Olisi pitänyt arvata että jos kiellän itseni kehumisen niin sitten sitä osakseen saa. Kriitikot ovat nyt varmasti vakuuttuneita että tein sen tahallani manipuloidakseni ihmiset kehumaan itseäni.
Kehaisisin mieluusti arvon kanssakeskustelijaamme ässärrää. Kerrassaan erinomainen persoonallisuus! Säälimättömän saivartelijan parhaimpia piirteitä on juuri säälimätön saivartelu. Rehellistä, selkeää ja johdonmukaista keskustelua arvostava tietoteoreettinen kyseenalaistaja ymmärretään helposti väärin piireissä kuin piireissä.
Olen samaa mieltä, Sr on kestävyysottelija jonka kärsivällisyyttä pitää vain ihailla. Kuin kilpikonna joka pysyy radallaan kun jänikset loikkivat sinne tänne. Hän on myös tarkka sanoista ja määrittelyistä mikä pakottaa vastakeskustelijat tekemään itsensä paremmin ymmärrettävämmiksi ja samalla selventämään asioita myös itselleen.
Ja sitten vielä runo Harranille:
Kaunista!
Sam ystäväiseni elämme levottomia, vaarallisiakin aikoja, ja sen tähden naamioillakin on paikkansa. Olisiko Mustanaamio elänyt sukupolvesta, aikakaudesta toiseen ellei olisi tehnyt itsestään ja asiastaan käsitettä?
Tai kuten Tolkien lapsista kirjoitti:
Children are meant to grow up, and not to become Peter Pans. Not to lose innocence and wonder, but to proceed on the appointed journey: that journey upon which it is certainly not better to travel hopefully than to arrive, though we must travel hopefully if we are to arrive. But it is one of the lessons of fairy-stories (if we can speak of the lessons of things that do not lecture) that on callow, lumpish, and selfish youth peril, sorrow, and the shadow of death can bestow dignity, and even sometimes wisdom.
Kiva ketju. Vaati tosin osallistujilta aitoa vilpittömyyttä. Muuten vaarana on silkka piilovittuilu.
No voi piilovittuilukin olla vilpitöntä. Älkäämme asettako tosikkoutta vilpittömyyden ehdoksi koska silloin vaarana on tekopyhyys. Sinä ainakin tunnut olevan vilpitön, tunteella ja temperamentilla keskusteleva paremman maailman airut. Kestä ja ole sinnikäs sillä aamu on aina koittava.
Fanitan liian monia keskustelijoita täällä että kannattais lähteä erittelemään, mutta sanotaan nyt vaikka että mun mielestä suomesta kannattais tehdä kalifaatti jonka kalifina toimis Jalonen ja kierona mutta karismaattisena suurvisiirinä tietenkin Harran.
Olenkin aina pitänyt Ahmed Ahnetta kivana tyyppinä. Jalonen voisi ensin lihoa samaan kuntoon kuin Harun el-Pullah ja keskittyä meditoimaan lausetta "olen hyvä" tyynyillä maatessaan. Minusta kalifi on niin ylhäinen että hänen palatsiinsa ei tule päästää ylimääräisiä vaan suurvisiiri voi tulkita kalifin kulloisenkin tahdon kansalle. Suurvisiirin johtama eliittininjakaarti valvoo kalifin ylhäistä yksityisyyttä. Hän voi haaremista käsin tutkia muinaisia kirjoituksia ja puhua arvoituksin.
Karvosella olisi hyvä elinennuste mutta Vonille janitsaarit saattais tuoda mustan kaftaanin ja köyden hyvinkin pian.
Enpä usko. Jos neuvonantajat antavat huonoja tai vääriä neuvoja, ei tarvitse sen kummempaa kuin vaihtaa neuvonantajia. Pelotteet tekevät neuvonantajista liian herkästi mielisteleviä sykofantteja joista ei saa irti mitään muuta kuin mitä uskovat suurvisiirin haluavan kuulla.
Sen enempiä ketään captain obviousia selkään taputtamatta voisin ehkä sanoa että Kaptah vaikuttaa kivalta tyypiltä jonka kanssa on erittäin ok olla eri mieltä vaikka siitä että otetaanko tänne 1250 somalia notkumaan, vai riittäiskö 450. Vulgäärinä kehuna, modesanktionkin uhalla, haluan vielä lisätä että Brandötin avatarkuva on a-luokan näppimatskua.
Minusta sekä Kaptah että Brandöt ovat asiallisia vastustajia, täysin eritavoin tietysti. Kaptah edustaa maltillista järkinuivailua, Brandöt taas puhuu tunteella ja subjektiviteetilla joita niitäkin täällä tarvitaan ja voitaisiin arvostaa enemmän. Tunteita ei voi kuitata vain laukomalla että ne ovat vääriä vaan pitää vaivautua miettimään mistä ne johtuvat ja jos johtuvat vääristä tai harhaisista käsityksistä valistamaan jotta käsitykset muuttuisivat.
Vaikka Harran koitti kieltää hänen kehumisen, niin sanoisin, että hänellä on sekä loistavat tiedot että kyky loogiseen argumentointiin ja toisten argumenttien palasiksi repimiseen. Mutta ehkä kaikkein parhaan kehun ansaitsee täysi rehellisyys siitä, minkälaista ideologiaa ajaa ja mitä vastustaa.
Mikael Lönnrothista, jota täällä ei vähään aikaan ole näkynyt sanoisin, että siinä oli paras mode, mitä täällä on nähty. Lisäksi se, mitä hänestä täällä olen oppinut henkilönä, ei voi muuta sanoa, kuin, että siinä on oikeasti absoluuttisen hyvä ihminen (ehkä ristiriitaisesti liittyen siihen, mitä itse kirjoitin absoluuttisisesta hyvyydestä ja pahuudesta).
Olen samaa mieltä että arkkienkelin nimeä kantava hahmomme on angelinen myös empatian kyvyissään. Harva pystyy samaan suopeuteen vastaväittäjiä kohtaan. Ottaisin esille myös oikeudenmukaisuuden pyrkimyksen. Meillä on useampiakin hyviä keskustelijoita jotka pyrkivät totuuteen. Mikael menee kuitenkin moraalisesti vielä pidemmälle pyrkimällä yhdistämään laupeuden ja oikeudenmukaisuuden jotka niin usein tuntuvat yhteensovittamattomilta.
Ja tietenkin minun on pakko kehua Sam Karvosta, muttei siitä, että kirjoitti minusta tuolla ylempänä, vaan niistä pitkistä sisällöllisistä postauksistaan, joita täällä on nähty. Sanoisin, että tod.orgin viisain kirjoittaja.
Hänellä on tiedon lisäksi myös hämmästyttävä sydämen missio. Erinomainen kielenkäyttäjä ja vaikeiden filosofisten ja teologisten asioiden sanoiksi pukija.
Myös muut edellä kehutut ansaitsevat mielestäni osakseen tulleet sanat.
