päinvastainen. Matematiikka mielletään vaikeaksi ja turhaksi (etenkin lukiossa, mutta myös yläkoulussa).

Olisin myös kiinnostunut kuulemaan lisää mainitsemistasi "huonoista esimerkeistä".
Opetuskäytäntöihin olisi hyvä lisätä enemmän käytännön oppeja myös. Esimerkiksi matematikkaan, jossa oppilaat vaikkapa laitettaisiin harjoittelemaan konkreettista mittaamista ja luonnontieteissä liikuttaisiin enemmän luonnossa (mitä se kertoo nykyhallituksesta, kun jopa luokkaretkistä ollaan jouduttu supistamaan, kun ennen vanhaan luokkaretkillä käytiin usein?). Käytännön voisi aloittaa ala-asteella pienokaisille ja marssittaa heidät kauppaan ostamaan tiettyä tuotetta, ja katsomaan paljonko ostetusta tuotteesta jää rahaa takaisin. En halveksi teoriaa (itse olen enemmän teoreetikko). Käytännön lisääminen ei kuitenkaan olisi pahitteeksi, eikä myöskään mielikuvituksen lisääminen. Taivas on rajana ja useimmiten kyse on poliittisesta tahdosta (kuten vähän kaikessa), eikä pelkästään rahoituksesta.

Minusta ainut oikea tapa opettaa ja oppia matematiikkaa on se perinteinen ja tylsä. Opettaja esittelee teorian, sitten lapset laskevat kynällä ja paperilla (toisinaan laskimella, jos ollaan yläasteella tai lukiossa ja ohi peruslaskujen) luokassa ja tehdään paljon läksyjä. Huonoiksi esimerkeiksi käyvät kaikki tästä poikkeavat mallit, tosin olen kuullut, että kirjojen mukana tulevat matematiikkapelit atk-luokassa olisivat toisinaan toimineet yläkoulussa (siitäkin huolimatta, että niiden toteutus on mielestäni luokattoman huono), sekä viihdyttävinä että opettavaisina, mutta omaa kokemusta tästä ei ole. Haluan itse pitää matematiikan opetuksen lähellä teoreettista ja abstraktia. En ole vielä huomannut keinoja, jotka olisivat tylsää mallia tehokkaampia oppimisvälineitä, edes pienissä määrin opetuksen osana.

Muistan ainakin lukeneeni muutamia tutkimuksia (valitettavasti en muista kouluastetta) siitä, että abstraktimpi lähestymistapa olisi tehokkaampi opettamaan matematiikkaa kuin enemmän soveltavat menetelmät. Tutkimukset korostivat merkittävimpänä erona, että abstraktin asian soveltaminen käytäntöön olisi helpompaa, kuin käytännön asian soveltaminen toiseen käytännön tilanteeseen. Ts. oppilas yhdistää laskutavan tilanteeseen ja vaikeuttaa sillä matematiikan oppimistaan, kun ei osaa yleistää yleisempiin tapauksiin. Abstraktissa ja yleisessä lähestymistavassa tällaista sidosta ei muodostu, mutta vaikeudet tulevat abstraktiuden ymmärtämisestä.

Matemaattisen luontoretken kuvaisin ehkäpä täydellisenä esimerkkinä tilanteesta, jossa on aivan oppimisen kannalta käsitelläänkö matematiikkaa vai ei. Luonnossa mittaaminen on lähinnä sitä mitä ei-matemaattisen mielestä matematiikka on (sori :P ). Joten minusta olisi ihan sama katsotaanko sen sijaan elokuvaa, dokumenttia tai mennään atk-luokkaan. Samanlainen tauko kuin muutkin siis.

Kaupparetkien hallinta on hankalampaa kuin hyödyt. Luokan koko myös vaikuttaa menestykseen, joten en lähtisi yrittämään. Opetuksen olemattomuus luokkatilaan verrattuna vaivaa tätäkin.

Erittäin epäonnistunutta tapaa mielestäni edustaa siirtyminen opetuksissa PowerPoint-esityksiin. Oppilaiden muistiinpanot tapaavat jäädä huonoksi tai pahimmillaan opettaja ei edes vaadi tekemään muistiinpanoja.
« Last Edit: July 29, 2010, 19:33:44 by Cls »

Cls

  • Guest
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #4 on: July 28, 2010, 20:38:35 »
Tässä eräs jo muutamissa kouluissa toteutunut ja kaikille osapuolille antoisaksi havaittu vapaaehtoistyön muoto:
http://www.edu.vantaa.fi/pahkis/tapahtumia/tapahtumat_04_05/koulumummi_ja_vaari.htm

Onnittelen. Löysit logiikastani aukon, kun unohdin, että on myös työiän ylittäneitä.

