Harran, ole huoleti, en todellakaan tarkoittanut sinua. Minulla on sinusta neutraalin positiivinen kuva.
Pidän itsekin Breivikin tekoa aivan äärimmäisen ehdottoman ällöttävänä, raukkamaisena ja epäreiluna. En edes löydä sopivia sanoja kuvatakseni kuinka paljon häntä ja hänen tekoaan halveksun.
Kysymyksesi siitä, mitä tekisin jos eläisin totalitäärisessä diktatuurissa, jossa ei olisi tietoakaan reiluudesta, on todella vaikea. Totta kai toivoisin olevani se, joka piilottaa juutalaisia natseilta ja taistelee tyranniaa vastaan. Kieltämättä näin rauhallisen nuoren keskiluokkaistuvan sivistysvaltion kasvatin on todella vaikea kuvitella miten noissa tilanteissa toimisi, mutta olen kyllä niin varma kuin näissä oloissa voi olla, että en olisi ainakaan aktiivisesti mukana missään sortotoimissa. Ei minusta saisi keskitysleirin vartijaa, ei ehkä edes aseella uhkaamalla. En kyllä myöskään osaa sanoa, olisiko minulla ns. munaa lähteä uhraamaan itseäni tai vaikka vanhempiani tai rakastani puolustaakseni oikeutta. Ehkä, ehkä ei. Olipa mielenkiintoinen kysymys. Kannustan kaikkia miettimään asiaa omalta osaltaan.
Tuo ei koske minua-asia on niinikään mielenkiintoinen. Toisaalta en ole pannut rikkaa ristiin vaikkapa Syyrian kansanmurhan estämiseksi. Niin rumalta kuin se kuulostaakin, ei koske minua. En tiedä mitä järkevää voisin tehdä. Lahjoittaa rahaa kriisityöhön ehkä. Toisaalta en usko, että voisin olla hiljaa ja osallistumatta mitenkään mihinkään vastatoimenpiteisiin, jos Suomea oikeasti uhkaisi jokin vaarallinen liike. Ja ei, en pidä sen paremmin muslimeja, hommalaisia kuin suviksiakaan sellaisena. Jos Suomeen hyökättäisiin, olisin kyllä siinä tehtävässä johon minut on armeijassa koulutettu.
Kai tämä perustuu ihan kylmään hedonistiseen kalkyyliin. Syyrian tapahtumat aiheuttavat minulle vain ärsytystä ja turhautumista, koska kansainväliset järjestöt eivät pysty estämään tapahtumia ja riitelevät keskenään. Minun elämääni se ei kuitenkaan vaikuta. Isääni ei teloiteta, ystäväni taloa ei polteta eikä tyttöystävääni raiskata. Jos taas Suomessa tapahtuisi vastaavaa, haluaisin estää edellä mainitut, vaikka joutuisin riskeeraamaan oman henkeni.
Toisaalta aseistakieltäytyjäystäväni argumentti oli erinomainen. Hän sanoi ettei missään tapauksessa tartu aseeseen, vaikka kaikki hänelle rakkaat ja hänet itsensä ammuttaisiin siihen paikkaan. Hänen mielestään niin kävisi kuitenkin taistelun jälkeen, koska emme pysty uskottavaan vastarintaan, joten on parempi antautua ja edes toivoa, että saa elää rakkaidensa kanssa. Jostain syystä itse mieluummin kuolisin kuin luovuttaisin edes yrittämättä.
Toivottavasti tästä ei saa aivan kohtuuttoman kylmää kuvaa minusta. Kansainvälinen kriisinhallinta ja YK:n muna- ja hampaattomuus turhauttavat ja ärsyttävät minua, kun syyttömien tappamista ei voida estää, mutta en minä kyllä siitä yöuniani menetä. Arvostan sinänsä heitä, jotka menettävät, mutta itse en nukkuisi sitten ollenkaan. Maailmassa on niin paljon pahaa
