Valkoisen talon väen pätevyydestä.. Enemmän tai vähemmän kieli poskella tehty leffa, Deltajengi (muistaakseni Animal house in english) sijoittui yliopistomaailmaan, jossa rikkaiden vanhempien pennut käytännössä vaan juhli ja ***** ja hieman ennen lopputekstejä kerroskeltiin näiden bilettäjien tulevaisuudesta, jonka mukaan eräs oli päässyt senaattiin tai vastaavaan korkeaan asemaan.
Nojoo, mutta siinä leffassa se vitsi oli siinä, että nimenomaan ne täysin surkeista lähtökohdista olleet kampuksen pahimmat kapinalliset ja ulkopuoliset pääsivät hyviin asemiin. John Belushin roolihahmosta "Bluto" tuli tosiaan "senaattori Blutarsky".
Samalla annettiin ymmärtää että ne rehtorin takapuolen nuolemiseen ja yleiseen pätemiseen keskittyneet, "hyvien" perheiden snobbailevat opiskelijavesat pääsivät niin ikään korkeisiin asemiin, mutta hiukan heikommalla menestyksellä. Porukan täysin sotahullusta superamerikkalaisesta tuli kuin tulikin upseeri, jonka tulevaisuudesta mainittiin "omiensa ampuma Vietnamissa". Rehtorin vakiolakeijasta tuli "Nixonin avustaja Valkoisessa Talossa", joka joutui Watergaten jälkeen vankilaan ja siellä edelleen jonkun butch-linnakundin leikkikaluksi. Et cetera.
Mietin vain, että onkohan näin tosielämässä, että lopulta ne hulivit päätyy kuitenkin korkeaan asemaan, vaikkei aina kapasiteettia olisikaan. Michael Moore kirjoitti kärkkäästi Bushista "olemme äänestäneet valtaan lukutaidottoman idiootin".
Reiluna miehenä pitää todeta, että eipä Mike Moore mikään älyn, rehellisyyden tai hyvän maun jättiläinen hänkään ole. Kelpo esimerkki toki siitä, kuinka Bushin haukkumisella oli helppo lyödä rahoiksi.
Eräs ansio, jota kovin usein Bushin yhteydessä ei mainita - siitäkin huolimatta, että se voisi olla monille hänen vastustajilleen mieleen, tai kenties juuri siksi - on miehen jo Teksasin kuvernöörinä aloittama panostaminen
tuulivoimaan. Irakin öljyn osalta sen sijaan alkaa näyttää siltä, että viimeisimmän Persianlahden sodan todellinen voittaja oli Kiina.
Cheers,
J. J.
