Suomea on helppo pitää maallistuneena, individualistisena ja henkisesti aneemisena maana. Turistikohteenakaan emme säväytä muinaisella sivistyksellä, monumentaalisilla rakennuksila tai maailmanluokan kaupungeilla. Täällä asuvan on helppo hairahtua liialliseen Suomen morkkaamiseen, koska luonnollisestikin oman maan varjopuolet ovat tutumpia kuin toisten, ja hyvät puolet otetaan "annettuina". Niitä harvoin pysähdytään oikeasti katselemaan.
Seuraavassa on neljä lyhyttä (hieman yli minuutin mittaista) Suomi-esittelyvideota, joissa on mielestäni kerrankin onnistuttu välittämään juuri oikea tunnelma. Niissä kilpistyy se, mikä tässä maassa on kaunista, vaikuttavaa ja syvällä tasolla koskettavaa. Ulkoministeriö on ollut sponsoroimassa visitfiland.com -hanketta. Esittelyvideot ovat vain pieni osa koko hanketta, mutta näissä muutamissa poimimissani videoissa on mielestäni jotain syvempää, jota harvemmin näkee maaesittelyvideoissa. Täytyy myöntää, että tuli tälle suvakille pienoinen tippakin linssiin.
Finland, Beauty of Silence:
http://www.youtube.com/watch?v=uPe_tJvqEVk&feature=BFa&list=UUZKFY6e2xTSKZlysoIX3DIgThe Great Finnish Lakeland:
http://www.youtube.com/watch?v=6p7E_39otWQ&list=UUZKFY6e2xTSKZlysoIX3DIg&index=10&feature=plcpFeel the Finnish Winter:
http://www.youtube.com/watch?v=b1QaaTUxzDw&list=UUZKFY6e2xTSKZlysoIX3DIg&index=11&feature=plcpA Perfect Summer Day in Finland:
http://www.youtube.com/watch?v=-EL1SCWIP0MOnko näistä jokin, joka teki erityisen vaikutuksen? Katselkaa rauhassa ja ajan kanssa!
Suomalaisuudessa on erittäin paljon säilyttämisen arvoista. On ymmärrettävää, joskin perusteetonta, pelätä kulttuurivahvuuksien menettämistä globalisoituvassa maailmassa. Huomaan tämän kysymyksen osalta edustavani paitsi monista -suviksista- myös "kriitikoista" poikkeavaa katsantokantaa. Joidenkin kulttuurirelativistien mielestä kukaan ei saa ikunapäivänä sanoa, että tietyssä kulttuurissa on tiettyjä absoluuttisen hyviä piirteitä, jotka puuttuvat toiselta. Kaikki kulttuuripiirteet ovat heille iloisen subjektiivista höttöä, joka ennen pitkää kuitenkin muuttuu ja vaihtuu toiseksi hötöksi. Tälle katsantokannalle on tyypillistä, että millään muulla ei ole merkitystä kuin yksilön vapaudella tehdä juuri sitä mitä lystää, kunhan se ei riko hyvinvointivaltion lepsua lainsäännöllistä perustaa. Itse taasen katson, että suomalaisuudessa on lukuisia vahvuuksia, jotka joko puuttuvat toisista kulttuureista tai eivät ehkä korostu aivan yhtä voimakkaasti. Toisaalta koen vahvasti, että kaikissa kulttuureissa on tällaisia uniikkeja vahvuuksia, joissa he yksin briljeeraavat ja tarjoavat ihailtavaa esikuvaa toisille. Mutta sama pätee yhtä lailla heikkouksiin. Tässä mielessä ihmiskuntaa voi verrata veljeskuntaan, johon kuuluu varsin värikäs kaarti janttereita, joilla kullakin on omintakeiset vahvuudet ja heikkoudet (vrt. Aleksis Kiven klassikkoteos). Ei-rasistin on lähes mahdotonta todeta minkäänlaisella itsevarmalla asiantuntevuudella, minkä kulttuurin vahvuudet ja heikkoudet muodostavat yhteiskunnallisesti terveimmän ja ihmiskehitystä kannustavimman kokonaisuuden. Varmaa on, että kaikissa kulttuureissa on jotain opittavaa ja jotain vältettävää.
