Author Topic: Pohjois-Karjalaan!  (Read 25820 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Jussi Jalonen

  • Guest
Pohjois-Karjalaan!
« on: July 10, 2010, 20:05:23 »
Tiedotusvälineet noteerasivat taannoin havainnon siitä, miten rasistiset rikokset ovat taas kerran kasvussa Itä-Suomessa. Kuten tuosta jutussa olevasta tarkennuksesta ilmenee, kyseessä on nimenomaan Pohjois-Karjala, etenkin Joensuun ja Lieksan seutu. Pohjois-Karjala näyttäisi olevan maamme itäosien kohdalla omaa luokkaansa, sillä maaherran raportin mukaan ulkomaalaisiin kohdistuneet rasistisiksi luokiteltavat rikokset ovat Pohjois-Savossa vähentyneet sekä Etelä-Savossa pysyneet aiemminkin vähäisellä tasollaan, siitäkin huolimatta että ulkomaalaisten määrä näissä maakunnissa on lisääntynyt.

Trendi ei sinänsä ole yllättävä. Pohjois-Karjala on jo pitkään ollut yleisestikin ottaen korkean henkirikosalueen vyöhyke, ja oireilu on jäänyt syystä tai toisesta pysyväksi, siinä missä muissa osissa maata rikollisuuden taso on vähentynyt. Maakuntien väliset erot ovat siis jyrkentyneet, ja Pohjois-Karjala tunnetaan nyttemmin alueena, missä henkirikollisuus on ollut kasvussa kuntatyypistä riippumatta (Optula, sivut 37-39 paperiversiossa). Kuriositeettina mainittakoon, että Agricola-palstalla käsiteltiin aikoinaan Sari Näreen ja Jenni Kirveen väitettä siitä, miten Suomen korkea henkirikollisuus juontaisi aina sisällissodan kokemuksiin saakka. Muuan kommentaattori huomautti aivan oikein tuota samaa Optulan tutkimusta siteeraten, ettei väite korreloi tosiasiallisen maakunnallisen jakauman kanssa; vuonna 1918 veri vuoti rajuimmin Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Uudellamaalla, joista etenkin ensiksi- ja viimeksimainittu ovat Pohjois-Karjalaan verrattuna tätä nykyä suhteellisen kesyjä alueita.

Tästä seuraa tietysti se ilmeinen kysymys: mikäli nyttemmin Pohjois-Karjalassa päätään toistamiseen nostava avoin, väkivaltaiseksikin yltyvä rasismi juontaa samoista tekijöistä kuin maakunnan korkea henkirikollisuus, niin mitä ne tekijät sitten oikein ovat? Millainen kehitys on saattanut Pohjois-Karjalan tilaan, missä se poikkeaa selvästi muusta maasta, eikä suinkaan edukseen?

Asiasta on tietysti kirjoitettu, ja ohessa on arvostelu eräästä maakunnan ongelmia sivunneesta artikkelikokoelmasta (caveat: tuon varsin asiallisen raportin kirjoittanut, myös "öisinajattelija"-nimitystä itsestään käyttävä Pertti Stranius on oman kokemukseni mukaan muuten jokseenkin eksentrinen mieshenkilö - tai ehkä tämä vaikutelma juontaa vain omasta länsisuomalaisuudestani). Etenkin seuraavan artikkelin otsikointi herätti aikoinaan pientä polemiikkia Aleksanteri-instituutin sähköpostilistalla:

"Professori Jukka Korpelan artikkeli "Maakuntahenki - eräs rasismin muoto" on Monenkirjavan rasismin suurimpia lukunautintoja. Se ei jätä karelianismi-karjalaisuudesta kiveä kiven päälle. Korpela rinnastaa Pohjois-Karjalan itsekehuisen, nostalgisen ja sisäänlämpiävän ilmapiirin keskiaikaisen pakotettuun yhteisöllisyyteen, missä kylänvanhin julistaa mitä mieltä "me" olemme tuomiten yksinvaltaisesti poikkeavat. Maakuntahenkinen yltiökarjalaisuus saa Korpelalta huutia mm. savolaisvastaisuudessaan, mutta ajatukset lentävät helposti myös rajan toiselle puolen, pohjoiskarjalaisten Venäjä-suhteeseen.

Jää helposti miettimään olisiko Joensuun skini-ilmiön syitä etsittävä paitsi pitemmästä historiasta, rajaseudun problematiikasta, yhteiskunnallisesta murroksesta - myös siitä alkeellisesta maakuntauhosta ja naivin asenteellisesta kirjoittelusta, mitä paikallislehdet ovat 1990-luvulla harjoittaneet - ja harjoittavat yhä."


(Kannattaa muuten huomioida tuohon seitsemän vuotta sitten julkaistuun kirjaan sisältynyt Jari Kupiaisen kritiikki "monikulttuurisuuden" muodikkuutta ja "suvaitsevaisuuden" kääntöpuolia kohtaan. Kuka sanoikaan, ettei asioista keskusteltu ja ettei eriäviä mielipiteitä sallittu esiscriptalaisena aikana?)

