Liikennepsykologiaa

[Zakari]

Ajan viikossa reilut 800 km autolla, vähintään. Ja pelkään päivä päivältä enemmän henkeni ja terveyteni puolesta. Lähes päivittäin joku roikkuu lähes takapuskurissa kiinni. Toiset vain hetken ennen ohitusta, jotkut kilometritolkulla ilman mitään aikomustakaan ohittaa. Varsin usein ollaan tieosuudella, jossa saattaa milloin vain tielle ilmestyä peura yms. ellikko.

Mitä liikkuu takapuskurissa roikkuvan kuljettajan päässä? Millainen on minäkuva, käsitys itsestä liikennetoimijana? Eikö valtava hengenlähdön ja vammautumisen riski vaikuta tällaiseen henkilöön lainkaan?

Mikä on tällaisen liikennekäyttäymisen korrelaatio esim. yhteiskunnalliseen asemaan? Usein roikkujilla on aika kallista kalustoa alla.

Älkää roikkuko minun takapuskurissani! Minulla on perhettä ja haluan päästä elävänä eläkkeelle.

[Harri]

Mä tunnen yhden henkilön, jonka ehdottomasti olisi syytä käyttää silmälaseja autoa ajaessaan. No ei käytä, koska "joku saattaisi nähdä". Siis rillit päässä. Tuntee sitten olonsa tiellä turvallisemmaksi roikkumalla aivan toisen auton puskurissa kiinni. Tällaista psykologiaa.

[Zakari]

Mä tunnen yhden henkilön, jonka ehdottomasti olisi syytä käyttää silmälaseja autoa ajaessaan. No ei käytä, koska "joku saattaisi nähdä". Siis rillit päässä. Tuntee sitten olonsa tiellä turvallisemmaksi roikkumalla aivan toisen auton puskurissa kiinni. Tällaista psykologiaa.

Kiitos Harri, nyt en enää uskalla ajaa töistä kotiin. 

Onko meillä ihmisillä jokin valuvika päässä, kun auton ratiin päästyämme henkikulta onkin yhtäkkiä arvottomampi kuin esim. satunnaisen tutun käsitys ulkonäöstä? Miten muuten voi selittää toistuvan itsetuhoisen käyttäytymisen niin monen autoilijan taholta? Onko kyse siitä, että aivot eivät kertakaikkiaan kaikilla pysyt senkaltaiseen moniprosessointiin, jota turvallinen autoilu vaatii? Ihmisaivojen evoluutiossa ei ole aikaisemmin ole ollut merkitystä sillä, miten ne toimivat 100 km/h nopeudessa.

Jos yksityisautoilu keksittäisiin tänään, se varmaan kiellettäisiin liian vaarallisena.

[Kaptah]

Miten muuten voi selittää toistuvan itsetuhoisen käyttäytymisen niin monen autoilijan taholta?

Siinäpä onkin kysymystä kerrakseen. Huomaan itsekin aika usein ajautuneeni liian lähelle edellä ajavaa, vaikka se ei todellakaan ole tarkoitus. Jos edellä ajava ajaa huomattavasti hitaammin kuin itse ajaisin, saattaa käydä niin että jättää väliä ja kun väli on riittävä eli muutama sata metriä, vauhti kiihtyy hitaasti ja pian huomaa taas ajatuneensa lähelle. Ei tämä nyt tietenkään johda läheskään sellaiseen älyttömään perässä roikkumiseen.

Omia suosikkejani liikenteessä ovat ne, jotka eivät uskalla moottoritien rampissa kiihdyttää ja sitten jarrutellaan siinä kiihdytyskaistalla vielä lisää kun ei löydykään tarpeeksi isoa rakoa, kun nopeuseroa on 60 km/h. Toinen ikisuosikkini nyt ovat luonnollisesti joka paikassa helvetin kovaa ajavat, mutta se nyt on niin itsestäänselvää ettei varmaan tarvitse edes mainita. Venäläiset tuntuvat muuten usein olevan kovia ohittelijoita, eivätkä juuri stressaa vastaantulijoista.

[Julmuri]

Ajan viikossa reilut 800 km autolla, vähintään. Ja pelkään päivä päivältä enemmän henkeni ja terveyteni puolesta. Lähes päivittäin joku roikkuu lähes takapuskurissa kiinni. Toiset vain hetken ennen ohitusta, jotkut kilometritolkulla ilman mitään aikomustakaan ohittaa. Varsin usein ollaan tieosuudella, jossa saattaa milloin vain tielle ilmestyä peura yms. ellikko.

Mitä liikkuu takapuskurissa roikkuvan kuljettajan päässä? Millainen on minäkuva, käsitys itsestä liikennetoimijana? Eikö valtava hengenlähdön ja vammautumisen riski vaikuta tällaiseen henkilöön lainkaan?

Mikä on tällaisen liikennekäyttäymisen korrelaatio esim. yhteiskunnalliseen asemaan? Usein roikkujilla on aika kallista kalustoa alla.

Älkää roikkuko minun takapuskurissani! Minulla on perhettä ja haluan päästä elävänä eläkkeelle.

Itse saatan käydä takapuskurissa "näyttämässä" jos joku matelee tiellä, mutta otan kyllä uudestaan heti etäisyyttä riippumatta siitä nostaako toinen ajoneuvo vauhtiaan. Yleensä kuitenkin puskurissa roikutaan nimenomaan, koska halutaan painostaa toista ajamaan nopeammin. Ärsyttävintä se on silloin jos ajaa jo itse varsin reipasta nopeutta, mutta sekään ei riitä.

Jos Suomen perus kahdeksankympin maanteillä ajelee tasan sitä 80kmh, saa kyllä varmasti jonkun puskuriinsa ja nopeasti. On pakko myöntää, että itseäkin ärsyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka ajavat vähän liian hiljaa, ettei pääse ohitse, mutta joutuu jarruttelemaan koko ajan.

[Julmuri]

Venäläiset tuntuvat muuten usein olevan kovia ohittelijoita, eivätkä juuri stressaa vastaantulijoista.

Jostain syystä Porvoon motarin lopussa kun se yhtyy Lahdentiehen venäläiset ajavat kaikki 80kmh, vaikka siinä on 100kmh rajoitus. Joko siellä on erilaiset säännöt taajamien läheisyydessä olevilla motareilla tai sitten niillä on kaikilla joku virhe navigaattoreissaan. Ilmiö on kuitenkin niin toistuva, että jokin yhtenevä selitys sille on oltava.

[Kane]

Mitä liikkuu takapuskurissa roikkuvan kuljettajan päässä? Millainen on minäkuva, käsitys itsestä liikennetoimijana? Eikö valtava hengenlähdön ja vammautumisen riski vaikuta tällaiseen henkilöön lainkaan?

Päässä liikkunee "edessä on auto, se pitää ohittaa." Olen itse huomannut että vaikka ajan esimerkiksi moottoritiellä hieman yli nopeusrajoituksen, änkee joku silti roikkumaan siihen takapuskuriin kunnes hetken päästä ohittaa lähes protestinomaisesti. Ja yleensä vielä suoraan eteen sekä ilman vilkkua.

En myöskään usko että mitkään riskit käyvät kyseisen kuljettajan mielessä lainkaan. Onhan jokainen kuski aina suomen paras kuljettaja, ja onnettomuudet tapahtuvat vain niille muille huonommille kuskeille.