Toivon kommentteja myös JJ:ltä ja Ann kullalta.
Uimahallivuorot ovat minulle jokseenkin yhdentekevä asia. Eivät järisytä maailmaa; saa järjestää tai olla järjestämättä. Pitäkööt asiasta vaikka kunnalliset kansanäänestykset, niin sittenpähän nähdään kuinka montaa ihmistä tämäkin asia oikeasti kiinnostaa. Itse en kuulu niihin, jotka moisesta piittaisivat.
Koska kerran oikein toivoit kommenttejani, niin tätä seuraavaa tarkoituksellisen provosoivaa lausahdustasi en aio säästää käsittelyltä:
Silläkin riskillä, että täällä ei arvosteta, niin miksi veteraaneilla ei ole omaa uimavuoroa?(vaikka lasten altaassa) Valtaosa on jo todella vanhoja ja heikossa kunnossa ja tarvitsevat apua. Vesijumppa olisi hyvä liikuntamuoto.
Asun itse Tampereella. Tässä kaupungissa järjestetään veteraaneille ohjattua, fysioterapeuttien hoidossa tapahtuvaa vesivoimistelua Kalevan, Hervannan ja Tesoman uimahalleissa säännöllisesti viikoittain. Armeija-aikaisesta kokemuksestani tiedän, että sama käytäntö on voimassa myös Hämeenlinnan uimahallissa. Haluaisin tosiaan tietää, missä kaupungissa näin ei olisi, olettaen että kunnan rajojen sisällä vielä veteraaneja asuu. Ainakaan Tampereen uimahalleissa veteraaneilta ei myöskään peritä mitään maksuja muillakaan vuoroilla, vaan sisäänpääsy on ilmainen, kuten pitää ollakin.
Rohkenen tehdä tuon kysymyksesi heijastaman tietämättömyytesi perusteella veikkauksen, ettet tiedä sotiemme veteraaneille suunnatusta kuntoutuksesta oikeastaan juuri mitään. Kunhan nyt väänsit aiheesta itsellesi keppihevosen ja yritit esiintyä jollain tavoin isänmaallisena. Tietysti sait siinä samalla heittää provokaation tyyliin
"silläkin riskillä, että täällä ei arvosteta" - totta kai viestittäen, että eihän tällä palstalla kukaan veteraanien kuntoutuksesta piittaa.
Mutta koska aihe on nyt tullut esille, niin pistetäänpä aiheeseen liittyvää kommenttia eräältä Perussuomalaisten vaalimanifestin allekirjoittajalta. Minkäslaisia tuntemuksia
tämä herättää?
"Suomi järjestää nyt psykologin palveluja Afganistanista palaaville rauhanturvaajille. Ylen radiouutisten mukaan jatkuva kuolemanpelko aiheuttaa sotilaille mielenterveysongelmia. Omasta kokemuksesta tiedän, että näin varmasti on, mutta mikä pakko sinne Afganistaniin sitten on mennä sitä kuolemaa pelkäämään? Olen tässä asiassa hieman samanlainen, kuin 60 luvun partaradikaalit isilleen, että mitäs läksitte sinne maailmansotaan.
Toisen maailmansodan veteraanit puolustivat omaa isänmaatamme, eivätkä saaneet psykologin apua mielenterveysongelmiinsa, vaikka varmasti olisivat tarvinneet. En ollenkaan ymmärrä miksi suomalaisten sotilaiden pitää mennä Afganistaniin ja vielä vähemmin ymmärrän sitä, että vapaaehtoisesta kuolemanpelosta pitäisi minun veroeuroillani kustantaa heille vielä mielenterveyspalvelutkin. "Taitaa olla taas paras mainita, että olen tavannut kyseisen henkilön ja pidän häntä hyvin sympaattisena ja ennen kaikkea oman kokemuksensa pohjalta puhuvana kansanmiehenä, ainakin verrattuna niihin muihin manifestin allekirjoittajiin. Se, millaisia ajatuksia tuo ylläoleva kirjoitus minussa herätti on kuitenkin kenties paras sensuroida. Se, että joku on valmis puolustamaan siniristiä vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan vieläpä maamme rajojen ulkopuolella, on nimittäin allekirjoittaneesta sitäkin suurempi syy tuntea heitä kohtaan solidaarisuutta ja suoda heille kaikki se apu, mitä he kotimaahan takaisin palattuaan tarvitsevat.
(Lisäyksenä vielä, että suomalainen sotilaspsykiatria oli kyllä olemassa jo talvi- ja jatkosodan aikana, vaikka harva sotilas tosiaan koskaan psykiatrin pakeille pääsi. Kyseessä oli nuori tutkimusala jonka asiantuntijoita oli tässä maassa vähän, ja traumaperäistä stressihäiriötä ei oltu vielä edes määritelty. Tämä on hyvin mutkikas aihe, joka on noussut valokeilaan etenkin niinsanotun "uuden sotahistorian" myötä. Itse olen kirjoittanut artikkelin suomalaisten jääkärien mielenterveysongelmista sotienvälisenä aikana ja toimenpiteistä "hermosairaiden" jääkärien kuntouttamiseksi.)
Kuitataan nyt vielä ohimennen tuo tässä ketjussa käsitelty presidenttiasia:
Näin on. Vuonna 2000 hän sai vain 40% äänistä ensimmäisellä kierroksella mutta vuonna 2006 lukema oli jo 46% vaikka vastuksena oli huomattavasti vuoden 2000 Ahoa kovempi pala eli Niinistö. Halonen oli ollut kansan mielestä presidenttinä selvästi parempi kuin mitä odotettiin.
Ei nyt millään pahalla, Ruuska, mutta vuonna 2000 Halonen sai 1'224'063 ääntä ja kuusi vuotta myöhemmin 1'397'030 ääntä. Itse en tulkitse sitä niin, että Halonen olisi presidenttinä jollain tavoin oikein ylittänyt odotukset. Tulkitsisin sen lähinnä niin, että hänen ensimmäisen kautensa aikana oli toistasataatuhatta vuosina 1983-1988 syntynyttä, vasemmistolaisuutta ja/tai naispresidenttiyttä jollain tavoin coolina ominaisuutena pitävää teini-ikäistä saavuttanut äänestysiän.
Vuoden 2006 toisella kierroksella hän sai tietysti vähemmän ääniä kuin vuoden 2000 toisella kierroksella, mutta toisaalta äänestysaktiivisuuskin oli matalampaa. Siitäkin voi päätellä jotain.
Best,
J. J.
Korjaus: saatanan Skype, sotkee yritykset postittaa numeroita. Lisäsin yläpilkut. Siinä samalla aloin tehdä väestötieteellistä analyysiä ikäluokkien 1983-1988 koosta suhteutettuna väestönpoistumaan vuosina 2000-2006, yrittäen etsiä aineistoa sekä nuorison että eläkeläisten äänestysaktiivisuudesta, kunnes päätäni alkoi särkeä. Hyvä on, en tiedä miksi Halonen valittiin toiselle kaudelle mutta "kansan mielestä selvästi parempi" on kyllä noin pienellä absoluuttisen äänimäärän nousulla yliampuva ilmaisu.
