En osaa itse sanoa, onko riski suurempi kumman näistä ah-niin-inhoamieni ryhmien "äärisuvikset" vs. "äärioikeisto" piirissä. Tälläkin foorumilla eräs kirjoittaja kokee taistelevansa fasistista taistelujärjestöä vastaan, mikä hieman epävakaamman päässä antaa oikeutuksen vaikka mihin. Muutenkin sellaista eri mielisten vähättelyä ja halveksuntaa en juurikaan osaa arvostaa.
Siltä varalta että Kaptah tarkoittaa minua, niin koen taistelevani lähinnä fasistista ideologiaa vastaan. Tietysti myös tuota ideologiaa seuraavat "taistelujärjestöt" ovat vihollisiani olivatpa sitten vakavasti otettavia kansanmurhaajia (kuten Serbiassa), sellaisten propagandaan hurahtaneita puutarhatonttuja (kuten Suomessa) tai fantasian värittämiä myyttejä joista joku kovasti haluaisi tehdä totta (kuten Norjassa).
Breivikin teot ja manifesti olivat avoin ja kirjaimellinen sodanjulistus. Kaikkina aikoina on oltava ihmisiä jotka uhraavat ainakin osan ajastaan ja elämästään epäoikeudenmukaisen hyökkäyksen, vihan ja halveksunnan lietsomisen uhreiksi joutuneiden aseettomien tai itseä heikommin aseistettujen puolustamiseen. Toivon olevani sellainen ihminen joka, jos olisi elänyt ja ollut (vertauskuvallisesti tai todellisesti) asekuntoinen, olisi moraalisesta velvoitteesta puolustanut maureja, moriskoja ja juutalaisia inkvisition Iberiassa, kristittyjä 1800-luvun lopun Anatoliassa, juutalaisia kolmannessa valtakunnassa, muslimeja 90-luvun Balkanilla ja Kaukasuksella. Utöyan nuoret olivat myös tällaisia aseettomia, joiden murhaaja oli kaiken törkeyden huipuksi pukeutunut poliisin valeasuun. Ptyi. Jos sinua inhottaa se että halveksun häntä, en sitä inhoa juurikaan osaa arvostaa. Mutta jos, kuten sanot, katsot Breivikin viholliseksesi, ja myös ideologian jota hän kannattaa, silloin sinulla ei pitäisi olla minun tai kaltaisteni taholta mitään pelättävää.
Siltä varalta että joku epävakaa kuvittelisi saavansa kirjoituksistani oikeutusta johonkin vastenmieliseen totean aina korostaneeni että "taistelu" ei ole mitään oikeaa taistelua jos se tehdään likaisin ja halveksittavin teoin ja vastustajien kaltaiseksi muuttuen. On myös muistettava erottaa vastustettava ideologia "taudinkantajista" joiden parantaminen taudistaan on paljon parempaa taistelua kuin minkäänlainen väkivalta heitä vastaan, ellei kyseessä todella ole välttämättömyys puolustaa hyökkäyksen kohteena olevia ihmisiä fyysiseltä murhaamiselta kuten tänä päivänä Syyriassa.
Jihadistit todella ovat usein samankaltaisia taudinkantajia kuin äärioikeisto, ja oireetkin ovat yleensä samanlaisia, vaikka viruskanta olisikin eri. Taistelua käyvän ei tule humaltua vihasta, väkivallasta tai kostosta, ja hänen on huolehdittava myös siitä etteivät veljensä humaltuisi.
Tämän artikkelin tilanteessa minä olisin Mahmudin ja poika "Shahmin" kannalla (en Shahmin isän). Missä sinä seisoisit? "Ei koske minua" vai? No, unohda maa, kieli ja uskonto ja kuvittele että Helsingissä hallitsee Otto-Ville Kuusisen totalitaarinen diktatuuri ja olet suomalaisen vastarinnan turvatalossa Tukholmassa tai Haaparannassa. Kenen joukoissa seisoisit? Entä jos Kuusisen tilalla olisi kansallissosialisti?