Mielestäni ajatusvirhe tehdään kuitenkin siinä vaiheessa kun oletetaan, että kulttuurivahvuudet ovat -haavoittuvaisia-, joita pitäisi jotenkin erikseen -puolustaa-. Vahvuudet ovat määritelmällisesti vahvuuksia. Ne kestävät muutoksen. Ne ovat kestäneet sitä ennenkin. Vahvuudet voivat toki saada uusia ilmenemismuotoja ja levitä toisiin kulttuureihin. Itse asiassa vahvuuksille on tunnusomaista se, että ne ovat ennen pitkää dominoivia, eivätkä ressessiivisiä, vaikka näennäisesti ne eivät dominoisi laisinkaan. Kulttuurivahvuudet voivat jopa piiloutua vuosisadoiksi taustalle toisten kulttuuripiirteiden ollessa -karismaattisempia- ja -trendikkäämpiä- (esim. amerikkalaisen seurallisuutta ja läheisyyttä korostavan urbaanikulttuurin, eräänlaisen teennäisyyden ja materialismin vaikutus Euroopassa ja yhä enenevässä määrin myös muualla). Mutta samanaikaisesti nuo piilevät kulttuurivahvuudet eivät minnekään katoa. Ihminen ei voi kieltää itseään, vaikka voikin väliaikaisesti unohtaa itsensä. Vain väkivaltaiset etniset puhdistukset voivat lopullisesti tuhota kulttuurin kuin kulttuurin vahvuudet. Sekoittuminen parhaimmillaan yhdistelee kulttuurivahvuuksia, mutta pahimmillaankin se vain johtaa yhden kulttuuripiirteen tilapäiseen yliherruuteen, joka kuitenkaan ei todellisuudessa kykene riuhtaisemaan juuristaan näennäisesti vähemmän dominoivan kulttuurin aitoja vahvuuksia. Minusta on aivan turha huolestua siitä, että suomalaiset hyveet häviävät -sekoittumisen- myötä. On kuitenkin perusteltua huolehtia siitä, että suomalaisesta heikkoudesta nimeltä -itseruoskinta- ja -alemmuuskompleksi- päästään kasvatuksen keinoin eroon, koska se yksin johtaa nykyisen asiantilan pitkittymiseen, missä aitoja suomalaisia vahvuuksia hävetään ja piilotellaan silmille hyppivämpien ja karismaattisempien kulttuurien (ml. amerikkalainen kulttuuri) pysytellessä muodissa.
Onkin aidosti paradoksaalista, että suomalaisuuden raivoisimmat -puolustelijat- (ja nyt puhun raivokriitikoista) ovat yksilöitä, joille on elämääkin suurempi asia kansallisuutensa ulkoisten tunnusmerkkien (lippu, geeniperimä, valuutta, muodollinen itsenäisyys) tai sosiaalisesti haitallisimpien piirteiden (viinaan meneminen, epäluuloisuus kaikkea toisenlaisuutta kohtaan, naisten ja homojen pilkkaaminen, kovuuden näyttely ja haavoittuvaisuuden piilottelu, väkivaltainen välienselvittely, ongelmien sydämessään hautominen, jne.) puolustaminen eikä suinkaan sen syvimpien perinteisten arvojen vaaliminen, kuten nöyryys, uteliaisuus, kuunteleminen, vieraanvaraisuus, mietteliäisyys, konstailemattomuus, aitous, syvällisyys, lempeys, vaatimattomuus ja käytännönläheisyys. Tällaiset raivopuolustelijat käyttävät usein seuraavanlaista retoriikkaa: "etnisen immuunikadon uhri", "henkinen AIDS leviää maahanmuuton kautta-, -säkittäjät pysykööt äbäläwäbälämaissaan pyllistelemässä-, vaikka tällaisella retoriikalla todistavat itse hyljänneensä edellä kuvatut kulttuurivahvuutensa sekä oman kulttuurinsa sielun (seuraa vanha suomalainen sananlasku):
Ei elämä irvistellen somene.Suomi suomalaisille. Niille taustaan katsomatta, jotka arvostavat vieraanvaraisuutta, kuuntelemista, aitoutta ja vaatimattomuutta. Muut sopeutukoot.
Sam
