Etnohelvetit eli lähiöiden mellakat

[Vongoethe]

Herra Kauhu voisi nyt kiltisti palailla sinne lempiforumilleen ja perehtyä hieman tarkemmin varhempiin ketjuihin. Taha Islamin Imaamin keinutuoli löytyy kuulemma alueelta Peräkamari.

Sen nyt voisi todeta, ettei käsitystään muslimeista ehkä kannata perustaa pelkästään Tahan juttujen varaan.

Ei tietenkään, puhumattakaan jonkun Halla-ahon ja muiden counterjihadistien hourailuista.

Jatkoin aiheesta tuonne asiattoman keskustelun puolelle.

[Maurizio]

...suomalaisella maaseutukulttuurilla ja sen yhteensopimattomuudella sivistyneen urbaanin elämäntavan kanssa?

Hommalaisista ja sveduista viis. Mutta kun tätä Hellsinskin katu-"kulttuuria" kaikkine kusemisineen, paskomisineen, tappeluineen, möykkäämisineen, roskaamisineen ja oksentamisineen minä vaan kauniina kesäyönä ihmettelee, niin tuleehan siitä kyllä mieleen, että 1) tuo juuri on se syy ja 2) eipä ole "kulttuuri" sieltä 60-70-luvuilta mihinkään muuttunut.

[Annushka]

Eiköhän se riitä, että Phoboksen naapurifoorumin persoona tuodaan esille ihan mainintana. Ei liene tarvetta alkaa kuittailemaan kuin hommafoorumilainen.

[Kössi Pöde]

Ainakaan meillä ei kaikki käytä n-sanoja, metallialalla on vähän kaikenlaisia ihmisiä. Meillä on töissä pari aika korkeakoulutettuakin, jotka puhuvat pitkälle kirjakieltä.

Osa toki on paniikkireaktio isänmaallisia ja maahanmuuttokriitikoita eikä asiasta ole kovin suotavaa keskustella

Ei mun kaverit mitään maahanmuuttokriitikoita ole eivätkä myöskään erikoisen isänmaallisia. Heillä ei myöskään ole tummahoisia vastaan mitään, esim. Ameriikan räppiä kuuntelevat oikein aktiivisesti. Silti käyttävät esim. fanittamistaan hipetihoppareista luontaisesti sanaa neekeri, mitä ei paremmissa piireissä varmasti hyvällä katsottaisi.

Kun kyseessä on henkilö, jonka ammatti liittyy kielten kanssa toimimiseen, voidaan rima asettaa melko korkealle.

Ei kai se muinaiskirgiisin lukeminen juurikaan lontoon taitoja kehitä. Vähän veikkaisin, ettei esim. keskimääräisen suomalaisen ranskan tai saksan kielen maikan englanti järin hääviä ole sekään.

Millä erottaa kadulla työväenluokan porvarista? Ihan vaan, että osaan sitten varoa.

Kadulla tietysti vaatetus voi antaa jotain signaalia. Keskusteluissa sitten indikaattoreita onkin jo verrattain vöyräästi. Jos jossain porukassa jutellaan pitkistä ulkomaanreissuista, ratsastus-, golf- ja purjehdusharrastuksista sekä pianonsoitosta, vanhempien akateemisissa ammateissaan (tai paperimiehenä/ahtaajana) kohtaamista jännistä tilanteista jne., niin eipä siinä oikein tee mieli kertoa, että kävin minäkin kerran Ruotsin laivalla ja paikallisella nuorisotalolla oli sählykerho, ja faija ja isäpuoli eivät töihin kerenneet kun istuivat vankilassa.

