http://areena.yle.fi/video/1453371
Dokumentti kodittomista lapsista Yhdysvalloissa.
Aika paljon huumeita ja väkivaltaa.
Tietenkin ne saavat ilmaisen ruuan kodittomana ja myös ilmaisen koulun, josta lapset ovatkin hyvin kiitollisia maallensa.
Ilmeisesti jonkinlainen nuiva-ratkaisu heidän ongelmiinsa olisi viedä viimeisetkin rippeet pois, koska nälkiintyneenä katupuskaassa he aktivoituisivat ja perustaisivat hyvin menestyviä yrityksiä, kuin sieniä sateella!
Kiitos kun vinkkasit, herätti paljon ajatuksia, lapset koskettavia ajatuksineen...tässä pieni kulttuurikriittinen vuodatus:
Nälkiintyneitä?
Keskivertoon amerikkalaislapseen nähden jotkut lapsista olivat hoikkia, vanhemmista aika usea reilusti ylipainoinen eli amerikkalaisittain "normaali" (keskiverto) . Amerikkalaisen "ravintopyramidia" tai McDo- lautasmallia noudattava keskivertokansalainen aivan varmasti kärsii sekä ravintoaineiden puutostiloista että ylipainosta. Nämä lapset, joille kouluruokana tarjoiltiin muffinssia, suklaamaitoa ja lounaaksi hodareita (toki omenakastiketta ja hedelmäkin vilahti välillä), toki mitä ilmeisemmin kuuluvat aliravittujen ryhmään. Johtuuko ravitsemuksen tila köyhyydestä vaiko typeryydestä/tietämättömyydestä/piittaamattomuudesta ja amerikkalaisen pikaruokakulttuurin omaksumisesta?
Muutoin ehkä merkittävin ja itseäni surettavin havainto oli se, etteivät lapset niin kovin paljoa onnettomammilta vaikuttaneet (jos lainkaan) kuin kovin monet suomalaiset ikätoverinsa...olihan sillä yhdelläkin sisaruskatraalla molemmat (raittiit) vanhemmat ja isä kotona (ei tosin vaikuttanut kovin reippaasti ulkoilevalta tyypiltä, lieneekö lähistölllä edes ollut tarjolla puistoja tai metsikköjä, minne lähteä retkelle lasten kanssa? Ei taida kuulua kulttuuriin, koska autoja mutta ei jalkakäytäviä...Toisen perheen motellista asuntoon muuttamiseen tarvittavaa rahasummaa laskeskellut leskiäiti piti autoa vakuutuksineen välttämättömänä hankintana - 300dollarin kk/palkka vasta olisi riittänyt....)
Toisaalta - miten lapset osasivatkin vastata niin fiksun ja pohdiskelevan tuntuisesti? Pöljiä vastauksia ja tuppisuisuutta ei esiintynyt...taitava ohjaaja, olisivatko vuorosanat olleet harjoiteltuja, lapset poikkuksellisen fiksuja vaiko amerikkalainen keskustelukulttuuri jotenkin rohkeampaan ja runsaampaan ulosantiin kannustavaa kuin se, mihin olen täällä tottunut?
edit: vakavin ongelma lasten elämässä mielestäni oli huume- ja rikollisjengien läheisyys sekä ns. "suhteellinen deprivaatio "(asuivat köyhien motellissa vauraiden keskellä) , joka tosin parhaassa tapauksessa saattaa kannustaa ponnistelemaan. Moneen muuhun yhteiskuntaan verrattuna ko. perheiden materiaalinen elintaso olisi ollut suorastaan yltäkylläinen. Ne vanhemmat, joita kuvattiin, antoivat dokumentissa suhteellisen täyspäisen vaikutelman itsestään. Jäin miettimään, oliko sekin kahden äidin vakuuttelu "varmasti kaikki muuttuu paremmaksi, kunhan jaksetaan tsempata" sitä positiivista amerikkalaisuutta, joka pisti silmään.
p.s. tehkää open keikkaa ala-asteilla, jos haluatte vertailupohjaa suomalaislapsiin. Tai ryhtykää sijaisperheeksi. Tai kuunnelkaa omia...