Minun mielestäni nationalismi kuuluu historiaan. Sillä ei kerta kaikkiaan ole nykyisessä globaalissa taloudessa enää sijaa. Ihmiset hakevat yhteenkuuluvuutta muilla tavoilla. Tämä näkyy oikestaan ihan kaikessa. Suomalaiset yritykset siirtyvät toimimaan yhä enenemässä määrin globaalista. Internet on yhdistänyt eri maissa olevat ryhmät keskenään. Matkustaminen on nopeaa, helppoa ja halpaa. Elintarvikkeita tuotetaan siellä missä se onnistuu parhaiten. Yhteiskunta kilpailuttaa hankintansa kansainvälisesti. On syntynyt tiiviitä talousliittoja, joissa tavarat ja ihmiset saavat kulkea vapaasti.
Tämä on ollut kehityssuunta ja se on koko ajan kiihtynyt. Mitään muutoksen merkkejä siihen ei ole näkyvissä.
Jos nationalismi kerran kuuluu historiaan, miksi se sitten yhä synnyttää sotia ja vaikuttaa politiikkaan uskontojen ohella enemmän kuin mikään muu ideologia? Argumentti sen puolesta että korkeampi elintaso ja koulutus yhdessä globalisoituvan maailmantalouden kanssa sysäisivät nationalismin historiaan on myös mielestäni turhan optimistinen - maailmasta ei hevillä löydä elintasoltaan ja keskiverrolta koulutustasoltaan Belgiaa korkeammalla tasolla olevaa yhteiskuntaa - ja sielläkin sisäpolitiikassa flaamilainen nationalismi on tärkeimpiä tämänhetkisiä poliittisia ongelmia.
On totta että ihmiskunta kokonaisuutena viestii ja käy kauppaa vapaammin ja enemmän kuin koskaan - mutta on myös yhtälailla totta että globalisaatio on synnyttänyt koko joukon uusia nationalistisia ääriliikkeitä jotka julistavat olevansa tämänkaltaista kehitystä vastaan. Gloverin käyttämä käsite tribaaliloukusta onkin minusta syytä ottaa vakavasti, etenkin kun kehityspsykologia viittaa siihen että ihminen hyvin herkästi jakaa maailmankuvansa "Meihin" ja toiseuttaa mielessään tämän henkisen laumansa ulkopuoliset tahot tavalla tai toisella. Toki tässä on kysymys myös koulutuksessa, eliitin tapauksessa voidaan jo tietyssä määrin puhua ns. Davos-kulttuurista joka on todella globaali. Se ei silti muuta sitä että ylivoimainen enemmistö ihmiskunnasta käsittää itsensä nyt ja tulevaisuudessa jonkin kansakunnan jäseneksi riippumatta siitä miten kuviteltu yhteisö todellisuudessa on kyseessä.
Siksi nationalismi on mielestäni hyvässä ja pahassa todellisuuteen vahvasti vaikuttava ilmiö sekä nykyhetkessä että tulevaisuudessa, ja siksi minusta olisi relevantimpaa keskustella siitä miten sitä onnistuttaisiin muovaamaan ja uusintamaan suuntaan joka ei enää sisältäisi aiempien kiihkonationalismin aikaansaamien murhenäytelmien aineksia.
Onko maahanmuutto nyt se seikka, joka rankimmin uhkaa niitä suomalaisuudessa tärkeitä pitämiämme asioita, joiden emme toivoisi muuttuvan?
1. Mitä nämä asiat ovat?
2. Miten maahanmuutto niitä uhkaa?
3. Kuinka paljon maahanmuuttajien on luovuttava omastaan, jotta emme kokisi heidän kulttuuriaan uhkaksi?
4. Mitä nämä asiat ovat, mistä haluaisimme heidän luopuvan?
5. Ovatko ne heidän kulttuureissaan ydinasioita tai sellaisia, joista arvelemme luopumisen olevan vaikeaa/mahdotonta? Mitkä ovat, mitkä eivät? (En odota pitkää listaa, mutta jos keksitte muutamia, niin hyvä.)
Omasta mielestäni ei, mutta nuivassa katsantokannassa muslimien maahanmuutosta on nimenomaisesti luotu tällainen viholliskuva.
1.) Tässä näkökannassahan muslimit uhkaavat länsimaisen yhteiskunnan perusarvoiksi määriteltyä yksilön- ja sananvapautta ja määrittelijästä riippuen myös yhteiskunnan moraalista arvopohjaa, olipa se sitten sekulaari tai kristillinen.
2.) Tässä uhkakuvassa muslimit (jotka siis polvesta polveen ja yksimielisesti toimivat salaisen lännen tuhoamiseen tähtäävän salaliittonsa mukaan) muodostavat "viidennen kolonnan", joka painostamalla ja väestömääräänsä lisäämällä yksinkertaisesti suorittaa vallankaappauksen vaaliuurnilla ja sen jälkeen ajaa välittömästi läpi taleban-liikkeen hallinnoiman Afganistanin tyylisen lainsäädännön jossa Kaikki Hyvä kielletään ja maailma loppuu.
3.) Nuivimmille halla-aholaisillehan muslimi ei _voi_ tulla hyväksytyksi, sillä jopa uskontonsa vaihtanutta ja julkisesti länsimaalaistunutta muslimia voidaan epäillä samaisen viidennen kolonnan edustajaksi joka vain on tavallistakin viekkaampi tai sitten näennäisesti ylistetään islamin kauhut ja vihervasemmistostalinistien valheet paljastavaksi urheaksi huutavan ääneksi korvessa (kuten Hirsi Ali). Yleisemmällä tasolla kyse taitaa olla Huntingtonin lempiteemasta, siitä miten eri sivilisaatioilla on näennäisesti yhteensovittamattomia käsityksiä kuten islamiin liittyvät pyhyyssäännökset ja sekulaarin länsimaisen yhteiskunnan sallima uskontokritiikki.
4.) Tästä päästäänkin siihen ikävään loppupäätelmään etteivät muslimit kertakaikkiaan kelpaa mamukriitikoille osaksi yhteiskuntaa, koska ennakko-oletus on ettei kotouttaminen voi mitenkään onnistua ja että kaikki myönnytykset vain johtaisivat uusiin vaatimuksiin - ja tästä periaatteesta sitten päästäänkin käymään naurettavaa periaateellista kädenvääntöä jok´ikisestä uimahallivuorosta. Taustalla on edelleen se perustoive että menisivät nyt pois täältä meidän nurkista kun eivät osaa olla kuitenkaan ihmisiksi ja haluttomuus muuttaa omaa käytöstään piirunkaan vertaa.
5.) Erilaiset sukupuoliroolit, loukkaamattoman pyhän käsite ja uskonnon asettamat erityisvaatimukset esimerkiksi ruokavalion, käytöksen ja vaikkapa lasten ympärileikkausten muodossa ovat seikkoja joissa kulttuurirelativismi joutuu todella, todella koville. Onko suomalaisilla muuten teistä muuta oikeutta vaatia muslimeja luopumaan omista perimmäistavoistaan kuin ennalta lausumaton ajatus oman kulttuurinsa paremmuudesta? Vai pitääkö perustetta lähteä hakemaan "maassa maan tavalla"-tyylisistä hokemista?