Esim. sosiaalipsykologi Katriina Järvinen kirjoitti aiheesta hyvin teoksessa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa:

Taustani paljastuminen aiheutti hämmentäviä tilanteita. Seuraava tapaus sattui bileissä Tehtaankadulla. Olin tutustunut Domuksen lukusalissa suomenruotsalaiseen lääketieteen opiskelijatyttöön, johon opiskelualani teki suuren vaikutuksen. Kulttuuriantropologia kuulosti 1980-luvulla eksoottiselta, niiden harvojen mielestä jotka tiesivät mitä se oli. Asuin tuohon aikaan erään ulkomaille muuttaneen ystäväni ullakkohuoneistoa Eirassa. Kaksikerroksinen asunto vinoine kattoineen ja seinän kokoisine ikkunoineen sai uuden tuttavani haukkomaan henkeä ihastuksesta. Hän hakeutui entistä aktiivisemmin seuraani. Bileissä tuttavani esitteli minut tyyliin "mielettömässä kämpässä asuva, ihanan hullu bestikseni". Hän päätti esittelynsä minulle heitettyyn kysymykseen: "Mitä muuten sun vanhempasi tekee?" Vastaukseni jälkeen ilmapiiri oli pilalla. Syntyi hiljaisuus, jota hyvin kasvatetut pappa betalar -nuoretkaan eivät saaneet luontevasti rikottua. Minua ympäröinyt taikapiiri raukesi ja bestikseni lopetti bileiden jälkeen jopa tervehtimästä minua kadulla.

Totuus alkoi valjeta, kun opiskeluajan loppupuolella 1990-luvun laman pahimmassa puristuksessa löysin itseni työntelemästä lastenvaunuja rakenteilla olevassa lähiössä. Päivittäinen reviirini ulottui tylsästä elementtitalosta läheiseen K-kauppaan tarjosjauhelihaa ostamaan. Minulle ei pitänyt käydä niin, mutta asiat vain ajautuivat siihen jamaan: lapsi ilmoitti tulostaan, olimme lapsen isän kanssa molemmat opiskelijoita, rahaa oli vähän ja suurempi asunto piti saada. Lyhyessä ajassa huomasin olevani tavattoman kaukana entisestä maailmastani ja opiskeluajan ystävistäni..........

Samoihin aikoihin opiskeluaikojeni ystävätkin perheellistyivät. Töölön ja Punavuoren kaksiot kävivät ahtaiksi - yhdet ostivat talon Kumpulasta, toiset Käpylästä, kolmannet muuttivat avariin tiloihin Kruununhakaan. Meitä kaikkia tietysti yhdisti halveksunta materialistisia arvoja kohtaan, mikä sai ystävät vaivautuneina selittelemään "isoäidiltä saatuja perintörahoja" ja korostamaan sitä, että "talon ostamisen jälkeen ollaan aivan puilla paljailla". Pikkuhiljaa yksityisautoilua vastustavien ystävien pihoille alkoi ilmestyä kelpo menopelejä, koska "kahden lapsen ja koiran kanssa on vaikea päästä kesällä saareen". "Viimeisillä pennosilla" oli myös pakko päästä silloin tällöin perheen kanssa nauttimaan Italian tai Kreikan auringosta, koska "elämä oli ollut sellaista kitkuttamista". Myös luomuruuasta, Ruskovillan vaatteista, ekopesuaineista ja homeopaattisista lääkkeistä joutui maksamaan vähän enemmän, mutta ne oli sitten "tingittävä jostain muusta".

[Username1]

Vaikka hip hop -piireissä ja räpissä niggailu on yleistä, niin on hyvä syy olettaa, että se on halventava ja dehumanisoiva sana tietyn värisistä ihmisistä.

Niille, joille n-sana on vain sana kysymys.

Millä hinnalla olette valmiita pitämään oikeudestanne huutaa tätä n-sanaa? Kuinka monta ihmistä saa luvan pahoittaa mielensä siitä?

[Annushka]

Voi kuule, kunpa tietäisit. Jo suomen kielen hallinnastasi näkee, että sinä et minun kaveriporukkani juttuja pystyisi varttia pidempään kuuntelemaan ilman traumoja. Siellä käytetään jopa n-sanaa ihan estoitta.

Kauhean omituinen johtopäätös. Kuvitteletko, että itse seurustelen vain kirjakieltä puhuvissa piireissä, tai että itse puhun sellaista koko ajan?

[Kössi Pöde]

Millä hinnalla olette valmiita pitämään oikeudestanne huutaa tätä n-sanaa? Kuinka monta ihmistä saa luvan pahoittaa mielensä siitä?

