Ainakaan meillä ei kaikki käytä n-sanoja, metallialalla on vähän kaikenlaisia ihmisiä. Meillä on töissä pari aika korkeakoulutettuakin, jotka puhuvat pitkälle kirjakieltä.
Osa toki on paniikkireaktio isänmaallisia ja maahanmuuttokriitikoita eikä asiasta ole kovin suotavaa keskustella
Ei mun kaverit mitään maahanmuuttokriitikoita ole eivätkä myöskään erikoisen isänmaallisia. Heillä ei myöskään ole tummahoisia vastaan mitään, esim. Ameriikan räppiä kuuntelevat oikein aktiivisesti. Silti käyttävät esim. fanittamistaan hipetihoppareista luontaisesti sanaa neekeri, mitä ei paremmissa piireissä varmasti hyvällä katsottaisi.
Kun kyseessä on henkilö, jonka ammatti liittyy kielten kanssa toimimiseen, voidaan rima asettaa melko korkealle.
Ei kai se muinaiskirgiisin lukeminen juurikaan lontoon taitoja kehitä. Vähän veikkaisin, ettei esim. keskimääräisen suomalaisen ranskan tai saksan kielen maikan englanti järin hääviä ole sekään.
Millä erottaa kadulla työväenluokan porvarista? Ihan vaan, että osaan sitten varoa.
Kadulla tietysti vaatetus voi antaa jotain signaalia. Keskusteluissa sitten indikaattoreita onkin jo verrattain vöyräästi. Jos jossain porukassa jutellaan pitkistä ulkomaanreissuista, ratsastus-, golf- ja purjehdusharrastuksista sekä pianonsoitosta, vanhempien akateemisissa ammateissaan (tai paperimiehenä/ahtaajana) kohtaamista jännistä tilanteista jne., niin eipä siinä oikein tee mieli kertoa, että kävin minäkin kerran Ruotsin laivalla ja paikallisella nuorisotalolla oli sählykerho, ja faija ja isäpuoli eivät töihin kerenneet kun istuivat vankilassa.
Esim. sosiaalipsykologi Katriina Järvinen kirjoitti aiheesta hyvin teoksessa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa:
Taustani paljastuminen aiheutti hämmentäviä tilanteita. Seuraava tapaus sattui bileissä Tehtaankadulla. Olin tutustunut Domuksen lukusalissa suomenruotsalaiseen lääketieteen opiskelijatyttöön, johon opiskelualani teki suuren vaikutuksen. Kulttuuriantropologia kuulosti 1980-luvulla eksoottiselta, niiden harvojen mielestä jotka tiesivät mitä se oli. Asuin tuohon aikaan erään ulkomaille muuttaneen ystäväni ullakkohuoneistoa Eirassa. Kaksikerroksinen asunto vinoine kattoineen ja seinän kokoisine ikkunoineen sai uuden tuttavani haukkomaan henkeä ihastuksesta. Hän hakeutui entistä aktiivisemmin seuraani. Bileissä tuttavani esitteli minut tyyliin "mielettömässä kämpässä asuva, ihanan hullu bestikseni". Hän päätti esittelynsä minulle heitettyyn kysymykseen: "Mitä muuten sun vanhempasi tekee?" Vastaukseni jälkeen ilmapiiri oli pilalla. Syntyi hiljaisuus, jota hyvin kasvatetut pappa betalar -nuoretkaan eivät saaneet luontevasti rikottua. Minua ympäröinyt taikapiiri raukesi ja bestikseni lopetti bileiden jälkeen jopa tervehtimästä minua kadulla.
Totuus alkoi valjeta, kun opiskeluajan loppupuolella 1990-luvun laman pahimmassa puristuksessa löysin itseni työntelemästä lastenvaunuja rakenteilla olevassa lähiössä. Päivittäinen reviirini ulottui tylsästä elementtitalosta läheiseen K-kauppaan tarjosjauhelihaa ostamaan. Minulle ei pitänyt käydä niin, mutta asiat vain ajautuivat siihen jamaan: lapsi ilmoitti tulostaan, olimme lapsen isän kanssa molemmat opiskelijoita, rahaa oli vähän ja suurempi asunto piti saada. Lyhyessä ajassa huomasin olevani tavattoman kaukana entisestä maailmastani ja opiskeluajan ystävistäni..........
Samoihin aikoihin opiskeluaikojeni ystävätkin perheellistyivät. Töölön ja Punavuoren kaksiot kävivät ahtaiksi - yhdet ostivat talon Kumpulasta, toiset Käpylästä, kolmannet muuttivat avariin tiloihin Kruununhakaan. Meitä kaikkia tietysti yhdisti halveksunta materialistisia arvoja kohtaan, mikä sai ystävät vaivautuneina selittelemään "isoäidiltä saatuja perintörahoja" ja korostamaan sitä, että "talon ostamisen jälkeen ollaan aivan puilla paljailla". Pikkuhiljaa yksityisautoilua vastustavien ystävien pihoille alkoi ilmestyä kelpo menopelejä, koska "kahden lapsen ja koiran kanssa on vaikea päästä kesällä saareen". "Viimeisillä pennosilla" oli myös pakko päästä silloin tällöin perheen kanssa nauttimaan Italian tai Kreikan auringosta, koska "elämä oli ollut sellaista kitkuttamista". Myös luomuruuasta, Ruskovillan vaatteista, ekopesuaineista ja homeopaattisista lääkkeistä joutui maksamaan vähän enemmän, mutta ne oli sitten "tingittävä jostain muusta".