Varsin hieno juttu (helmi suorastaan, koska vanhuksilta on usein pulaa seurasta) alakouluun, mutta soveltumaton korkeammille kouluasteille.

Itse en karsisi resursseja ainakaan henkilökunta- enkä ruokapuolelta. (Kouluruoka on jo nykyisellään useimmiten sellaista, ettei se kävisi kaupaksi ainoassakaan työpaikkaruokalassa.)

Täysin samaa mieltä. Lisättäköön vielä, että kasvisruokapäivää vastustan, koska se on varmasti päivä, jolloin oppilaat jättävät syömättä jo ihan periaatteen vuoksi.

Oppimistuloksia parantaisin pienentämällä ryhmäkokoja ja panostamalla yhteishengen luomiseen.

Eka on perinteinen ratkaisu peruskouluun. Olen myös siitä täysin samaa mieltä.

Näissä yhteishenkiasioissa itseään voi kyllä helposti parantaa, mutta kuinka muutosta saisi muihinkin opettajiin? Yleensä tapaan ajatella opettajat jääräpäinä (opettajat ovat laiskoja, eivätkä opi uusia temppuja, koska sille ei ole porkkanaa). Ongelmana on siis se porkkanan keksiminen ja syöttäminen samalla kun opetusmallia jotenkin ohessa parannetaan.

Aihetta hipoen: jokseenkin huvittuneesti seuraan myös yrityksiä (tähän syydetään rahaa ihan kiitettävästi) "valistaa nuivista monikulttuurimyönteisiä". Valistus ei ole mikään taikakeino muuttaa ihmisiä.

Haastattelun tässä juuri itä-helsinkiläisellä ala-asteella S2 (suomi toisena kielenä)-opettajana työskentelevää ystävääni. Kyselin mm., miten monikulttuurisuus näkyy hänen työpaikallaan (kas, kun muutamat kovasti niitä monikulttuurisuuden kauh..kiiltokuvia siellä yhdellä foorumilla värittelevät...). Kuulemma siten, että "kaikki leikkivät kaikkien kanssa". - Eikö mitään ongelmia? kysyin. Kuulemma nimittelevät toisiaan sitten ryssiksi jne. kun tulee riitaa. Mutta eivät jakaudu ryhmiin etnisyyden perusteella.

Voisin linkittää taas tutkimuksia huonoista kokemuksista (ne samat, jotka olen ennenkin), mutta en jaksa. Taitaa muuten olla tällä koululla lisäresurssit ja keskivertoa paljon pienemmät oppiryhmät ;)

Ryhmäkokojen pienentämisen puolesta puhuu monikin asia, ei vähiten oma ja lukuisten muiden alan ihmisten kokemus opettajan työstä (tämä lienee kaikille koulua käyneillekin itsestäänselvyys?). Mitä suurempi ryhmä, sitä vaikeampaa on huomioida itse kunkin opiskelijan kannustus/lisätehtävä/erityisaputarpeineen. Mitä pienempi ryhmä, sitä helpompaa on yhteishengen luominen ja opetuksen eriyttäminen (=fiksuille ja eteville omia lisätehtäviä, hitaammille tukea jne.). 

Jep. Tähän ei voida kuitenkaan vaikuttaa lisäämättä resursseja.

Cls

  • Guest
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #5 on: July 28, 2010, 20:39:24 »
Käsittelinkin vastauksissani jo paljon asioita. Kannatan perinteisiä menetelmiä, sen sijaan, että väkisin yritettäisiin jotain uutta ja erilaista, koska vanhat keinot ovat yleensä parhaiksi todettuja.

Itseltäni löytyy varsin vähän ideoita kehittää koulutusta ilman resurssien lisäämistä. Mainitsemani jääräpääongelma erityisesti vaikeuttaa opettajien kautta oppilaiden viihtyvyyden tai opetuksen laadun parantamista. Millä sitä vaikuttaisi jääräpäihin (tarkoitan yleisesti opettajia), kun ainut tapa vaikuttaa tuntuu olevan netti ja nämä jääräpäät eivät sieltä ainakaan opetussivuja seuraa?