Sanaa neekeri kaverini eivät käytä silloin, jos huomaavat, että joku mustaihoinen on kuuloetäisyydellä.

[Kössi Pöde]

Voi kuule, kunpa tietäisit. Jo suomen kielen hallinnastasi näkee, että sinä et minun kaveriporukkani juttuja pystyisi varttia pidempään kuuntelemaan ilman traumoja. Siellä käytetään jopa n-sanaa ihan estoitta.

Kauhean omituinen johtopäätös. Kuvitteletko, että itse seurustelen vain kirjakieltä puhuvissa piireissä, tai että itse puhun sellaista koko ajan?

En, mutta kyllä meidän porukassa on joskus pyörähtänyt naikkosia myös teiltä paremmista piireistä. Niiden kommentti on sitten ollut yleensä, että toiste eivät tule, kun siellä on sitä "häiriöporukkaa".

[Username1]

Sanaa neekeri kaverini eivät käytä silloin, jos huomaavat, että joku mustaihoinen on kuuloetäisyydellä.

Eipä tuollainen käytös ja tuollaisen sanan levittäminen kovin fiksua ole, mutta parempi tämä on kuin ihmisten kuullen.

[Kössi Pöde]

Sanaa neekeri kaverini eivät käytä silloin, jos huomaavat, että joku mustaihoinen on kuuloetäisyydellä.

Eipä tuollainen käytös ja tuollaisen sanan levittäminen kovin fiksua ole, mutta parempi tämä on kuin ihmisten kuullen.

Jaa että valkoihoiset eivät ole ihmisiä? Onko tämä nyt sitä vihapuhetta?

[Annushka]

En, mutta kyllä meidän porukassa on joskus pyörähtänyt naikkosia myös teiltä paremmista piireistä. Niiden kommentti on sitten ollut yleensä, että toiste eivät tule, kun siellä on sitä "häiriöporukkaa".

Jaa niin, tarkoitat että sinä ja kaverisi vain käyttäydytte huonosti. Mitä tekemistä sillä on kielen/koulutuksen/paremmuuden/huonommuuden kanssa?

[Julmuri]

Kun kyseessä on henkilö, jonka ammatti liittyy kielten kanssa toimimiseen, voidaan rima asettaa melko korkealle.

Ei kai se muinaiskirgiisin lukeminen juurikaan lontoon taitoja kehitä. Vähän veikkaisin, ettei esim. keskimääräisen suomalaisen ranskan tai saksan kielen maikan englanti järin hääviä ole sekään.

Kyllä kieli-ihmiset yleensä hallitsevat useampia kuin yhden kielen, koska he pitävät kielen opiskelusta ja ns. kielipää toimii kaikkien kielten kohdalla. En tosin osaa sanoa Halla-ahon englannintaidoista yhtään mitään, uskoisin hänen kirjoitetun puolen hallitsevan aika hyvin.

Millä erottaa kadulla työväenluokan porvarista? Ihan vaan, että osaan sitten varoa.

Kadulla tietysti vaatetus voi antaa jotain signaalia. Keskusteluissa sitten indikaattoreita onkin jo verrattain vöyräästi. Jos jossain porukassa jutellaan pitkistä ulkomaanreissuista, ratsastus-, golf- ja purjehdusharrastuksista sekä pianonsoitosta, vanhempien akateemisissa ammateissaan kohtaamista jännistä tilanteista jne., niin eipä siinä oikein tee mieli kertoa, että kävin minäkin kerran Ruotsin laivalla ja paikallisella nuorisotalolla oli sählykerho, ja faija ja isäpuoli eivät töihin kerenneet kun istuivat vankilassa.

Turhakkeita löytyy kaikista yhteiskuntaryhmistä ja mieluummin itse vietän aikaa vaikka raksaduunarina olevan entisen linnakundin (ja vietänkin) kuin turhakkeen kanssa. Sä olet nyt tainnut lukea vähän liikaa naistenlehtien mukataiteilija-bisnesmies/arkkitehti-pariskunnista, joiden elämä on niin tyhjää, että he haluavat esitellä omistuksiaan ja niissä suoritettuja "luovia" ratkaisuja tai kertoa harrastuksestaan hevoskuiskaajana oikeuttaakseen jotenkin itselleen oman tyhjänpäiväisyytensä. Ei rahalla saa tyyliä tai voi korjata omaa tyhjänpäiväisyyttään. Monia muita asioita sillä toki saa.