Mutta palataanpa tuohon sitaattiin. Maakuntahengen samastaminen rasismiin edustaa omasta mielestäni sellaista osaksi vaarallistakin rasismi-käsitteen inflaatiota, mitä Korpelan tasoisen tutkijan toivoisi välttävän. Totta kai nämä ilmiöt voivat kulkea käsi kädessäkin ja toisesta voidaan helposti tehdä toisen välikappale - tämä pätee itse asiassa miltei mihin tahansa aaterakennelmaan, koska ihmismieli on kekseliäs - mutta suoria yhtäläisyysmerkkejä kannattaisi välttää, vaikka otsikosta provosoivan haluaisikin. Muilta osin tuo maininta pohjoiskarjalaisen identiteetin jäämisestä tuuliajolle pitänee toki paikkansa, mutta edelleenkin on pakko kysyä, miksi sama ei ole tapahtunut muualla Suomessa. Pohjanmaalla syntynyt professori Heikki Ylikangas esitti aikoinaan oman kotoisen maakuntansa historiallisen väkivaltarikollisuuden syyksi nimenomaan talollisten osattomaksi jääneiden poikien syrjäytymisen varhain rahatalouteen siirtyneessä kilpailuyhteiskunnassa. Pohjois-Karjalan tilanteella on melko varmasti myös jonkinlainen oma historiallinen taustansa.

Luulisin, että Straniuksen mainitsema "rajaseudun problematiikka" on eräs ilmeisimpiä selityksiä. Kyse ei ole yksinomaan siitä, että maakunta sijaitsee valtakunnanrajan tuntumassa, vaan enemmänkin siitä, että raja on ollut jatkuvasti liikkeessä. Vastikään päättyneen vuosisadan aikana itäraja koki kaksi rajua iskua. Vuosien 1917-1918 jälkeen tapahtunut rajan sulkeutuminen katkaisi perinteiset yhteydet Suomen ja Venäjän Karjalan rajaseutukylien välillä, ja seurauksena oli tuolloin pienen mittakaavan väestöromahdus Laatokan-Karjalassa. Maakunnan toipumisaika jäi vähäiseksi, koska vuosina 1940 ja 1944 raja siirtyi toistamiseen, tällä kertaa sodan seurauksena. Huomionarvoista on, että Sortavalan myötä maakunta menetti tietysti myös perinteisen keskuksensa, mikä on todennäköisesti edistänyt periferiakehitystä kaikkine lieveilmiöineen. Suuremmasta, vanhastaan yhtenäisestä alueesta väkisin irrotetuilla tai irronneilla, aiemman eheytensä menettäneillä alueensirpaleilla esiintyvä juurettomuudesta ja epävarmuudesta juontava väkivaltaisuus on historiassa tavallinen ilmiö.

Mikäli kyseessä on kuvatunlaisista pitkän aikavälin rakenteellisista ongelmista juontava kehitys, sopii tietysti pohtia, miten ja millaisella maakuntapolitiikalla Pohjois-Karjalan ongelmat voi ratkaista. Oman esteensä muodostaa todennäköisesti jatkuva Helsinki-keskeisyys ja maan keskushallinnon vakaumuksellinen kuurous maakuntien erityisille intresseille. Eräs esimerkki on ylempänä linkitetyssä maaherran puheessakin mainittu opetusministeriön kielteinen päätös Tohmajärven hakemukselle käyttää venäjän kieltä toisena vieraana kielenä koulussa ruotsin sijaan.

Mutta, yhtä kaikki, tuumiskelemani perustavanlaatuinen kysymys on itse asiassa hyvin yksinkertainen. Voisiko onnistuneella aluepolitiikalla torjua myös rasismia? Mikäli vastaus on myönteinen, millainen aluepolitiikka voisi olla kyseessä?




Best,

J. J.
« Last Edit: July 10, 2010, 20:07:40 by Jussi Jalonen »

Harri

  • Guest
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #1 on: July 10, 2010, 22:45:52 »
Terveisiä Pohjois-Karjalasta! (Tai no en mä kyllä nyt uudessa kodissani Joensuussa ole, vaan etelässä äitin kasvispatojen äärellä)

Sen noin yhdeksän kuukauden aikana, jonka Joensuussa olen asunut, en ole kokenut itseäni erityisen tervetulleeksi. Parhaiten olen tullut juttuun tai ylipäätään päässyt kontaktiin muualta muuttaneiden kanssa. Eräs itseäni vuoden kauemmin seudulla asunut pääkaupunkiseutulainen loihe lausumaan paikallisia mulkuiksi, itse en niin pitkälle vielä menisi. Katsotaan ensi kesänä.

Ja tämähän tietysti on juuri sellaista kuvottavaa omien kokemusten yleistämistä. Lievästi "liikuttuneena" halusin vain jakaa tämän kanssanne, informaatioarvo on tasan nolla. Ensi viikolla pitää palata takaisin, ei huvita. Ehkä Suomen paras festivaali Ilosaarirock hieman lievittää ahdistusta.