Skeptisesti suhtaudun kaikkeen tietotekniikan käyttöön opetuksessa, koska olen todennut, että harvemmin tietokoneet tuovat mitään apua opetukseen, toisinaan enemmänkin haittaavat. Ja minä siis olen erittäin taitava tietokoneiden kanssa. Varsinkin atk-taidottomalta opettajalta voi kulua luokassa enemmän aikaa tietokoneiden kanssa tappelemiseen. Olen myös huomannut monien opettajien olevan melko atk-kammoisia (johtunee osittain myös naispainotteisesta alasta). Hieman ehkäpä ristiriitaisesti näen myös tietotekniikassa huikean potentiaalin, mutta sitä ei vain osata käyttää hyödyksi.

Toisinaan nostetaan ongelmaksi se, että Suomen koulut tasapäistävät oppilaat. Heikoimpiin kulutetaan enemmän resursseja, kuin heistä saadaan tulosta ja lahjakkaimpia jarrutetaan menemällä keskitason mukaan (mielestäni ainut järkevä tapa edetä luokassa). Myös tasoryhmät, kuten matematiikan jakaminen peruskoulussakin pitkään ja lyhyeen matematiikkaan ovat osa tätä. Itse en näe peruskoulussa tasoryhmiä mitenkään järkevinä, koska minun logiikallani parhaiden tulokset paranevat hieman, mutta huonojen keskittyminen romahduttaa tulokset. Täsmälleen sama myös eliittikouluihin ja huonoihin jakautumisessa, joka erityisesti korostuu nyt kun maahanmuuttajavaltaisia kouluja on alkanut esiintyä. Saksan malli, jossa jo systeemi erottelee parempiin ja huonompiin kouluihin menijät on osoittautunut erityisen huonoksi (ja erityiseti maahanmuutto-ongelmaa korostavaksi) juuri tästä syystä.

Omasta mielestäni paras tapa yhdistää tasoryhmiä ja tasapäistämistä on lisätä valinnaisuutta. Parhaat hakeutuvat helpommin vaativampien oppiaineiden pariin ja huonoimmat näihin puutöihin ja taideaineisiin, eikä menetetä kuitenkaan tasapäistävää perusopetusta.



Pahoittelen, että kesti hieman vastata. Toivottavasti tekstin määrä korvaa laadun. Olen kyllä erittäin tyytyväinen, että aloitin ketjun. Hyvä keskustelu on saatu aikaiseksi. Harmi, että osallistujia on vasta näin vähän.

Viesteissäni olen yrittänyt huomioida kaikki koulutus asteet, mutta yleisesti ajattelen asiat lähinnä lukion kannalta ja opetukseen painottaen, sen sijaan, että puuttuisin liiemmin kasvatusasioihin, jotka lukiossa merkitsevät vähemmän.
« Last Edit: July 28, 2010, 20:45:14 by Cls »

Harri

  • Guest
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #6 on: July 29, 2010, 18:19:30 »
Suomen valtio muuten tukee ulkosuomalaisten lapsien kouluja ulkomailla. Näitä käydään toki varsinaisen kouluajan ulkopuolella ja vanhemmat maksavat osansa, mutta tarkoituksena on siis tukea lasten suomalaista identiteettiä. Sattuneesta syystä esimerkiksi Somalia ei näin toimi. Onko siis kovin suuri rikos, että Suomen valtio (eli me suomalaiset) kustannamme esimerkiksi somalilasten äidinkielen opetusta. Tällä on tietysti lisäksi oppimistuloksia (tämän kautta ehkä jopa integraatiota) parantava vaikutus.

Ai miksi kysyn? Tämäkin tuntuu olevan suorastaan helvetillinen ongelma kovin monelle nuivalle, maltillisillekin sellaisille.

Offline Bacheabef

  • Newbie
  • *
  • Posts: 34
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #7 on: July 29, 2010, 18:24:31 »

Suomen valtio muuten tukee ulkosuomalaisten lapsien kouluja ulkomailla.