Totuus alkoi valjeta, kun opiskeluajan loppupuolella 1990-luvun laman pahimmassa puristuksessa löysin itseni työntelemästä lastenvaunuja rakenteilla olevassa lähiössä. Päivittäinen reviirini ulottui tylsästä elementtitalosta läheiseen K-kauppaan tarjosjauhelihaa ostamaan. Minulle ei pitänyt käydä niin, mutta asiat vain ajautuivat siihen jamaan: lapsi ilmoitti tulostaan, olimme lapsen isän kanssa molemmat opiskelijoita, rahaa oli vähän ja suurempi asunto piti saada. Lyhyessä ajassa huomasin olevani tavattoman kaukana entisestä maailmastani ja opiskeluajan ystävistäni..........

Samoihin aikoihin opiskeluaikojeni ystävätkin perheellistyivät. Töölön ja Punavuoren kaksiot kävivät ahtaiksi - yhdet ostivat talon Kumpulasta, toiset Käpylästä, kolmannet muuttivat avariin tiloihin Kruununhakaan. Meitä kaikkia tietysti yhdisti halveksunta materialistisia arvoja kohtaan, mikä sai ystävät vaivautuneina selittelemään "isoäidiltä saatuja perintörahoja" ja korostamaan sitä, että "talon ostamisen jälkeen ollaan aivan puilla paljailla". Pikkuhiljaa yksityisautoilua vastustavien ystävien pihoille alkoi ilmestyä kelpo menopelejä, koska "kahden lapsen ja koiran kanssa on vaikea päästä kesällä saareen". "Viimeisillä pennosilla" oli myös pakko päästä silloin tällöin perheen kanssa nauttimaan Italian tai Kreikan auringosta, koska "elämä oli ollut sellaista kitkuttamista". Myös luomuruuasta, Ruskovillan vaatteista, ekopesuaineista ja homeopaattisista lääkkeistä joutui maksamaan vähän enemmän, mutta ne oli sitten "tingittävä jostain muusta".

Voi että kun olisi 20-vuotias rahaton opiskelija. Vaihtaisin siihen koska tahansa jos voisin. Varmasti jokainen asuisi mieluummin puu-Käpylässä kuin Jakomäessä, mutta jos ei kykene olemaan onnellinen Jakomäessä, ei sitä ole Käpylässäkään. Kateus kalvaa ihmistä ja siitä kannattaa yrittää vapautua.

[Vongoethe]

Joku viisas sanoi joskus, että rahalla saa vain keskinkertaisia asioita. Ne parhaat asiat kun eivät ikinä ole kaupan.

[Kössi Pöde]

Joku viisas sanoi joskus, että rahalla saa vain keskinkertaisia asioita. Ne parhaat asiat kun eivät ikinä ole kaupan.

Pentti Saarikoski joskus kirjoitti, että "rahalla ei saa onnea" on turhanpäiväinen väite, koska köyhä ei voi testata, pitääkö se paikkansa.

Sä olet nyt tainnut lukea vähän liikaa naistenlehtien mukataiteilija-bisnesmies/arkkitehti-pariskunnista

Mun esimerkkini eivät olleet akkainlehdistä, vaan ihan elävästä elämästä.

Voi että kun olisi 20-vuotias rahaton opiskelija.

Korkeakouluopiskelijat hyvin harvoin ovat rahattomia. En usko, että sinäkään olet ollut.

[Kössi Pöde]

Kateus kalvaa ihmistä ja siitä kannattaa yrittää vapautua.

Tästä olen myös eri mieltä. Jos minä yhtäkkiä lakkaisin kadehtimasta pappa betalar -porukkaa, en minä sen jälkeen viitsisi enää käydä töissä yhtä paljon kuin nykyään, vaan yrittäisin 2500 euron nettotulojen sijasta tulla toimeen vaikkapa 2000 egellä. Tuskin elämänlaatu siitä ainakaan paranisi.