Jaa joo niin se maakuntakeskeisyys. Joensuun yliopisto, nykyisin tarkemmin siis Itä-Suomen yliopiston Joensuun toimipiste kyllä osaa pitää maakunnan puolia. Jos aihe vaan vähänkin antaa tilaisuutta, niin kovin kotiseutukeskeisesti asiaa lähestytään. Eipä tuo mitään, esimerkiksi Outokummun rakennemuutos kaivoskaupungista kulttuuriorientoituneempaan suuntaan on oikein mielenkiintoinen tarina. Erityisesti se, kuinka muualta Suomesta (saati ulkomailta!) kylttyyria opiskelemaan tulleita opiskelijoita käytiin pieksemässä oman kylän poikien toimesta.

Joo ja tsekatkaa tämä. Viime vuosisadan lopun pikkuskinien sähläys on mielenkiintoista luettavaa. Mikä ihaninta kohtaamisteoria ainakin tässä tapauksessa todella toimi: kun pikkuskinit suunnilleen pakotettiin tutustumaan somaliystäviimme, niin asenteet muuttuivat positiiviseen suuntaan. Olen mainostanut aiemminkin, kiva jos joku toinenkin lukisi. Kommentit sopisivat hyvin tähän ketjuun.

Offline Steffers

  • Full Member
  • ***
  • Posts: 191
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #2 on: July 11, 2010, 01:45:08 »
Minä olen syntyjäni joensuulainen ja vahva maakuntahenki kyllä on tullut tutuksi. Eräs tuttava muutti Joensuuhun opiskelemaan Helsingistä ja vähän ajan kuluttua ilmaisi että ihan mukava paikkahan se on, ei siellä vihata kuin kolmea asiaa: venäläisiä, muita ulkomaalaisia ja muita suomalaisia. Toisaalta, en kyllä osaa johtaa 90-luvun skini-ilmiötä mihinkään maakuntahenkeen kovin vahvasti. Eiköhän siinä ollut lähinnä kysymys 90-luvun laman poikkeuksellisen vahvasta vaikutuksesta idän muutenkin köyhiin alueisiin.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #3 on: July 11, 2010, 09:24:59 »
Joensuussa kasvaneena ja, liikoja paljastamatta, Joensuun rasismi- sekä skiniongelmaa ammatillisesti seuranneiden toimintaa hyvin läheltä havainnoineena näkisin itse Joensuun ongelmien liittyneen ensisijaisesti Suomen ensimmäisen merkittävän somaliturvapaikanhakijoiden joukon sijoittamiseen Joensuuhun vuonna 1990 sekä siihen ja etukäteen liitettyyn valtakunnantasoiseen kielteiseen uutisointiin. Jo ennen ryhmän saapumista paikkakuntaan jakoi paikkakuntalaisia (ja yleisestikin suomalaisia) työpaikkojen viemisestä, neekereistä ja islamista (islamista tuolloin vähäisemmässä mittakaavassa) tekaistu kohu, jonka taustalla olivat paitsi sensaatiohakuinen media myös poliittiset puolueet.

Kohun jo muodostuessa ja ensimmäisten rasistisesti motivoituneiden pahoinpitelyiden myötä Joensuun leima oli jo lukkoon lyöty. Leiman ja ennakkotapauksen muodostuessa on helppo kuvitella, että ne antavat myös myöhemmille rasistisille rikoksille ko. maakunnassa kasvualustaa ja yllykettä. Sama kehityskulku olisi ihan hyvin voinut tapahtua jossain toisessa Suomen maakunnassa suunnilleen samoin seuraamuksin. Maakuntahenkeen ja yleiseen henkirikollisuusväkivaltaan en sitä osaa yhdistää. Pohjois-karjalaiset ovat toki kovia poikia ryyppäämään ja tappelemaan (kantajoensuulaisista merkittävä osa on 1800-luvun sahatoiminnan myötä maakuntaan saapuneiden tai siellä kasvaneiden savottamiesten ja kirvesmiesten jälkeläisiä), mikä voi toki heijastua henkirikostilastoissa. Itse pidän kovasti savottapoikien seurasta.

Vietin 10 vuotta Joensuussa myöhäislapsuudesta teinivuosien päättymiseen asti monikulttuurisen perheen poikana ja tähän päivään asti pidän joensuulaisia erityisen railakkaina, huumorintajuisina ja verraten ystävällisempinä sekä lämpimämpinä suomalaisina. Salossa ja Turussa (myös arvostamiani seutuja) varhaisemman lapsuuden viettäneenä koin joensuulaiset rehdimmiksi, nöyremmiksi ja vähemmän tosikkomaisiksi kuin turkulaiset (ei vinoilua kiitos ;) ). Salolaisissa oli hieman sitä samaa pikkukaupunkilaisten letkeyttä, mutta tähän päivään saakka salolaiset sukulaiseni vaikuttavat minusta vielä nurkkakuntaisemmilta kuin yksikään tuntemani joensuulainen. Suurin osa parhaista kavereistani ovat joensuulaisia kantasuomalaisia ja uskallan väittää näiden ystävyyssiteiden olevan elinikäiset (koetuksilla testatut).

