***
Minä olen juuri niin yllytyshullu, että voisin opetella sujuvaa hepreaa ja lukea hyllymetrin pari Israelissa hepreaksi ilmestyneitä historiateoksia ihan vain saadakseni panna sinulle jauhot suuhun. Älä usuta. Tiedät hyvin että edellä oleva ei ollut tyhjä uhkaus ja että pystyn siihen kyllä. Olen tehnyt vastaavanlaisia juttuja ennenkin eräillä toisilla kielillä, kuten hyvin tiedät, eikä heprea ole vaikeaa (oppikirjat minulla jo on ja alkeiskurssinkin kävin joskus kymmenen vuotta sitten). Ainoa, sanoo ainoa, syy miksi en ole vielä tehnyt niin on se että niiden historiateosten ostaminen voisi käydä pirun kalliiksi ja vaatisi lisää hyllytilaa.
Usutanpas. Mulle tuo käy aivan mainiosti. Noista vain voi aloittaa, en mää sen kummempaa. Siis vähän muustakin kuin pelkästään Israel-kriittisestä näkökulmasta, ei se tartu.
Itselläni on yleensä kiintoisaa lukea ihan minkä tahansa porukan, vaikkapa nyt muslimien käsityksiä omasta historiastaan, miksei myös sinun käsityksistäsi juutalaisten historiasta. Jo arabeilla on valtavan paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä, jopa muslimiarabeilla puhumattakaan kristityistä tai ateistiarabeista tai vaikkapa bahaista.
Tossa vielä piruuttaan pahamaineiselta (palkittu kyllä USA:ssa) aish.com -saitilta:
Crash Course
Kirjoittaja on rabbi, näkeepähän, mitä ortodoksit ajattelevat, pienen osan siitä kokonaisuudesta.
Mitä tulee polyglotteihin, sanoisin sen vanhan jutun, että, mitä auttaa osata vaikka miljoonaa kieltä, jos ei ymmärrä, mitä halutaan sanoa tai ellei itsellä ole mitään muuta olennaista sanottavaa kuin elvistellä kielitaidollaan.*)
Itseään vihaava [lisää etnisyys tähän] voi kyllä tarkoittaa paljon muutakin, kuin miten sinä olet sen näköjään ymmärtänyt.
*)...suomennos: "jos ei päädy Vongoethen Oikeiden Mielipiteiden kanssa samoille linjoille".
Meillä täällä länsimaissa on tällainen juttu kuin individualismi, joka tarkoittaa, että kaikilla on oikeus itse määrätä, mitä haluavat tehdä, miten ajatella ja miten luoda elämänsä, eikä kellään ole mitään oikeutta sanoa, että tuo ei ole nyt oikeaa suomalaisuutta, venäläisyyttä, juutalaisuutta, israelilaisuutta tms. Olen vakuuttunut siitä, että aika monia israelilaisia ottaa kybällä koteloon, kun kaltaisesi Israeliin hurmaantuneet kristityt (sinä ja minä olemme molemmat kristittyjä kulttuuritaustaltamme, riippumatta siitä olemmeko kirkon jäseniä) kertovat heille miten heidän pitää elää ja ajatella ollakseen oikeanlaisia juutalaisia ja israelilaisia.
Mitä sitten tulee tuohon siteeraamaasi jollotukseen Arendtista, sehän on täynnä juuri sellaista henkilökohtaisuuksiin menevää ja
guilt by association -argumentaatiota, jollaista hommalaisetkin käyttävät. Se esittää, että Arendt oli kulttuurisesti täysin saksalaistunut ja siksi väärä henkilö sanomaan mitään oleellista juutalaisuudesta (no, itse asiassa hyvin suuri osa holocaustin uhreista tai sitä pakoon lähteneistä oli juurikin tätä samaa porukkaa) ja että Arendt on vasemmiston lempilapsi ja alibijuutalainen (tämä juuri on se
guilt by association -tekniikka, joka toimii samalla tavalla kuin hommalaisten tapa leimata stalinisteiksi ja taistolaisiksi ihan kuka vaan, jonka mielipiteistä ei tykätä).
Tuo assimiloituneiden saksanjuutalaisten leimaaminen huonommiksi ja vähemmän sananvaltaisiksi juutalaisten tai israelilaisten sisäisessä identiteettikeskustelussa on moraalisesti aika samankaltainen asia kuin se, että joku suomenjuutalainen ei saisi juutalaisen taustansa vuoksi osallistua suomalaiseen identiteettilöpinään. Itse asiassa Israelissa on omat sisäiset vastakkainasettelunsa, jotka saavat usein rasistista luonnetta. Milloin ollaan leimaamassa mitäkin ryhmää, ja jopa antisemitistiset kliseet kelpaavat aseeksi sitä juutalaisten alaryhmää vastaan, josta keskustelija itse ei satu tykkäämään. Tyypillinen vastakkainasettelu on esimerkiksi kovat sabrakundit vs. nynnyt siirtolaiset, ja keskustelun tasoa kuvaa se, että ne kovat sabrakundit saattavat kutsua niitä nynnyjä siirtolaisia "saippuaksi".
Minulla on sellainen ikävä vaikutelma, että hyväksyt täysin hommalaiset henkilökohtaisuuksiin menevät argumentit ja assosiaatiosyyllisyysheitot silloin kun ne tulevat israelilaiselta kirjoittajalta. Itse suosin israelilaisiakin teoksia lukiessani sellaisia kirjoittajia, jotka edustavat länsimaisia, liberaaleja arvoja ja rationaalista argumentointia (minkä sinä ja hommalaiset tietenkin tulkitsette niin, että olen vasemmiston säälittävä sätkynukke). Poleemikoille ja vihjailijoille, kuten yllä siteeraamallesi, vastaan vain kysymällä, mitä he myyvät ja minkä asian edestä pitävät myyntipuheita. Jos asia on se, että vasemmisto on paska ja Israel ihanvitunjees, niin sen voi kyllä todeta sanomalla suoraan, että vasemmisto on paska ja Israel ihanvitunjees. Kummankin näkemyksen puolesta voi esittää paljonkin vankempia argumentteja kuin vihjailevat jutut Arendtista.
Pyrkimyksesi demonisoida nimenomaan vasemmisto antisemitistisenä salaliittona otan vakavasti sitten, kun alkaa näkyä merkkejä siitä, että vasemmistossa systemaattisesti kyseenalaistetaan Holocaust ja sen kyseenalaistamisesta tehdään keskeinen ja integroitu osa omaa ideologiaa (kuten se on keskeinen ja integroitu osa äärioikeiston ideologiaa). Tähän mennessä vasemmistossa on lähinnä möläytelty yksittäisiä heittoja siitä, kuinka juutalaiset pankkiirit sitä ja tätä. Tämä on kieltämättä antisemitismiä ja tähän on syytä puuttua esittämällä kritiikkiä ja vastalauseita, mutta koko vasemmiston leimaaminen ei ole järkevä kritiikin tie. Juuri vasemmistolle Holocaust on merkittävä moraalisen oikeutuksen lähde osoittaessaan, mihin äärioikeiston toiminta viime kädessä johtaa ja miksi äärioikeisto on tuomittava, ja siksi vasemmistolaisille tulee sanoa, että tuollaisten antisemitististen salaliittoteorioiden esitteleminen ei ole ainoastaan antisemitismiä, vaan vasemmiston omalta kannalta taktisesti ja strategisesti väärä liike.
