Minusta Kaptahin pointti tässä on ollut se, että ne, joita me pidämme pahoina (Breivik, Atta, Hitler, jne.) luulevat juuri olevansa noita vigilantteja. Breivikin kohdalla tämä on vielä täysin selvä asia. Hänhän on tunnustanut tehneensä murhat ja käsittää vielä kai murhaamisenkin olevan yleensä väärin, mutta pitää sitä omaa tappotouhuaan "välttämättömänä pahana" mielestään suuremman hyvän saavuttamiseksi. Minusta hänessä vikana on se, että hänen "hyvä"-käsityksensä on pahemman kerran vinoutunut, eikä niinkään se, että hän tietoisesti haluaisi tehdä pahaa. Edes psykopaateilla ei minusta ole tästä kyse. Heillä ei vain ole mitään hyvän ja pahan käsitystä. Ehkä jollain sadistilla voisi sanoa olevan oikeasti tahto tehdä tarkoituksella asiaa, jonka tietää olevan pahaa.
Sadismi on tyypillinen piirre pahuudelle. Ei välttämättä vielä kerro pahuudesta että on valmis tekemään yleisesti pahoina pidettyjä asioita silloin kun niiden tekemättä jättäminen oman arvion mukaan johtaisi suurempaan pahuuteen. Esimerkiksi väkivallan käyttäminen itsensä tai toisen lähimmäisen puolustamiseksi ei ole pahuutta. Pahuudelle on ominaista valita tuhon, kivun ja tuskan tuottaminen silloinkin kun tavoiteltava "hyvä" tavoite todennäköisemmin ja paremmin saavutettaisiin hyvillä tai ainakin paremmilla keinoilla. Julmuus on tyypillistä pahuudelle, laupeus ja armeliaisuus hyvyydelle.
Paha ihminen saattaa tehdä näennäisesti hyviä asioita kuten lahjoittaa rahaa tai ottaa taloonsa orpolapsen mutta näissä tapauksissa paljastuu usein myöhemmin että tällaisetkin teot hän tekee pahassa tarkoituksessa, esimerkiksi teeskennelläkseen tai nöyryyttääkseen hädänalaista.
Olen jo aiemmin todennut että aidosti pahoja ihmisiä on harvassa. He ovat sellaisia joilla pahuus valintataipumuksena on selvästi vallitseva osa heidän toimintatapojaan ja ajatteluaan, ja he ovat siitä myös tietoisia, usein ylpeitä.
Hyvä ihminen joka on tehnyt pahaa sen sijaan yleensä häpeää, kärsii tunnontuskia, katuu, ja pyrkii korvaamaan tai kompensoimaan aiheuttamansa pahan tai vähintään muuttamaan toimintaansa jottei se toistuisi.
Sodan aikana poliittiset johtaja aina lietsovat vihaa sitä vihollismaata kohtaan, koska katsovat, että siitä syntyvä voimakkaampi taistelutahto oman kansan keskuudessa johtaa lopulta "hyvään" lopputulokseen, eli heidän puolen voittoon ja vapaana säilymiseen. Näin, vaikka hyvin tietävät, että siinä sivussa tulee kuolemaan niitä vihollisia, ja joidenkin sotilaiden kohdalla pahemmin naksahtaessa tulee jopa breivikmäisiä tapauksia (vaikkapa My Lai Vietnamissa, Haditha Irakissa tai Kandahar Afganistanissa).
Sota luo tilanteen jossa sadistiset, julmat ja pahat ihmiset pääsevät esille ja jossa nämä pahat puolet nousevat vallitsevammiksi myös monien tavanomaisten ihmisten käyttäytymisessä. Joistain ihmisistä tulee suoranaisia petoja jotka suorastaan nauttivat tilaisuudesta "toteuttaa itseään" ja valitettavasti sodanjohtajien kannalta tällaiset ihmiset ovat usein hetken aikaa hyödyllisiä. Useimmista tulee vain äärettömän itsekkäitä ja usein ajattelemattomia surkimuksia niin kauan kuin he ovat turvattomuuden ahdistamia. Sota ei ole kivaa. Toisaalta siihen samoin kuin muihinkin suuren hädän tilanteisiin liittyy myös selittämätöntä kauneutta joka ehkä liittyy siihen että pienetkin hyvät asiat ja ominaisuudet loistavat paremmin esille, kuin tunkion päällä kasvava ruusu. Ja moni ihminen paljastaa myös parhaita ja sankarillisia puolia itsestään.
Pystytkö sinä esim. suoralta päältä sanomaan, että olivatko Churchill ja Harris (RAF:n pommituspäällikkö) hyviä vai pahoja polttaessaan Saksan kaupungit maan tasalle ja tappaessaan satoja tuhansia siviilejä? Kyseinen ilmapommitus auttoi osaltaan liittoutuneita voittamaan natsi-Saksan, joka oli vielä pahempi asia, mutta kukaan ei silti voi yhdistää sanaa "rakkaus" siihen, että kaupungin päälle kaadetaan palopommeja.
En tunne tarpeeksi hyvin terroripommitusten päätöksentekoa jotta voisin varmuudella sanoa oliko kyseessä julmuus ja suoranainen pahuus. Sota myös etäännyttää normaaliakin ihmistä vihollisen todellisuudesta. Kaukana olevan sodanjohtajan on helppo sulkea mielestään saksalaiset naiset ja lapset ja ajatella vain Hitleriä ja inhoja gestapomiehiä.
Niinhän sinä selvästi luulet, mutta mihin tämä luulosi perustuu?
Se perustuu suureen viisauteeni ja salaisuuksien tuntemiseen.