Myös tilastollisesti ajatellen rasismirikosten määrä Suomessa yleensä ja Joensuussa erityisesti on vielä niin vähäistä, että kymmenissä laskettavista rikosluvuista pitkälle vietyjen kulttuuris-maantieteellis-taloudellisten johtopäätösten vetäminen lienee tieteellisesti ottaen vielä perin ennenaikaista.
« Last Edit: July 11, 2010, 09:38:49 by Isontalon Antti »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Offline Jussi Marttila

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 636
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #4 on: July 11, 2010, 18:33:36 »
Myös tilastollisesti ajatellen rasismirikosten määrä Suomessa yleensä ja Joensuussa erityisesti on vielä niin vähäistä, että kymmenissä laskettavista rikosluvuista pitkälle vietyjen kulttuuris-maantieteellis-taloudellisten johtopäätösten vetäminen lienee tieteellisesti ottaen vielä perin ennenaikaista.

Huolestuttavana kehityksenä näkisin sen että ns. Suomalainen vastarintaliike (eli ruotsalaisen SMR:n suomalainen sisarjärjestö) on vahvasti etabloitumassa Joensuu-Lieksa-akselille.
Sun bikinipöksyt on seeprannahkaa
Ja eniten inhoat maitorahkaa
Ja sitäkun hiutaleet paakkuuntuu veteen
Ja sitäkun miehelläei ota eteen

Jussi Jalonen

  • Guest
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #5 on: July 11, 2010, 23:57:17 »
Kohun jo muodostuessa ja ensimmäisten rasistisesti motivoituneiden pahoinpitelyiden myötä Joensuun leima oli jo lukkoon lyöty. Leiman ja ennakkotapauksen muodostuessa on helppo kuvitella, että ne antavat myös myöhemmille rasistisille rikoksille ko. maakunnassa kasvualustaa ja yllykettä. Sama kehityskulku olisi ihan hyvin voinut tapahtua jossain toisessa Suomen maakunnassa suunnilleen samoin seuraamuksin. Maakuntahenkeen ja yleiseen henkirikollisuusväkivaltaan en sitä osaa yhdistää. Myös tilastollisesti ajatellen rasismirikosten määrä Suomessa yleensä ja Joensuussa erityisesti on vielä niin vähäistä, että kymmenissä laskettavista rikosluvuista pitkälle vietyjen kulttuuris-maantieteellis-taloudellisten johtopäätösten vetäminen lienee tieteellisesti ottaen vielä perin ennenaikaista.

Maakuntahenkeen en yhdistäisi tapahtumia itsekään, vaikka Korpela ja Stranius sommailivatkin sitä kohden. Sivumennen, lienee aiheellista huomauttaa että Stranius on käsittääkseni pohjalaisia. Korpela on ehta itäsuomalainen, ja tekisi mieleni sanoa, että hänen tuossa artikkelissaan ilmaisemassa rajussa kritiikissä maakuntahenkeä kohtaan on jotain leimallisen itäsuomalaista. Tiettyä samaa provinsiaaliseen itsehalveksuntaan ja itsepettymykseen pohjaavaa masokismi-narsismia, mitä kenties sopii odottaakin valitus- ja itkuvirret sisäistäneen kansanosan joiltakin edustajilta.

Mieluummin sanoisin itse, että terve kotiseutuidentiteetti ja maakuntahenki ovat suosiollisia ilmiöitä myös tulokkaiden kannalta. Ei niin, että sitä pitäisi kellekään silti pakkosyöttää, millä en siis nyt viittaa perinneruokiin.

Sen sijaan otaksuma perinteisen henkirikollisuusväkivallan ja väkivaltaiseksi yltyvän rasismin yhteydestä tai niiden yhteisistä juurista on mielestäni perusteltu, varsinkin kun Pohjois-Karjala on pysynyt henkirikostilastojen osalta muihin maakuntiin verrattuna selkeästi mustana vyöhykkeenä. Maakunnasta on hyvinkin voinut muotoutua pienessä mittakaavassa jonkinlainen oman kotimaamme mezzogiorno tai Syvä Etelä.

Salossa ja Turussa (myös arvostamiani seutuja) varhaisemman lapsuuden viettäneenä koin joensuulaiset rehdimmiksi, nöyremmiksi ja vähemmän tosikkomaisiksi kuin turkulaiset (ei vinoilua kiitos ;) ).

Suurin osa ihmiskuntaa on vähemmän tosikkomaista ja nöyrempää väkeä kuin turkulaiset.



Best,

J. J.

Offline Kontturi

  • Full Member
  • ***
  • Posts: 123
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #6 on: July 12, 2010, 11:27:49 »
Tiedotusvälineet noteerasivat taannoin havainnon siitä, miten rasistiset rikokset ovat taas kerran kasvussa Itä-Suomessa. Kuten tuosta jutussa olevasta tarkennuksesta ilmenee, kyseessä on nimenomaan Pohjois-Karjala, etenkin Joensuun ja Lieksan seutu. Pohjois-Karjala näyttäisi olevan maamme itäosien kohdalla omaa luokkaansa, sillä maaherran raportin mukaan ulkomaalaisiin kohdistuneet rasistisiksi luokiteltavat rikokset ovat Pohjois-Savossa vähentyneet sekä Etelä-Savossa pysyneet aiemminkin vähäisellä tasollaan, siitäkin huolimatta että ulkomaalaisten määrä näissä maakunnissa on lisääntynyt.

