Niin? Monikin ihminen toimii omaa tuntoaan vastaan ja siitä se omatunto sitten kolkuttaa. Mutta miten sitä omaa tuntoa voi kusettaa, eli saada sen uskomaan, että oikeasti sitä vastaan ei oltukaan rikottu ja siis etenkin niin, että tietoisella tasolla silti tietää kusettaneensa omaa tuntoaan? Tämähän on se, mihin Jumalan kusettaminen vertautuu. Ateistilla ei ole mitään muuta kuin se oma omatuntonsa pitämässä huolta siitä, että niitä moraalisääntöjä noudatetaan. Teisteillä on se Jumala kyttäämässä.
Emme me mitään Jlan luomia marionetteja ole. Ihan samalla viivalla olemme tässä suhteessa.
Emme niin (jos siis uskoo vapaan tahdon illuusioon), ja juuri siksi sanoinkin uskovaisten joskus kusettavan Jumalaa. Jos he olisivat marionetteja, niin he eivät tietenkään voisi kusettaa.
Ero on vain siinä, millä myöhemmin kasvatamme ja vahvistamme omaa sisäsyntyistä omatuntoamme. Sinulla on ekklektinen dawkinslaisuus & Co ja minulla ortodoksisuus.
Pystytkö sinä todellakin tietoisilla päätöksillä vaikuttamaan siihen omaantuntoosi? Jos voit, niin miten? Voisitko edes teoreettisena ajatuksena saamaan itseltäsi tietoisella päätöksellä poistettua omantunnon kolkutuksen vaikkapa toisen ihmien tappamisen suhteen?
Kyttää ja kyttää, mutta me kummatkin olemme vapaita toimimaan omantuntomme mukaisesti tai sitä vastaan.
Ensinnäkään emme ole vapaita, koska vapaa tahto on vain illuusio, mutta vaikka pitäisimme siitä illuusiosta kiinni, niin siltikin vastaat asian vierestä. Me todellakin olemme vapaita
toimimaan omantuntomme mukaisesti tai sitä vastaan, mutta emme mielestäni vapaita päättämään, mitä se omatunto on asioista mieltä. Jos siis oikein ymmärsin sen munkkijuttusi, niin rangaistusta ei tulisi siitä, ettei toimisi niin, että toisi esiin katumustaan, vaan siitä, ettei se omatunto (tai "sydän") ei kolkuttaisi ja vaatisi katumaan.
Tämä ajatus vastaa sitä, että ihminen pitää lakia X epäoikeudenmukaisena, mutta silti noudattaa sitä toiminnassaan, vaikkei se noudattaminen johdu siitä, että häntä omatunto kolkuttaisi siitä, että kyseisen lain vastoin toimiminen on moraalisesti väärin, vaan siksi, että lain rikkomisesta hänelle seuraa rangaistus. Tällä munkkilogiikalla hänelle lätkäistäisiin rangaistus jo pelkästään siitä, ettei sisimmässään tunne kyseistä lakia oikeudenmukaiseksi.
Sinä, sen enempää kuin minä, emme ole aina yhtä omatuntomme kanssa, vaan toimimme sitä vastaan, mukavuudenhalusta, laiskuuden takia, vihan takia jne. Sinä koet syyllisyyttä silloin itseäsi kohtaan, minä Luojaani kohtaan. Vai koetko edes syyllisyyttä?
Tunnen monestakin asiasta syyllisyyttä, mutta en väitä pystyväni tietoisilla päätöksillä päättämään sitä, mistä asioista omatuntoni milloinkin minua kolkuttaa. Siitähän tässä on kyse. Pystytkö sinä tuohon?