Juttelin viime kesänä erään maahanmuuttajatyötä tekevän vihreän aktiivin kanssa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osallistumisesta poliittiseen toimintaan. Kiinnostusta olisi, mutta sen verran konservatiisempaa sorttia monet olivat, että esimerkiksi vihreisiin eivät kyllä mahdu. Kristillisdemarit ja persukat olisivat maailmankatsomuksellisesti lähempänä, mutta sattuneesta syystä kynnys toimintaan osallistumiselle on nyt vaikkapa muslimille melko suuri. Ehkä tämä selittää sen, miksi niin moni somali on kepulainen?
En ole ollenkaan samaa mieltä noista "sattuneista syistä." Minusta mamuja ja mamutaustaisia on mukana poliittisessa toiminnassa varsin paljon. Siis suhteutettuna heidän pieneen osuuteensa väestöstä. Lisäksi heitä toimii tasaisesti kaikenlaisissa puolueissa. Paikallispolitiikan lisäksi monia jo ihan valtakunnallisellakin tasolla, mm useita aktiisivia musliminaisia (afgaani-, albaani-, kurdi-, somalitaustaisia...) useassa eri puolueessa. Persuillakin on Freddynsä ja Chiaroninsa. En ole huomannut että "sattuneet syyt" olisivat olleet esteenä. Enemmänkin se että tuttavasi tekee luultavasti mamutyötään sellaisten ihmisten parissa jotka ovat tulleet vasta vuoden-parin sisällä, eivät osaa kunnolla suomea eivätkä tunne suomalaista politiikkaa riittävästi kokeakseen itselleen tarpeelliseksi ryhtyä Suomessa politikoimaan. Moni arastelee varmaan myös paskavyöryä jonka siitä väistämättä saa, usein sekä suomalaisilta että omilta taustajoukoiltaan.
Sen sijaan esim somessa mamut ja mamutaustaiset tuntuvat varsin innokkaasti keskustelevan suomalaisesta politiikasta. Poliittista toimintaa sekin on. Ei kaikkien tarvitse istua ja nuokkua työryhmissä ja komiteoissa.
Edustuksellisessa demokratiassa on myös aivan sopivaa poliittista toimintaa puhua mielipiteistään ja itselle tärkeistä asioista niille tuttaville jotka ovat mukana aktiivipolitiikassa jotta nämä kenties veisivät asioita siellä eteenpäin.
Suomen tilanne on enemmänkin kuin Ruotsissa. Siellä Ruotsidemokraatteihin on liittynyt, ei niinkään muslimeja kuin jonkin verran syyrialaisia. Syyrialainen tarkoittaa Ruotsissa lähi-idän arameaa (Jeesuksen äidinkieltä) puhuvia kristittyjä. Syyrialaiset ovat yleensä joutuneet pakenemaan vainoja muslimivaltaisista maista, jolloin monilla on hyvinkin synkkiä mielipiteitä muslimeista ja islamista. Mutta viimeksi kun olen kuullut syyrialaisista Ruotsidemokraateissa, ovat eronneet puolueesta aika isoin joukoin, sillä eiväthän ne arjalaiset osanneet olla rasistisesti vittuilematta näille tulokkaille.
"Jonkin verran" on varmaankin ihan totta, mistään massailmiöistä en puhuisi. Assyrialais-kaldealaisia kristittyjä (aramean tai arabian kielisiä) kutsutaan usein syriaaneiksi tai syriakeiksi mutta sitä ei pitäisi kääntää "syyrialaisiksi" koska syyrialainen on kuka tahansa syyrialainen: arabi, assyrialainen tai kurdi, sunni, kristitty tai alawiitti. Jos syyrialaisiksi kelpaavat vain jonkun kirkkokunnan jäsenet (muutama ääriajattelija varmaan niin ajattelee ja sillä mentaliteetilla epäilemättä voikin kokea Ruotsidemokraatit itselle läheisiksi) niin samalla logiikalla suomalaisia ovat sitten vain turkulaiset ja israelilaisia ainoastaan parin Hebronin lähellä olevan kukkulan asukkaat.
Islamofobisiin liikkeisiin on liittynyt jonkin verran korkealla profiililla ja orientaalisella temperamentilla paraadoivia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kristittyjä. Jotkut näistä ovat aitoja maroniitteja, assyrialaisia, syyrialaisortodokseja tai kopteja jotka ovat kyrpiintyneet muslimifanaatikkoihin ja siinä sivussa luovat uhriutumisesta itselleen identiteettiä (ja turvapaikkaperustetta) liioittelemalla vainoja ynnä kaikenlaisia legendoja joista kotimaahan jääneet tai sen vapauttamiseksi kiihkoilijoista isänmaallista työtä tekevät kanssakristityt maanmiehensä eivät ole kuulleetkaan. Nämä aidommat tapaukset usein tulevat ennen pitkää järkiinsä ja disillusoituvat islamofoobien psykoottiseen maailmankuvaan. Vaikka kosiskelevatkin kanta-asukkailta jonkinlaista "paremman mamun" statusta haukkumalla näille muslimeja ja muita alemman kastin maanmiehiään, näillä ihmisillä ei yleensä ole ongelmaa vapaa-ajallaan hengailla muslimitovereidensa kanssa joiden kanssa kuitenkin loppujen lopuksi jakavat kielen, tapa-, ruoka-, musiikki-, ynnä muun kulttuurin, kokemukset ja mentaliteetin. Siinä porukassa sitten mielellään osoittavat olevansa antisionistisempia kuin itseruoskinnassa rypevät mamumuslimit konsanaan.
Suuremman riesan muodostavat valeassyyrialaiset ja valekoptit jotka ovat yleensä amerikkalaistyyliseen evankelisuuteen ja kristilliseen siionismiin kääntyneitä (tai käännytettyjä) ex-muslimeja ja jotka hankkivat sekä uhriutta, rahaa että mainetta paraadoimalla islamofobista agendaa uusien hourupäisten ystäviensä Gellerien ja Spencerien kanssa. Nämä onnistuvat joskus olemaan jopa ärsyttävämpiä kuin mielestään islamiin palanneet länsimaalaiset radikaalit joiden mielestä islam on ennenkaikkea amerikkalaisten vihaamista, Mooren ja Chomskyn lukemista sekä tietysti omituista pukeutumista ja parin eksoottisen fraasin opettelemista. Evankelisille exmuslimeille vastaavasti kristinusko tuntuu tarkoittavan ensisijaisesti islamofobiaa ja sionistista hurmostilaa.