Kuten tilastoistakin ilmenee, suurin osa rasistisista rikoksista on näennäisen pienen ryhmän toimintaa. Valitettavasti kerran alueelle juurtuneen alakulttuurin jäljet ovat pitkät - paikallisena väittäisin että viimeisimmät Lieksan ja Joensuun tapahtumat kertovat siitä että 1990-luvun skinivuosien aikana yläasteikäiset teinit ovat nyt kasvaneet täysi-ikäisiksi, ja ovat sopivasti käytettävissä kun linnatuomionsa istuneet vanhat aktiivit ovat taas päässeet vapaalle. Samaan aikaan maailma on paljon verkottuneempi kuin 1990-luvulla, ja Pohjois-Karjalasta havaitut SMR-SVR-kytkökset ovatkin huonoin uutinen aikoihin. Se että alkuperäinen johtajisto on joko kuollut, muuttanut etelään tai siirtynyt puhtaasti liivijengitouhuihin ei muuta sitä että kaupungista löytyi hiljattain keväällä uusi kerhotalo. Pikkuveljet, serkut ja nuoremmat tutut näyttävät siis jatkavan aiempien tyyppien viitoittamalla tiellä.

Trendi ei sinänsä ole yllättävä. Pohjois-Karjala on jo pitkään ollut yleisestikin ottaen korkean henkirikosalueen vyöhyke, ja oireilu on jäänyt syystä tai toisesta pysyväksi, siinä missä muissa osissa maata rikollisuuden taso on vähentynyt. Maakuntien väliset erot ovat siis jyrkentyneet, ja Pohjois-Karjala tunnetaan nyttemmin alueena, missä henkirikollisuus on ollut kasvussa kuntatyypistä riippumatta (Optula, sivut 37-39 paperiversiossa). Kuriositeettina mainittakoon, että Agricola-palstalla käsiteltiin aikoinaan Sari Näreen ja Jenni Kirveen väitettä siitä, miten Suomen korkea henkirikollisuus juontaisi aina sisällissodan kokemuksiin saakka. Muuan kommentaattori huomautti aivan oikein tuota samaa Optulan tutkimusta siteeraten, ettei väite korreloi tosiasiallisen maakunnallisen jakauman kanssa; vuonna 1918 veri vuoti rajuimmin Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Uudellamaalla, joista etenkin ensiksi- ja viimeksimainittu ovat Pohjois-Karjalaan verrattuna tätä nykyä suhteellisen kesyjä alueita.

Kohonneiden väkivaltatilastojen ongelma koskee laajemmaltikin sekä itä- että pohjois-Suomea, esimerkiksi Kajaani oli (tämän tueksi pitäisi kaivaa tilasto, nyt olen vain muistavinani ja siksi mutuilen) tämän vuoden Suomen "murhapääkaupunki." Maakunnan henkirikostilastoista paikallisella tasolla käydyssä keskustelussa on huvittavankin paljon korostettu tekojen olevan "luonteeltaan tyypillisen suomalaisia", kännissä tehtyjä vanhempien ryyppyporukoiden sisäisiä välienselvittelyjä. Ja mitä tulee sisällissodan aikaan,  Pohjois-Karjalassa ja etenkin Joensuun ympäristössä toteutettu kaupungin tuolloisen venäläisvähemmistön etninen puhdistus jätti jälkeensä vain pari räätäliperhettä. Vertaisinkin siksi pohjoiskarjalaisen väkivallan perimmäisiä syitä etsiessäni mielummin työttömyystilastoja kuin sisällissodan aikana tapettujen määrää, vaikka yhtymäkohta onkin sinänsä mielenkiintoinen.

Tästä seuraa tietysti se ilmeinen kysymys: mikäli nyttemmin Pohjois-Karjalassa päätään toistamiseen nostava avoin, väkivaltaiseksikin yltyvä rasismi juontaa samoista tekijöistä kuin maakunnan korkea henkirikollisuus, niin mitä ne tekijät sitten oikein ovat? Millainen kehitys on saattanut Pohjois-Karjalan tilaan, missä se poikkeaa selvästi muusta maasta, eikä suinkaan edukseen? Professori Jukka Korpelan artikkeli "Maakuntahenki - eräs rasismin muoto" on Monenkirjavan rasismin suurimpia lukunautintoja. Se ei jätä karelianismi-karjalaisuudesta kiveä kiven päälle. Korpela rinnastaa Pohjois-Karjalan itsekehuisen, nostalgisen ja sisäänlämpiävän ilmapiirin keskiaikaisen pakotettuun yhteisöllisyyteen, missä kylänvanhin julistaa mitä mieltä "me" olemme tuomiten yksinvaltaisesti poikkeavat. Maakuntahenkinen yltiökarjalaisuus saa Korpelalta huutia mm. savolaisvastaisuudessaan, mutta ajatukset lentävät helposti myös rajan toiselle puolen, pohjoiskarjalaisten Venäjä-suhteeseen. Mutta palataanpa tuohon sitaattiin. Maakuntahengen samastaminen rasismiin edustaa omasta mielestäni sellaista osaksi vaarallistakin rasismi-käsitteen inflaatiota, mitä Korpelan tasoisen tutkijan toivoisi välttävän. Totta kai nämä ilmiöt voivat kulkea käsi kädessäkin ja toisesta voidaan helposti tehdä toisen välikappale - tämä pätee itse asiassa miltei mihin tahansa aaterakennelmaan, koska ihmismieli on kekseliäs - mutta suoria yhtäläisyysmerkkejä kannattaisi välttää, vaikka otsikosta provosoivan haluaisikin.