Tämä lienee turha menoerä nykyisessä valtionvelan syöksykierteessä. Odotan maahanmuuttokriittisten kontribuutiota.
"Itse en kylläymmärrä, miksi valheiden levittämisen pitäisi olla kiellettyä." - Jussi Halla-aho

Offline Bacheabef

  • Newbie
  • *
  • Posts: 34
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #8 on: July 29, 2010, 20:25:15 »
Ensiksi pyydän anteeksi edellistä onelineriani ja korvaan sen ehdottamalla seuraavaa:

Valtakunnallinen varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus on yhdistettävä saman hallintokunnan alaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsille suodaan mahdollisuus nauttia noista palveluista päiväkotimaisesti (lastentarha), siis hoitoa, kasvatusta ja opetusta yhdistäen, yhdeksänvuotiaaksi asti. Vasta sen jälkeen alkaisi ns. peruskoulu saavutettuja akateemisia taitoja hyödyntävän luokkaopetuksen muodossa. Koulupäivään (8 - 16) kuuluisi oppituntien ohella oleellisena osana kulttuuri; taide ja harrasteet. Näin vapaa-aika ilman koululäksyjä jäisi perheen yhdessäoloon.

Peruskoulun jälkeen lapsille tarjoutuisi nuorisoasteen valinnat: Lukio, ammattikoulu tai vaikka kumpikin. Ylioppilastutkinto takaisi pääsyn korkeakouluopintojen pariin ehdollisesti, siis jos ei pärjää, niin oikeus purkaantuisi. Sama koskien ammattikorkeakouluja.

Tämä ei nyt välttämättä ole halvin vaihtoehto, mutta kustannustehokkain ja lapsi-, perhe- että ihmismyönteisin käytäntö kaiken nykyisen kasvatustieteellisen tietämyksen mukaan.
« Last Edit: July 29, 2010, 20:31:36 by Bacheabef »
"Itse en kylläymmärrä, miksi valheiden levittämisen pitäisi olla kiellettyä." - Jussi Halla-aho

Outo Lintu

  • Guest
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #9 on: July 31, 2010, 12:20:02 »
Lukemisen helpottamiseksi:

CLS:
Quote
Pakko kyllä myöntää, että erittäin jännä idea, koska en todellakaan ajatellut asiaa tältä kannalta. Kuitenkin mietityttää, että kuinka tämä toimisi käytännössä. Jos taideihminen tulee paikalle, niin siinä olettaisin, että keskitytään sitten ainakin tunnin verran taideihmiseen, sen sijaan että keskityttäisiin opiskeluun, jolloin tilanne olisi enemmän taukoluonteinen. Vai voiko viihtyvyyttä lisätä muuten? Jos voi siten, että se ei keskeytä opiskelua, niin miten taideihmiset soveltuvat esim. matematiikan tunnille vai koskeeko tämä lähinnä taide- ja musiikkitunteja?

Erittäin toteutuskelpoinen idea kuitenkin ainakin muutamalle oppiaineelle peruskoulussa (lukiossa on vähemmän tunteja "haaskattavaksi").

Ehdottaisin, että niin sanottu taideihminen tulisi paikalle aika alkuvaiheessa, kun opettajan johdolla vasta käydään läpi, mitä tulevat tunnit pitävät sisällään. Tähän samaan syssyyn kyseinen taideihminen voisi sitten hieman kertoa itsestään jne sekä kuvailla omaa tulevaa rooliaan tulevilla oppitunneilla. Tämän jälkeen (jo seuraavalla tunnilla) ei tarvitsisi enää keskittyä siihen, vaan voitaisiin alkaa niin sanotusti töihin. Taideihmiset luonnollisesti antaisivat taustatukea esimerkiksi musiikintunneilla ja muilla taidetunneilla.

-Matematiikka on kieltämättä hyvin haasteellista tehdä ns hauskaksi. Itselläni oli vuosia takaperin kirja nimeltä "Hauskaa matematiikkaa" ja etäisesti siitä muistan joitakin kohtia ja sen, kuinka aihealueita seliteltiin mielenkiintoisesti ja "hauskasti" esimerkkien avulla jne. Joten matematiikkaan voitaisiin soveltaa enemmän joitakin tämänkaltaisia toimintoja "hauskoine" esimerkkeineen, jotka voisivat auttaa erityisesti niitä, joilla on nk numeerinen lukihäiriö/hahmotushäiriö. Haasteellista ja työlästä se olisi opettajalle, mutta pidemmällä tähtäimellä varmasti antoisaa oppimisen kannalta.
Matematiikan opettajat voisivat myös olla yhteistyössä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat erikoistuneet "hauskojen" matemaattisten pelien tekemiseen (josta esimerkkinä mainitsen yhden tuossa alempana).

-Kielissä olisi antoisaa, jos taustatukea antaisi niin sanottu natiivi, eli henkilö, joka puhuu opetettua kieltä äidinkielenään.

