Jos tässä nyt oikeasti ad hominemiin mentäisiin, niin minusta tuo Harranin kirjoittelu lapsellisine olkiukkoiluineen, harhoineen, verisine fantasioineen, projisointeineen vain vahvistaa stereotypiaa ulkomaisista yleisesti ja arabeista erityisesti. Sitä kaksilla rattailla venkuloimisen kuvaa, jossa kyllä uhriudutaan ja vedotaan ihmisoikeuksiin sun muihin lännessä hyviksi havaittuihin arvoihin, mutta viime kädessä niilläkin on vain välinearvoa, propaganda-arvo.
Sitten puhellaan aivan puuta maata heinää suomalaisuudesta ja suomalaisista ja tullaan kertomaan, kuinka täällä pitäisi elellä ja olla. Siitä ei oikein pidetä, pitemmän päälle. Mahdollinen sympatia kaikkoaa tipotiehensä, jos tuollaista soopaa suoltaa päivästä toiseen. Kuola vain valuu molemmista suupielistä, väri voi olla erilainen.
Ehdotankin tuon äsken mainitsemani Bäckman-palkinnon myöntämisen lisäksi Harranille Homma-palkintoa maahanmuuttajavastaisten - siis muidenkin kuin muslimien - asenteiden lisäämisestä.
Yksi juutalaisuuden ja muslimiuden ero on sekin, että juutalaisuus on sekä uskonto, että etnisyys. Muslimius on viime kädessä oma valinta, siihen riittää pelkkä
Shahada ja siitä ainakin täällä päin voi luopua. Syntyperästään ei voi.
Summa summarum: mahtipontisten ja onttojen kysymyksenasettelujen asemesta ("Johtaako islamofobia holokaustiin?") voisi pohtia esimerkiksi sitä, että ovatko nyt tämän kyseisen islamin harjoittajat aivan omilla toimillaan aiheuttaneet jonkinlaista pelkoa muslimeita kohtaan yleensäkin ja missä määrin vai onko siinä lainkaan perää ja miksi ja muuttuuko tämä pelko samanlaiseksi vihaksi ja kansanmurhaksi niin kuin se on historiassa muuttunut.
Rauhanpuolustajien taannoinen puheenjohtaja Matti Ruokola (Keskusta) joskus 70-luvulla herätti kulmakarvojen kohottelua sanomalla saksalaisista, että ei tarvita kuin samanlainen kouho, niin ne tekevät sen uudelleen. Olisivatkohan kuitenkin jotain oppineet ja puolentoista miljardin muslimin järjestelmällinen uunittaminen ja tuhoaminen noin logistisestikin taitaisi olla jopa koko Euroopalle ylivoimainen tehtävä.