Itsekin paikallisena totean vain ettei Korpela ole ennenkään arkaillut herättää keskustelua ja kyseenalaistaa. Artikkeli on myös julkaistu tilanteessa jossa Pohjois-Karjalan paikallistason vapaa media oli myös tullut niinsanotusti tiensä päähän ja muuttunut täysin Laakkosten äänitorveksi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Karjalan_Kirjapaino Itse artikkelin sisällöstä olen pitkälti samaa mieltä, mutta sen syitä hakisin seuraavassa kappaleessa mainitsemastasi seikasta.

Luulisin, että Straniuksen mainitsema "rajaseudun problematiikka" on eräs ilmeisimpiä selityksiä. Kyse ei ole yksinomaan siitä, että maakunta sijaitsee valtakunnanrajan tuntumassa, vaan enemmänkin siitä, että raja on ollut jatkuvasti liikkeessä. Vastikään päättyneen vuosisadan aikana itäraja koki kaksi rajua iskua. Vuosien 1917-1918 jälkeen tapahtunut rajan sulkeutuminen katkaisi perinteiset yhteydet Suomen ja Venäjän Karjalan rajaseutukylien välillä, ja seurauksena oli tuolloin pienen mittakaavan väestöromahdus Laatokan-Karjalassa. Maakunnan toipumisaika jäi vähäiseksi, koska vuosina 1940 ja 1944 raja siirtyi toistamiseen, tällä kertaa sodan seurauksena. Huomionarvoista on, että Sortavalan myötä maakunta menetti tietysti myös perinteisen keskuksensa, mikä on todennäköisesti edistänyt periferiakehitystä kaikkine lieveilmiöineen. Suuremmasta, vanhastaan yhtenäisestä alueesta väkisin irrotetuilla tai irronneilla, aiemman eheytensä menettäneillä alueensirpaleilla esiintyvä juurettomuudesta ja epävarmuudesta juontava väkivaltaisuus on historiassa tavallinen ilmiö.

Tätä pitäisin itse pitkän aikavälin pääsyynä nykytilanteeseen. Sitä ei kuitenkaan missään nimessä pitäisi vain osoittaa ja sitten nostaa käsiä pystyyn ja todeta että "kaik o mänt, minkäs tässä teet."

Voisiko onnistuneella aluepolitiikalla torjua myös rasismia? Mikäli vastaus on myönteinen, millainen aluepolitiikka voisi olla kyseessä?

Työllistävä. Joensuun skinien ydinryhmä tuli Penttilän työläiskaupunginosasta ja muodostui paikallisen sahan lakkauttamisen myötä työttömäksi jääneiden työmiesten jälkikasvusta. Myös paikallistason päätöksenteolla on suuri merkitys. Lamavuosien alkuvaiheessa Joensuun kaupunki leikkasi nuorisomäärärahojaan suurella höylällä, jonka alle jäi myös Penttilän nuorisotalo. Pian talon sulkemisen jälkeen oleskelupaikan menettäneet nuoret alkoivat valua siltojen yli keskustaan norkoilemaan ja tappelemaan. Loppu onkin sitten viestissä #3 osuvasti tiivistettyä surullista paikallishistoriaa.

Offline Joni Pelkonen

  • Newbie
  • *
  • Posts: 27
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #7 on: July 26, 2010, 19:42:42 »
"Työllistävä. Joensuun skinien ydinryhmä tuli Penttilän työläiskaupunginosasta ja muodostui paikallisen sahan lakkauttamisen myötä työttömäksi jääneiden työmiesten jälkikasvusta. "

Skiniporukan johtajana oli eräässä vaiheessa muuan "hyvän perheen" lukiota käyvä nuori joka teki itsemurhan. Poikien taustoista kävi ilmi että he olivat kotoisin kaikenlaisista perheistä mutta avioeroperheiden osuus oli korostunut. Skinitoiminnan keskuksena toimi eräs nuorisotila. Moni skininuorista syyllistyi kaikenlaiseen rikollisuuteen, rasistiset teot olivat vain osa repertuaaria.

Myös nuorten vanhempia haastateltiin. Suurin osa heistä oli häpeissään lapsensa tekemisistä, ylpeä ei ollut kukaan, mutta olivat avuttomia puuttumaan asiaan. Vanhempien mielestä jengi vei.

Skinitutkimuksen lopussa oli artikkeli Joensuulaisen monikulttuurisen yläasteluokan elämästä 2000-luvun alkupuolella. Joensuuhun oli muuttanut jonkin verran venäläisiä, kouluikäiset venäläislapset oli kerätty yhteen mutta luokassa oli myös suomalaisnuoria.

Venäläis- ja suomalaisnuoret olivat jakautuneet täysin eri porukoiksi. Usealla yhdistelmäluokassa opiskelevalla suomalaisnuorella oli hyvin negatiivinen käsitys venäläisnuorista. Mielipiteitä puolusteltiin alkeellisimmillaan puhtaalla rasismilla mutta muitakin esim. "ne eivät peseydy yhtä usein kuin me", "ne eivät halua sopeutua" oli.

