Ketjun aloittajana vastaan Kaptahin kysymykseen että mielestäni on hyvä jos vanhemmat opettavat lapsilleen kaikkia tai ainakin mahdollisimman monta perheessä puhuttua kieltä. Yksilön kulttuuriperinnöstä ja siihen kuuluvasta rikkaudesta huolehtiminen on ensisijaisesti perheen tehtävä. Koulun tehtävä taas on valmistaa yksilöitä hyvällä yleissivistyksellä ja perustaidoilla joilla voisi oletusarvoisesti menestyä yhteiskunnassa tai jotka ainakin antavat mahdollisimman hyvät eväät hankkia lisää osaamista itse. Tämä tarkoittaa ainakin luku- ja kirjoitustaitoa, suomen ja/tai ruotsin kieltä (koska ne ovat Suomen viralliset kielet), 2-3 muuta hyödylliseksi koettua kieltä, historiaa, yhteiskuntaoppia (painottaen erityisesti länsimaisen avoimen demokratian ja markkinatalouden perusteita ja eroja muihin järjestelmiin), perustiedot kaikista klassisista luonnontieteistä ja tieteellisestä ajattelusta yleensä, perustason teknologiatietoa, kulttuurihistoriaa ja taiteita. Soisin että niin kantasuomalaiset kuin uussuomalaisetkin lapset saisivat koulussa perussivistystä nimenomaan suomalaisesta kulttuurihistoriasta ja -perimästä jotta eivät olisi kokonaan vanhempiensa koulutustason varassa, ja koska sitä tietoa ei välttämättä netistä omaksu. (Ellei ole erityisesti kiinnostunut.)
Minun mallissani kouluilla olisi tietysti suuri vapaus ja niiden opetusohjelmat muotoutuisivat varsin erilailla painotetuiksi. Oppilaat ja heidän vanhempansa saisivat valita mihin kouluun lapsensa laittavat. Jos esimerkiksi jossain koulussa on hyvät resurssit somalin kielen opetukseen se voi toimia sille kilpailuvalttina (kannattamassani mallissa koulujen kannattaa tietysti kilpailla oppilaista koska nämä ovat maksavia/maksettuja asiakkaita) mutta mielestäni ei ole mitään järkeä asettaa kouluille lakisääteistä vaatimusta järjestää jokaisen harvinaisenkin kielen opetusta joka koulussa.
Aikuisopetus ensimmäisen sukupolven mamuille on sitten toinen kysymys. Minusta on selvää että on sekä yhteiskunnan että mamujen itsensä etu että oppisivat mahdollisimman pian paikallisen valtakielen. Siksi kielenopiskeluun tulisi olla kannusteita (tarvittaessa sekä porkkanaa että keppiä) ja lisäksi se on asia jota yhteiskunnan saattaa olla kannattavaa subventoida verovaroin. Mieluummin tietysti esim koulutussetelein kuin luomalla jäykkä valtiollinen kielikoulutusbehemotti.
Edellä tarkoitan mamuilla sellaisia joiden aikomuksena on pysyvämpi jääminen Suomeen. Ei jossain parin vuoden pestillä Nokialla välttämättä suomen kieltä tarvitse.
