Jos asiaa tarkastellaan laajemmassa kulttuurisessa mittakaavassa niin taustalla on kyllä selvästi liberalismi.
Voisi olla. Mutta historiallisessa tarkastelussa ei ole; Diskurssin tausta ei ole liberalismissa, vaan 50-60-lukulaisessa uusvasemmistolaisuudessa, vastakulttuuriliikkeessä ja modernin kritiikissä. Ja sinne se on pääosin ankkuroituneena edelleenkin.
60-luvun vastakulttuuri ja seksuaalinen vapautuminen on paljon enemmän kuin uusvasemmistolaisuus. Seksuaalisen vapautumisen historiaa voidaan jäljittää läntisessä kehyksessä valistukseen ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniin. 60-luvun seksuaaliseen vapautumiseenkin liittyy Playboyt ja Hustlerit ja ehkäisyvälineiden yleinen saatavuus. Seksuaalinen vapautuminen oli hyvin pitkälti porvarillisen liberalismin tuote, koska sosialistimaissa sitä pidettiin kapitalistisena porvarillisena perversiona, kuten myös ajan kovimmat länsivasemmistolaiset tekivät – jenkkimaolaiset ainakin 2000-luvulle asti. Myös suhtautuminen psykedeeleihin ja hippiyteen vaihteli. Kovimmat vasemmistolaisethan pitivät sitä taas vain porvarillisena salajuonena ja perversiona.
Tietenkin uusvasemmistolaisuus ja ympäristöajattelu liittyi vastakulttuuriliikehdintään tai olivat sen tuotoksia, mutta mitenkään yksioikoisesti näitä tuotoksia ei voi palauttaa niihin. Seksuaalisen vallankumouksen wikipediasivu (mod_security ei anna linkittää) valottaa tuota kehitystä amerikkalaisesta perspektiivistä ihan hyvin. Keskeistä tuolle vapautumiselle oli nuorison, etenkin suurten ikäluokkien, kasvu tilanteessa, jossa nuoriso oli oma, selvästi muista ikäluokista erottuva kulttuuri- ja kuluttajasegmenttinsä. Samaa kulttuurisen vapautumisen liikehdintää oli sekin, että Marlon Brando pisteli Hurjapäänä menemään valkokankaalla ja siitä innostuneena Sonny Bargerkin perusti oman mopokerhon.
Eli vaikka uusvasemmistolaisuus oli osa samaa kulttuurista liikehdintää kuin seksuaalivallankumous ja vaikka vasemmistoliberalismi on osa samaa arvoliberaalista kenttää kuin seksuaaliliberalismi, niitä ei voi palauttaa suoraan toisiinsa.
Se, että seksuaalivähemmistöasia ei ole poliittisena kysymyksenä marginaalinen ei myöskään ole pelkästään vasemmistoliberaalien ansiota. Nehän ovat kritisoineet "kapitalistihomoja" siitä, että tuotteistettuna entistä suurempia osanottajamääriä, myös yhä enemmän heteroita, keränneet Pride-kulkueet tai "Sillä silmällä" -ohjelmat ja mitä näitä on, ovat olleet kyseenalaisia juuri siinä miten ne ovat edistäneet seksuaalitasa-arvoa tavaramuodossa ja unohtamalla luokkakysymykset. Kun katsoo esimerkiksi media- ja kulttuurikentän näkyviä julkihomoja niin porvarillinen liberalismi sieltä enemmän tuntuu näkyvän kuin mikään vasemmistovihreys. Amerikassa, jossa rotukysymykset on enemmän esillä, tämä on korostunut vielä enemmän siinä, että kriitikoiden mielestä esiin nostetaan ennen kaikkea vauraat valkoiset kapitalistisesti menestyvät homomiehet.
Ja kun katsoo miten vihreys ja vasemmistolaisuus noin yleisesti ottaen länsimaissa porskuttaa niin vaikea siitä on tehdä muuta johtopäätöstä kuin että seksuaalitasa-arvon päivänpoliittinen merkitys on enemmän liberaaliporvareiden ansiota ja aikaansaannosta.
Tuore yhteiskuntatieteiden tohtori Jiri Nieminenhän on tutkinut tätä asiaa enemmänkin ja todennut ettei asia ole myöskään taloudellisesti vähäpätöinen vaan uusi talous on suorassa suhteessa luovaan dynaamisuuteen, jonka kukoistamisen mahdollistavaan ilmapiiriin liittyy juuri seksuaalitasa-arvo ja rasismin vastustaminen. Siksi hommadiskurssi menee päin persettä heti kättelyssä rajaamalla nuo asiat johonkin "vihervasemmistoon". Kuka tahansa, joka on seurannut tätä tällä foorumilla ja muualla kehittynyttä anti-persu/homma -liikehdintää huomaa nopeasti, että kyseessä on poliittisesti ja yhteiskunnallisesti todella kirjava sakki, joita yhdistää lähinnä yleinen arvoliberalismi – vieläpä sellainen, joka ei nyky-yhteiskunnassa ole mitenkään "radikaalia" – johon itse kukin on tullut omia teitään ties mitä kautta. Kyse ei ole mistään "ryhmästä".