Venäläisnuorista pidettiin sitä enemmän mitä "suomalaisempia" he olivat, mm. kielitaito, pukeutuminen, hygienia ja käytös suomalaisia kohtaan vaikuttivat. Eniten inhottiin venäläispoikia jotka eivät puhuneet kunnollista suomea, jotka "näyttivät venäläisiltä" (tarkoittaen pukeutumista) ja jotka eivät suomalaispoikien mielestä yrittäneetkään sopeutua vaan pysyivät "venäläisinä".  "Liian suomalaiset" venäläispojat eivät kuuluneet enää kumpaankaan porukkaan. Suomalaiset pitivät heistä mutta eivät kelpuuttaneet porukkaansa. Myöskään "venäläiset" nuoret eivät pitäneet heistä.

Nuoret puhuivat venäläisnuorista etunimillä, olivat erittäin tarkasti selvillä kunkin persoonasta, sopeutumisen asteesta jne.

Venäläiset olivat jengiytyneet, suomalaisten ja venäläisten välillä oli hyvinkin vihamielisiä välejä. Myös venäläiset kiusasivat suomalaisia.

Kaikenkaikkiaan tilanne oli tutkimuksen perusteella erittäin ikävä. Suomalaisnuoret kertoivat että jos saisivat valita, olisivat luokassa jossa on vain suomalaisnuoria.
« Last Edit: July 26, 2010, 19:44:22 by Joni Pelkonen »

Annushka

  • Guest
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #8 on: July 27, 2010, 13:07:03 »
Siitä huolimatta, että Joensuussa on myös rypäs alaa enemmän tai vähemmän työkseen tutkivia - Korpelan ja Straniuksen lisäksi vaikkapa Puuronen ja muutama vuosi sitten joukkoon liittynyt Jouko Jokisalo - ei kukaan nähdäkseni ole onnistunut esittämään mitään kovin selkeää perusteoriaa siitä, miksi Pohjois-Karjala on mitä on.

Maakuntarakkaus on tietysti Joensuussa aivan käsinkosketeltava asia, jopa aggressiivisuuteen asti, jonka juuret ovat varmaan liikkuvassa rajassa, sodan tappiossa, Pohjois-Karjalaan menetetystä Karjalasta siirtyneen väestön traumassa ja alemmuuskompleksissa ja niin edelleen. Minulla itselläni ei ollut tästä aikanaan Joensuuhun muuttaessa minkäänlaista ennakkokäsitystä, joka varmasti kärjisti alkushokkia. Olen asunut Pohjois-Suomessa, Etelä-Suomessa, ja Itä-Suomessa, joten sangen yleistäen ja epätieteellisellä mutulla voin todeta, että näistä Pohjois-Karjala on tuntunut aina kaikkein selvimmin rikkirevityltä yhteisöltä, jonka sisäiseen dynamiikkaan ei oikein edes kuulu rauhaisa yhteiselo arvona. Ihmiset ovat vihollisia keskenään sangen raastavalla tavalla, mikä varmaan purkautuu sitten toisaalla myös jonkinlaisena vimmaisena kulttuurianarkismina. Maakuntarakkaus on ehkä siinä mielessä väärä sana, että kyseessä on jonkinlainen masokistinen suhde. Se sitä paitsi hiipii vaivihkaa ihmiseen kuin jonkinlainen alitajuinen tarve saada vihata asioita; niin hirveä paikka kuin Pohjois-Karjala onkin, sinne on pakko kerran kesässä päästä näyttämään keskaria pilottitakeille ja juomaan kaljaa auringon nousuun.


Offline Kontturi

  • Full Member
  • ***
  • Posts: 123
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #9 on: July 27, 2010, 18:13:16 »
Skiniporukan johtajana oli eräässä vaiheessa muuan "hyvän perheen" lukiota käyvä nuori joka teki itsemurhan. Poikien taustoista kävi ilmi että he olivat kotoisin kaikenlaisista perheistä mutta avioeroperheiden osuus oli korostunut. Skinitoiminnan keskuksena toimi eräs nuorisotila. Moni skininuorista syyllistyi kaikenlaiseen rikollisuuteen, rasistiset teot olivat vain osa repertuaaria.

Samainen sankari jätti myös jälkeensä surullisenkuuluisan "poliittisen testamentin." Tietoinen pyrkimys luoda poliittinen liike ja sille marttyyri koossapitäväksi voimaksi siis.

Skinitutkimuksen lopussa oli artikkeli Joensuulaisen monikulttuurisen yläasteluokan elämästä 2000-luvun alkupuolella. Joensuuhun oli muuttanut jonkin verran venäläisiä, kouluikäiset venäläislapset oli kerätty yhteen mutta luokassa oli myös suomalaisnuoria...Kaikenkaikkiaan tilanne oli tutkimuksen perusteella erittäin ikävä. Suomalaisnuoret kertoivat että jos saisivat valita, olisivat luokassa jossa on vain suomalaisnuoria.

