Niin, ja vielä kun jaksat lukea hänen analyysinsa integraation esteistä, niin huomaisit, että sulautumisen (jolla Karvonen ei siis viitannutkaan poissulkevasti assimilaationa tunnettuun ilmiöön) vääjämättömyyden teesi ei kumoudu romaniväestömme 500 vuoden historiaan vetoamalla.
Ei se sillä myöskään vahvistu. Jos olisi niin, että kaikki kulttuurit aina ja vääjäämättä olisivat sulautuneet, niin sitten varmaan voitaisiin tehdä sellainen olettamus.
Jos joku haluaa taas sanoa, että aina vääjäämättä tapahtuu sulautumista, niin silloin kaikki ketjussa esitetyt esimerkit ovat todisteena siitä.
Ihmiskunta ja sen historia lienee melko hyvä todiste siitä, että sulautumista tapahtuu lähes aina ja vaihtelevalla nopeudella. On ihan yhtä oikeutettua sanoa, että sulautumista tulee tapahtumaan aina kuin että vaikka sulautumista tapahtuu aina, niin joskus se on niin hidasta, että se aiheuttaa sosiaalisia hiertymiä.
Toki tarpeeksi pitkälle kun mennään aikajanalla, niin lopulta me kaikki toki sulaudumme atomeiksi, mutta kyse on varmaan hieman lyhyemmän aikaperiodin tarkastelusta ja siitä, että miten hyvin erilaiset kulttuurit sopivat yhteen ja sopeutuvat keskenään. Siinä mittakaavassa on melko harhaanjohtavaa puhua vääjäämättömästä assimilaatiosta.
Jos keskustelemme politiikasta ja siitä, että kuinka maahanmuuttopolitiikkaa pitää harjoittaa, niin siinä kontekstissa on melko oikeutettua vastata Hagbardin tavoin vääjäämättömästä assimilaatiosta puhuvalle ihmiselle, että ei se vääjäämättömyys toimi niin nopeasti, että siitä seuraisi kauhean nopeasti yhtään mitään. Baskien assimilaatiota odotellessa on melko mielekästä keskustella siitä, että miten baskien kaltaisen kansanryhmän ongelmia kantaväestön kanssa voisi hieman paremmin hoitaa. Ei ole mielekästä sanoa, että kyllä ne baskit siitä assimiloituvat.
Nämä kaksi muodostavat itseään ruokkivan kehän - oikeastaan spiraalinomaisen syöksykierteen: mitä enemmän vähemmistö uhmaa valtakulttuuria sen elinkeinorakenteelle sopimattomilla perinteellään, sitä vähemmän valtakulttuuria kiinnostaa tuon vähemmistön "integroiminen", mikä puolestaan edelleen ruokkii vähemmistön syrjäytymisen kokemusta ja antaa moraalisen 'oikeutuksen' uhmakkuuden jatkamiselle ja lopulta eriasteiselle rikollisuudelle.
Juuri näin. Ei ole itsestään selvää, että tuo kierre katkeaa helposti ajan myötä. Pyörästä sinkoilee aina ihmisiä valtakulttuurin puolelle, mutta ydin ruokkii myös itse itseään. Ei ole tavatonta, että seka-avioliitosta syntynyt lapsi valitsee itselleen romanikulttuurin myöskään.
