No mutta, näkevätkö vanhat silmäni oikein? Persu puhuu kutakuinkin samaa kuin Köyry vai puhuiko Köyry kutakuinkin samaa kuin persu?
Jopa näinä mädän rappion aikoina, kun kaikki kääntyvät Saatanan puoleen, Jumalan Totuudella on kannattajansa myös mädimmän, eläimellisimmän Saatanuuden viheliäisimmässä leirissä. Eihän Hän muuten Jumala olisikaan. Ylistäkää totuuden Herraa.
Voihan se toki niinkin olla, että Köyryllä on oma miehensä myös persujen eduskuntaryhmässä. 
Se on ovela. Praise the Lord!
Mut mut, nyt kädet on Köyryn kädet, mutta ääni on Maivein ääni...
***
Palatakseni Eevil Tiems -teemaan, nyt pakkouskonnon/uskontojen historian kautta ja vähän pakkosuomenkin, olisi mainiota palata 1776-vuosimallin Pipliaan. Amerikoissakin teapartyläiset ja jotkut uskontohörhöt eivät oikein kelpuuta muuta kuin Jaakko-kuninkaan käännöstä, - Vulgatan pohjalta käännetty sekin, ei alkuperäistekstien niin kuin nykyiset - muut kun ovat kommunistista propagandaa kuten USA:n itsenäisyysjulistus ja osin perustuslakikin. Milloinkahan niin käy Suomessa? Toisaalta, *tämä* se vasta yliseksualisoitunutta kamaa on, lukaiskaamme vaikka pikkuisen
tuota kertomusta:
"
Ja tapahtui, koska Isaak tuli vanhaksi, ja hänen silmänsä pimiäksi, ettei hän nähnyt, niin kutsui hän Esaun vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: minun poikani: hän vastasi häntä: tässä minä olen. Ja hän sanoi: katso, minä olen vanhennut: enkä tiedä minun kuolemanpäivääni. Ota siis nyt sinun kalus, viines ja joutses; ja mene kedolle, ja pyydä minulle metsän-otus. Ja tee minulle himoruokaa, senkaltaista jota minä rakastan, ja tuo syödäkseni: että minun sieluni siunais sinua, ennenkuin minä kuolen. Mutta Rebekka kuuli Isaakin näitä puhuvan poikansa Esaun kanssa. Ja Esau meni metsään, pyytämään metsänotusta, tuodaksensa. Niin puhui Rebekka pojallensa Jakobille, sanoen: katso, minä kuulin isäs puhuvan veljes Esaun kanssa, ja sanovan: Tuo minulle metsänotus, ja tee minulle himoruokaa syödäkseni; että siunaisin sinua Herran edessä, ennen kuin minä kuolen. Niin kuule nyt poikani minun ääneni, mitä minä sinulle käsken. Mene laumaan, ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa; tehdäkseni isälles niistä himoruokaa, niinkuin hän rakastaa. Ja vie se isälles hänen syödäksensä; että hän siunais sinua, ennen kuin hän kuolee. Niin Jakob sanoi äidillensä Rebekalle: katso, veljeni Esau on karvainen, mutta minä olen paljas. Mitämaks, isäni sivelee minua, ja luulee minun häntä pettävän: ja minä saatan päälleni kirouksen, ja en siunausta.
Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle. Niin hän meni ja otti ja toi äidillensä; ja hänen äitinsä valmisti himoruan, jota hänen isänsä rakasti.
Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka huoneessa hänen tykönänsä olivat: ja puetti nuoremman poikansa Jakobin niihin. Vaan vohlain nahat kääri hän hänen käsiinsä, ja paljaaseen kaulaansa. Ja antoi sen himoruan ja leivän, kun hän valmistanut oli, poikansa Jakobin käteen. Ja hän tuli isänsä tykö, ja sanoi: minun isäni. Hän vastasi: tässä minä olen. Kukas olet, minun poikani. Jakob sanoi isällensä: minä olen Esau sinun esikoises; minä olen niin tehnyt kuin sinä minulle käskit: nouse siis, istu, ja syö minun saalistani, että sinun sielus siunaisi minua. Mutta Isaak sanoi pojallensa: minun poikani, kuinkas olet niin nopiasti löytänyt? ja hän vastasi: Herra sinun Jumalas antoi minun sen kohdata.
Niin sanoi Isaak Jakobille: tules tänne minun poikani sivelläkseni: jos olet minun poikani Esau taikka et. Niin Jakob astui isäntä Isaakin tykö: ja kuin hän siveli häntä, sanoi hän: ääni on Jakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet. Ja ei tuntenut häntä: sillä hänen kätensä olivat niinkuin Esaun veljensä kädet, karvaiset: ja niin hän siunasi häntä. Ja sanoi hänelle: oletkos minun poikani Esau? hän vastasi: olen. Niin hän sanoi: tuo siis tänne syödäkseni minun poikani saalista, että minun sieluni siunaisi sinua: niin hän toi sen hänelle, ja hän söi, toi myös hänelle viinaa, ja hän joi. Ja Isaak hänen isänsä sanoi hänelle: tules nyt liki, minun poikani, ja anna minun suuta. Ja hän astui liki, ja suuta antoi hänen. Niin hän tunsi hänen vaatteensa hajun, ja siunasi häntä, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka Herra siunannut on."
Ehkä sittenkin parempi pysyä tylsän hermeneuttisessa lukutavassa, vaikka anakronistinen lukutapa kuinka kiehtoisi.
Jännää kieltä toki. Tätä Pipliaa lukivat niin Aleksis Kivi, Algoth Untola kuin vielä Pentti Haanpää, Mika Waltari ja Olavi Paavolainenkin. Johannes Brofeldtkin, rovastin poika, Kuopion aikonaan lienee lukenut tätä versiota, en ole varma.
Poll