"Valkoisen vallan lähettiläät - rasismin arki ja arjen rasismi" lienee tämä mainittu tutkimus? Suosittelen tutustumaan myös näihin:
http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6186-X.pdf
Ja uudempana Perhon väitöskirja joensuulaisnuorten yleisestä maailmankuvasta 2000-luvun alkuvuosina:
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sivu.php?artikkeli_id=1018

Offline Joni Pelkonen

  • Newbie
  • *
  • Posts: 27
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #10 on: July 27, 2010, 18:16:19 »

"Valkoisen vallan lähettiläät - rasismin arki ja arjen rasismi" lienee tämä mainittu tutkimus? Suosittelen tutustumaan myös näihin:
http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6186-X.pdf
Ja uudempana Perhon väitöskirja joensuulaisnuorten yleisestä maailmankuvasta 2000-luvun alkuvuosina:
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sivu.php?artikkeli_id=1018

On, on :) En lennosta muistanut tutkimuksen nimeä.

Offline Kontturi

  • Full Member
  • ***
  • Posts: 123
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #11 on: November 10, 2010, 12:56:22 »

Offline Kontturi

  • Full Member
  • ***
  • Posts: 123
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #12 on: November 16, 2010, 14:25:15 »
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Joensuun+skinitutkinta+valmistui/1135261676811

Mielenkiintoista että julkisuudessa SVR-tarrakampanjan suhteen ollaan virallisesti vieläkin ulalla.
"Tutkinnassa ei saatu näyttöä siitä, kuka oli viimekeväisen rasistisen tarrakampanjan takana. Tarroja leviteltiin myös Joensuun ulkopuolella. "

Offline Vaaleanpunainen Elefanttimies

  • Sr. Member
  • ****
  • Posts: 265
  • I am not an animal! I am a human being!
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #13 on: November 16, 2010, 16:19:34 »
http://patriootti.com/

Supo taitaa olla ihan täysin pihalla...

Offline Vestbacka

  • Full Member
  • ***
  • Posts: 127
Re: Pohjois-Karjalaan!
« Reply #14 on: November 21, 2010, 17:04:05 »
Minä näen näissä "rasistisissa rikoksissa" yhden ongelman.

Jos uhrina on ulkomaalaistaustainen, on poliisin mukaan kyse aina rasistisesta motiivista. Mutta päinvastaisessa tilanteessa, eli tekijä on ulkomaalaistaustainen ja uhri suomalainen, ei kyse ole koskaan rasismista. Eli suomalainen ei voi koskaan olla rasistisen rikoksen uhri, vaikka mamujengi kuinkia kovin hakkaisi.

Esim. Lammin ulkomaalaistaustaista (turvapaikanhakija) raiskausepäiltyä ei epäillä rasistisesta motiivista vaikka rikos kohdistui suomalaiseen.

Helsingin keskustassa pankkiautomaateilla syntyperäisiä suomalaisia pahoinpidelleitä ja ryöstäneitä Romanian romaneja ei jostain käsittämättömästä syystä syytetä rasistisesta rikoksesta, vaikka heidän tekonsa on monta kertaa pahempi, kun joku auton naarmuttaminen.  Ja tässäkin tapauksessa Hesari ryhtyi puolustelemaan rikollisia ja syytti poliisia rasismista, kun kehtasi etsintäkuulutuksessaan mainita tuntomerkkinä romani.

Ja sitten ihmetellään, miksi perussuomalaisten suosio kasvaa kasvamistaan. Mitä puoluetta luulette esimerkiksi noiden romaniryöstäjien uhrien ja heidän lähipiirinsä ensi vaaleissa äänestävän? Luulen, että heidän kokemus monikultuurisesta rikkaudesta ei ole hevin käännettävissä vihertävien kasvatuspuheilla. Ulkomaalaistaustaisten rikollisliigojen ryöstöt Suomessa ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viime aikoinaja ja ne ovat jättäneet jälkeensä taloudellisten vahinkojen lisäksi erittäin suuren määrän vihaisia ja vaaleissa äänioikeutettuja suomalaisia rikosten uhreja. Ja syyttävä sormi osoittaa nykyistä maahanmuutopolitiikkaa, joka sallii ulkomaalaistaustaisten rikollisten riehua maassamme mielin määrin ja kenekään puuttumatta. Koska sellainenhan olisi rasismia. Ja tämä tietenkin kasvattaa vihaa.

Voisiko tämä olla syy, miksi liian moni antaa vihalle myös laittoman purkautimistien, eli väkivallan. Ainoa laillinen keino on äänestää sellaista puoluetta, joka on kireämmän maahanmuuttopolitiikan kannalla,mutta sitä eivät kaikki ikävä kyllä ymmärrä tai halua ymmärtää.

Kaikkein tehokkaimmin rasismin ja ulkomaalaisvihan hävittäisi tarpeeksi kireä maahanmuutopolitiikka. Jos käytössä olisi kerrastapoikkimenetelmä (yksi rikos = välitön maasta karkoitus, tietäisi jokainen, että vastaantuleva maahanmuutaja on rehellinen,koska on edelleen maassa. Itse en kykene käsittämään, miksi niin moni vihervasemmistolainen vastustaa rikollisten ulkomaalaisten maastakarkoituksia. Miksi heidän pitäisi sallia jäädä Suomeen?
« Last Edit: November 21, 2010, 17:16:01 by Vestbacka »