Jännää tuossa "suomalaiset osaavat vain huonoa englantia ja huonompaa ruotsia" -urputuksessa on se, että silloin kun minä olin nuori, 70-80-luvulla, taantuvan provinssikaupunkimme peruskoulussa ja lukiossa oli kyllä mahdollista opiskella ruotsin ja englannin lisäksi saksaa, ranskaa ja venäjää. Minäkin tietysti luin saksaa, vaikka tiedemiehen urasta haaveilevana otinkin laajat kurssit luonnontieteissä, mitä pidettiin tuolloin yhteensovittamattomana vapaaehtoisen kieltenopiskelun kanssa. Ilmeisesti koulu vain on tällä välin pantu paskaksi.
Kokonaan eri juttu sitten on, että vaikka jengi suurilta osin lukikin yläasteella ja lukiossa vapaaehtoisen saksan, ranskan tai venäjän, jo ylioppilastutkinnon jälkeen kuuli sellaista puhetta, että "emmä sitä silleen osaa" tai "mä oon unohtanu sen", vaikka asianomainen olisi vetänyt ao. aineessa kympin ja laudaturin. Mentaliteetti oli sellainen (ja on edelleen), että muita kieliä kuin englantia ei yksinkertaisesti osata eikä niitä koeta tarpeelliseksi, eikä vaivauduta opettelemaan eikä ylläpitämään.
Sitten kun asianomainen syystä tai toisesta joutuu komennukselle vaikka lattareihin, sitten alkaa hirveä urputus siitä, kuinka olisi pitänyt opetella ruotsin sijasta espanjaa. Mutta ei valtiolla eikä koululaitoksella ole mitään kristallipalloa, josta voisi katsoa, mitä kieltä asianomainen elämässään tarvitsee kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Se sitä vastoin tiedetään ja voidaan sanoa, että tässä maassa ja tässä maantieteellisessä kohdassa ruotsia mitä todennäköisimmin tarvitsee.
Maailmankielistä ja suurten lukujen laista julistavat tekevät sen virheen, että kielten tärkeys ei ennenkään ole riippunut puhujaluvuista. Tiedättekö, mitä yhteistä on seuraavilla kielillä: basa jawa, marathi, lahnda, telugu, ja bangla? Vastaus: se, että ne ovat maailman kahdenkymmenen puhutuimman kielen joukossa - ja se, että todennäköisesti enemmistö teistä ei osaa sijoittaa niitä kartalle*. Jos teiltä kysyttäisiin, kumpaa suomalainen tarvitsee enemmän, ruotsia vai lahndaa, veikkaan että kaikki vastaisitte, että ruotsia - vaikka lahndalla on kymmenen kertaa enemmän puhujia.
Kielen tärkeys riippuu vähintään yhtä paljon siitä, mikä sen status yhteiskunnassa on, ei siitä, miten paljon sillä on puhujia. 1500-luvulla iirillä oli luultavasti enemmän äidinkielisiä puhujia kuin englannilla. Jos senaikaisille ihmisille olisi kerrottu, että meren takaa löytyneen suuren manteren asutusta Brittein saarilta tulleet organisoivat ja että siellä aikanaan tullaan puhumaan britteinsaarelaista kieltä, todennäköisesti he olisivat veikanneet, että siellä varmaan sitten puhutaan iiriä, koska Irlanti on maantieteellisesti Englannin ja sen merentakaisen maan välissä. (Muistutan, että tuohon aikaan skotlanningaeli oli vielä sama kieli kuin iiri.) No, ei siinä niin tietenkään käynyt, koska englanti nousi viimeistään 1600-luvulla Brittein saarten pääkieleksi statuksen ja mahdin osalta samalla kun iirin kirjakieli vaipui unholaan. Numeroiden osalta iiri oli kuitenkin kotitanhuvillaan yllättävän vahva kieli vielä ennen 1800-luvun suurta nälänhätää. Jos vuonna 1800 olisi kysytty, kummalla kielellä on kaksisataa vuotta myöhemmin sukupuutto lähellä, suomella vai iirillä, jo suurten lukujen laki olisi kertonut, että suomella, jolla oli siihen aikaan luultavasti alle puolet iirin puhujista.
Lahnda on kymmenen kertaa ruotsia isompi kieli, mutta lahndaa kohdellaan kotimaassakin pelkkänä murteena, eikä sillä ole yhtenäistä kirjakieltä. (Lisäksi sen kotimaa on köyhä ja hajanainen, vaikkakin vahvan armeijansa ansiosta se yrittää esittää tärkeää pelaajaa alueellisella tasolla.) Toisaalta ruotsi on yhden maailman vauraimman maan kieli, jolla sitä paitsi on sekä merkittävää korkea- että populaarikulttuuria (riikinruotsalainen dekkari on maailmalla yllättävän iso juttu).
* Basa jawa eli jaavan kieli on Indonesian suurin alueellinen kieli ja sillä lienee enemmän äidinkielisiä puhujia kuin maan virallisella kielellä (se ei ole minkään kriteerin mukaan indonesian murre, vaan kuuluu aivan eri haaraan malaijilais-polynesialaisissa kielissä). Marathi ja bangla ovat Intian suuria indoeurooppalaisia kieliä (bangla on itse asiassa populaarikulttuurin kielenä ehkä jopa isompi kuin hindi - periaatteessa hindi ja bangla ovat yhden valtavan vähitellen muuttuvan kielivyöhykkeen ääripäitä. hindi länsipää ja bangla itäpää), lahnda on Pakistanissa puhuttu kieli, joka on perinteisesti laskettu punjabin kielen länsimurteeksi mutta jolla on paljon enemmän äidinkielisiä puhujia kuin varsinaisella punjabin kielellä, telugu taas on Intian eteläosan dravidakielistä puhutuin (ei kylläkään kulttuurisesti tärkein, koska tamili on merkittävämpi - sen nimen varmaan olette kaikki kuulleetkin).
Poll