- Historiasta ja kulttuurista.. Hauskaahan se olisi jos Caesar ja Napoleon yms saataisiin kaivettua haudasta ja saada heidät taustatueksi (heh heh). Valitettavasti näin ei ole mahdollista toimia. Suomen (lähi)historiaa opetettaessa ainakin voitaisiin (jos traumaattiset kokemukset eivät ole liiaksi esteenä) kysellä taustatukea sotiemme veteraaneilta tai sodat kokeneilta, elossaolevilta siviileiltä tai "käpykaartilaisilta" (saataisiin ainakin vaihtelevia näkökulmia).Lisäksi pohjoisen Suomen alkuperäisillä asukkailla olisi varmasti sanansa sanottavanaan Maailman historian opettamisessa (joka on mielestäni aika puutteellista ja asenteellista, kun esimerkiksi itäisen ja kaakkoisen Euroopan historia sivuutetaan lähes täysin kerrottaessa läntisen Euroopan historiasta) yksi (kallis sellainen) ehdotus olisi myös vierailu historiallisilla paikoilla tai kutsua kyseisillä historiallisilla alueilla eläviä Suomen kouluihin töihin opettajan taustatueksi oppitunneille.

-Yhteiskuntaoppi: Taustatueksi vaikka entinen huumeidenkäyttäjä, tupakoitsija, (ei saarnaamaan, vaan kertomaan realistisesti kokemuksistaan) teiniäiti, urheilija jne.

- Tuossa muutamia ehdotuksia. Ideana siis, että saataisiin tunneille alan niin sanottuja asiantuntijoita tuomaan lisäväriä

CLS:
Quote
Ilmaisin ehkäpä huonosti itseäni (kaksi peräkkäistä lausetta puhuivatkin eri asioista). Tarkoitin innostavuusongelmalla, että oppilaat eivät ole yhtä innokkaita matematiikan opiskelemisessa kuin historian, joka johtuu paljolti itse oppiaineesta. Siitä on vaikea saada innostavaa, vaikka opettaja olisi hyvä. Tosin eipä tämä toisellakaan tavalla ymmärrettynä ole väärin, koska matematiikan opettajista on pulaa, joka todennäköisimmin johtuu siitä, että matemaattiset ihmiset eivät ole niin opettajamaisia ja matematiikka on monille vaikeaa => valmistuu vähemmän opettajia.

Tuo pitää paikkansa, eli matemaattiset ihmiset eivät ole opettajamaisia ja päinvastoin. Nämä taidot, kun saataisiin yhdistettyä, niin homma toimii.Kuten edellä kirjoitin, matematiikasta on vaikea saada edes ymmärrettävää saatika sitten "hauskaa". Mahdotonta se ei kuitenkaan ole ja uskon, että tähän tullaan ennemmin tai myöhemmin panostamaan.

CLS:
Quote
En tiedä mistä olet saanut käsityksen, että matematiikka olisi suosittu oppiaine. Oma kokemukseni on melko päinvastainen. Matematiikka mielletään vaikeaksi ja turhaksi (etenkin lukiossa, mutta myös yläkoulussa).

Olen kenties liikkunut hieman erilaisessa maailmassa. Olen monesti (ikäväkseni) kuullut paljon kritiikkiä historiaa kohtaan sen tylsyydestä, turhuudesta jne. Matematiikkaa sen sijaan ollaan (ei nyt fanaattisesti ja hiveän innostuneesti) opiskeltu ahkerammin ja usein porukat näkevät tulevaisuutensa ammatillisilla aloilla ja kauppakorkeissa, joissa laskupäätä tarvitaan.

CLS:
Quote
Minusta ainut oikea tapa opettaa ja oppia matematiikkaa on se perinteinen ja tylsä. Opettaja esittelee teorian, sitten lapset laskevat kynällä ja paperilla (toisinaan laskimella, jos ollaan yläasteella tai lukiossa ja ohi peruslaskujen) luokassa ja tehdään paljon läksyjä. Huonoiksi esimerkeiksi käyvät kaikki tästä poikkeavat mallit, tosin olen kuullut, että kirjojen mukana tulevat matematiikkapelit atk-luokassa olisivat toisinaan toimineet (siitäkin huolimatta, että niiden toteutus on mielestäni luokattoman huono), sekä viihdyttävinä että opettavaisina, mutta omaa kokemusta tästä ei ole. Haluan itse pitää matematiikan opetuksen lähellä teoreettista ja abstraktia. En ole vielä huomannut keinoja, jotka olisivat tylsää mallia tehokkaampia oppimisvälineitä, edes pienissä määrin opetuksen osana

Noihin mainitsemiisi matematiikkapeleihin tulisi panostaa enemmän ja niiden laatua parantaa. Itselleni (jolla oli ja on suuria vaikeuksia matematiikassa) mainostettiin erästä seikkailukertomuspeliä, jossa edettiin selvittämällä laskuja. En valitettavasti kerennyt pelaamaan kyseistä peliä kovinkaan montaa kertaa, mutta se vaikutti todella innostavalta. Lisäksi on sanottu, että tietokonepelit parantaisivat lapsen hahmotus- ja ongelmanratkaisukykyä.
http://www.pegi.info/fi/index/id/193
Ei tietenkään liiallisuuksiin pidä mennä, ettei homma mene ihan pelailuksi, mutta laajempana taustatukena hyvin suunnitellut ja toteutetut pelit voisivat mielestäni toimia.

CLS:
Quote
Muistan ainakin lukeneeni muutamia tutkimuksia (valitettavasti en muista kouluastetta) siitä, että abstraktimpi lähestymistapa olisi tehokkaampi opettamaan matematiikkaa kuin enemmän soveltavat menetelmät. Tutkimukset korostivat merkittävimpänä erona, että abstraktin asian soveltaminen käytäntöön olisi helpompaa, kuin käytännön asian soveltaminen toiseen käytännön tilanteeseen. Ts. oppilas yhdistää laskutavan tilanteeseen ja vaikeuttaa sillä matematiikan oppimistaan, kun ei osaa yleistää yleisempiin tapauksiin. Abstraktissa ja yleisessä lähestymistavassa tällaista sidosta ei muodostu, mutta vaikeudet tulevat abstraktiuden ymmärtämisestä.
Matemaattisen luontoretken kuvaisin ehkäpä täydellisenä esimerkkinä tilanteesta, jossa on aivan oppimisen kannalta käsitelläänkö matematiikkaa vai ei. Luonnossa mittaaminen on lähinnä sitä mitä ei-matemaattisen mielestä matematiikka on (sori ). Joten minusta olisi ihan sama katsotaanko sen sijaan elokuvaa, dokumenttia tai mennään atk-luokkaan. Samanlainen tauko kuin muutkin siis.
Kaupparetkien hallinta on hankalampaa kuin hyödyt. Luokan koko myös vaikuttaa menestykseen, joten en lähtisi yrittämään. Opetuksen olemattomuus luokkatilaan verrattuna vaivaa tätäkin


Tämä on myös mielipidekysymys, vaikka toki matematiikka on hyvin abstraktia kaikkine yhtälöineen etc. Kuitenkin pidän esimerkiksi kemiaa tietyiltä osin vieläkin abstraktimpana, kuin matematiikkaa. Esimerkkinä näkymättömät atomit ja yhdisteet, joita esiintyy vain sanoissa, kuvauksissa ja liitutauluilla sekä kirjoissa ja piirrustuksissa.
Luonto- ja kaupparetket olivat vain esimerkkejä, jotka hyvin toteutettuina voivat tehostaa oppimista. Se toimisi etenkin, jos nykyinen luokkien yhdistämis -politiikka lopetettaisiin ja panostettaisiin pienempiin luokkakokoihin. "Luontoretkillä" opettaja voisi esimerkiksi kuvailla, kuinka esimerkiksi tehdään mittauksia rakennettaessa rakennuksia (laskut kaavat, yms. yksinkertaisuudessaan). Eli pointti lyhykäisyydessään: jos kovin monesti oppilaat päivittelevät kyseisen aineen turhuutta, voitaisiin näin käytännössä laajemmin esittää, miksi matematiikka on tärkeää (arkipäiväinen asiointi ja eläminen, rakentaminen, kaupallinen ala, politiikka tms). Tällöin kyseessä ei olisi siis vain tauko, vaan myös opetustilanne.


CLS:
Quote
Erittäin epäonnistunutta tapaa mielestäni edustaa siirtyminen opetuksissa PowerPoint-esityksiin. Oppilaiden muistiinpanot tapaavat jäädä huonoksi tai pahimmillaan opettaja ei edes vaadi tekemään muistiinpanoja."


Olen samaa mieltä siitä, että kirjalliset muistiinpanot ovat tärkeitä. Esimerkiksi vieraassa kielessä, jossa esiintyy vaikea sana, jonka kirjaaminen paperille useaan otteeseen auttaa mieleen syöpymistä. Lisäksi opettajan olisi hyvä panostaa muistiinpanoissa, ettei muistiinpanoja kirjata konemaisesti ylös, vaan omin sanoin. Siten taattaisiin, että opetettava asia ymmärretään.

Cls

  • Guest
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #10 on: July 31, 2010, 17:19:02 »
Yksityiskekustelusta poimittua:

Mikä tietotekniikan opettamisessa "mättää" tai on kehittämistä vailla?

Tietotekniikassa mättää erityisesti opetustuntien vähyys. Tietotekniikkaa ei sen merkittävyydestä huolimatta osata ottaa tosissaan, joka näkyy varsinkin siinä, että tietotekniikkaa yliopistossa aloittavat huomaavat nopeasti olevansa aivan väärällä alalla, koska ei ole ymmärretty, mitä tietotekniikka oikeasti onkaan. Erityisesti alan matemaattisuus on monille ollut yllätys. Tietotekniikka nähdään yleensä sellaisena, kuin se koulussa on eli ohjelmilla ja peleillä leikkimisenä, joka on suoraa seurausta myös siitä, että oikeaa tietotekniikkaa ei koulussa juuri ole. Monilla vanhemmilla on väärä kuva, että lapsi osaisi käyttää tietokonetta, kun lapsi osaa sillä pelata ja käyttää vanhempaa enemmän.

Tästä ei tietenkään pidä saada sellaista kuvaa, että pitäisin MS Officen ja muiden ohjelmien käytön opettelua vähemmän tärkeämpänä kuin "oikeaa tietotekniikkaa". Erottelen tietotekniikan yleensä tietokoneen peruskäyttöön ja tietotekniikkaan, joista tietotekniikka on lähempänä teoreettista tietokoneen ymmärrystä ja vaativampia aiheita, kuten ohjelmointia. Peruskäyttö on kansalaistaito, tietotekniikka on alan jatko-opiskelun edellytys.

Koulut hyödyntävät tietotekniikkaa huonosti. Opettajat eivät ymmärrä useinkaan tietotekniikasta ja tietoteknisten ongelmien kanssa taistelu vie turhaa aikaa, pahimmillaan oppitunnista. Toimivat ATK-systeemit hyvästä kotisivujen sisällönhallintajärjestelmästä lähtien helpottavat opettajien elämää tuntuvasti (kun koulun nettisivujen päivitys ei ole niin kömpelöä kuin yleensä), mutta järjestelmien ylläpito ja ajantasalla pitäminen vaatii pätevän ylläpitäjän. Hyvin suunniteltu systeemi myös ennaltaehkäisee ongelmia. Nykyäänhän monilla kouluilla onkin ohjelmistot, jotka estävät oppilaita sotkemasta koneita, ennen ei ollut.

Tietotekniikan opettajat ovat järjestäen epäpäteviä. 35 ov eli nykyisellään 60 opintopisteen yliopisto-opintoja on erittäin harvalla suoritettuna ja useimmilla ei ole minkäänlaisia opintoja suoritettuna. Epäpätevien opettajien opetuksessa ongelmana on se, että asiat on opittu lähinnä omalla vapaa-ajalla, joko itse, vanhoista kirjoista tai huonoista nettilähteistä. En muista ikinä nähneeni missään kouluasteella ajantasaista kotisivujen teon opetusta, jopa yliopistossa kurssi oli osittain (mutta ei niin pahasti kuin muualla) vanhentunutta.

Monista syistä (yksi tietenkin on, ettei päteviä opettajia riitä) johtuen ollaan päädytty malliin, jossa tietotekniikka yritetään integroida osaksi kaikkia oppitunteja. Kirjallisuuden tunnilla opetellaan hieman Wordin käyttöä, matematiikan tunnilla taulukkolaskentaa. Tällaisen mallin suurin kompastuskivi on kuitenkin naisvaltaisen alan tietokonekammoiset opettajat (sekä miehet että naiset). Turhankin monet pelkäävät rikkovansa koneen ja ATK-tuntien pitämistä pidetään haasteellisena (toisinaan se myös on). Peruskäyttöä opettaessa on myös erityisen tärkeää ohjata oppilaat oikeiden ohjelmien käyttöön tilanteesta riippuen. Monille opettajille MS Paint on varteenotettava kuvankäsittelyohjelma, vaikka lukuisia ilmaisia huomattavasti edistyneempiäkin löytyy.

On surullista, ettei edes yleissivistävässä lukiossa ole pakollisia tietotekniikan tunteja. Huono tuntemus tietotekniikasta on ongelmallista, koska ihmiset käyttävät tietokoneita lähes päivittäin, sekä kotonaan että töissään. Tietokoneen käyttötaito tehostaa työskentelyä merkittävästi. Tietokoneista tulee ymmärtää tietoturvaa, internetin rakennetta (mm. ettei lisättyä tietoa saa välttämättä ikinä pois, jos se lähtee leviämään). Palveluiden siirtyminen paljolti nettiin vaatisi myös hieman yleistä tuntemusta pärjätäkseen ongelmatilanteissa. Sampo Pankin Java-verkkokirjautuminen esim. vaatii yleensä käyttäjää itse asentamaan Javan konelle.

Netistä löytyy paljon hyödyllistä, josta pitää vain olla tietoinen. Wolfram Alphalla esim. voi kätevästi laskea matriisin käänteismatriisin (linkki), integraaleja ja paljon muutakin.

Kouluille yhteisissä järjestelmissä olisi kehitettävää vaikka kuinka.

Offline Warda

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 2028
  • tunnustuksellinen rusinapullasynkretisti
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #11 on: July 31, 2010, 23:18:40 »
Miten lähtisit ratkaisemaan tätä ongelmaa (kenties olet jo ryhtynyt toimiin)?
"Jos Volvo-Markkanen perustaa nettiforumin, jossa hänen seuraajansa keskustelevat pankkien turvajärjestelmien kiertämisestä, kyllä sitäkin sanottaisiin pankkirosvoforumiksi, vaikka millaisella mölinällä sinne kirjoittavat sen kieltäisivät."
- Rasistikortti ja rikostuomiokortti yhdessä! Luuseri!

Offline PYO

  • Newbie
  • *
  • Posts: 31
  • Poliittisesti epäkorrekti
    • http://epakorrekti.blogspot.com/
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #12 on: August 02, 2010, 12:30:24 »
Miten lähtisit ratkaisemaan tätä ongelmaa (kenties olet jo ryhtynyt toimiin)?
Pakolliset ruotsin(/suomen) kielen tunnit voisi korvata tietotekniikkaopilla.

Cls

  • Guest
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #13 on: August 02, 2010, 17:57:02 »
Miten lähtisit ratkaisemaan tätä ongelmaa (kenties olet jo ryhtynyt toimiin)?

Kovin vähän on tehtävissä, ellen lähde opetushallitukseen tai poliittiselle uralle. En lähde. Tuntemani poliitikot kyllä saavat osansa, kun painostan näistä asioista.

Kaikenlaista pientä ideaa on paljonkin, mutta toistaiseksi kaikkien toteutus on kesken tai vasta ideointivaiheessa. Verkoston rakentaminen on alkuaskel, koska millään muulla tavoin tuskin pystyn ihmisiin vaikuttamaan. Ehkäpä vuosien päästä jotain konkreettista olisikin valmiina, kunhan kiireiltäni kerkeän, jollen sitten ole siirtynyt jo kokonaan toiselle alalle.

Pakolliset ruotsin(/suomen) kielen tunnit voisi korvata tietotekniikkaopilla.

Kannatan :D

Uskonnon opetuksenkin voisi poistaa ja lisätä pariksi kurssiksi yhteiskuntaoppia ja/tai historiaa. Pelkkää ajanhaaskuuta perehtyä niin tarkkaan siihen, mitä joku Jesse on tehnyt.

Outo Lintu

  • Guest
Re: Opetuksesta yleisesti
« Reply #14 on: August 03, 2010, 14:03:06 »
Itse historiasta kiinnostuneena ehdottaisin seuraavaa: historiatunneille/kursseille voitaisiin myös lisätä pakolliseksi osioksi opetusta siitä, kuinka historiaa on käytetty ja käytetään vallan välineenä. Esimerkkinä Venäjän omat tulkinnat talvisodasta ja länsimainen, asenteellinen tulkinta "maailman"historiasta oppikirjoissa ja kuinka siten ollaan sivuutettu toisten alueiden historia ja nostettu esimerkiksi Balkanilta vain entisen Jugoslavian hajoamissodat (nekin lähinnä reunamerkintöinä) ja esimerkiksi Afrikka esitetty pääosin joko valloituksen kohteena tai kriisien mantereena.