Niin, toistan taas kerran sen, että Ihmisoikeuksien julistuksessa hengen turva ja henkilökohtainen turvallisuus mainitaan ennen sananvapautta, ja lisäksi siinä sanotaan, että näitä oikeuksia ei saa kukaan väärinkäyttää jonkun muun oikeuksien riistämiseen.
Olen samaa mieltä, että silloin, kun yhtä oikeutta käytetään jonkun toisen oikeuden poljentaan ollaan ristiriitatilanteessa, jossa pitää pohtia, mikä oikeus on tärkeämpi ja olen samaa mieltä, että oikeus elämään on kyllä tärkeämpi kuin sananvapaus. Nyt ongelma tulee siinä, että sananvapaus ei oikein koskaan voi olla suoraan ristiriidassa oikeuden elämään kanssa. Joitain poikkeuksia tietenkin on, kuten "tulipalo"-huuto täydessä teatterisalissa. On odotettavissa, että täysin harkintakykyiset täysikäiset ihmiset lähtevät tunkemaan kohti uloskäytäviä, jos kuulevat tuon huudon, koska heillä ei ole mitenkään aikaa varmistautua siitä, että huuto pitää paikkaansa.
Nyt kysymys on, että toimiiko sama poliittisessa keskustelussa. Onko siellä samalla tavoin mahdollista huutaa "tappakaa kaikki köyryväyräset" ja saada täysvaltaiset (lapsista ja muista vastaavista voidaan keskustella erikseen) ihmiset saada joukkotuhoamaan köyryväyräsiä, vaikkeivät muuten niin tekisi. Jos vastaus on kyllä, niin ehkä siihen sananvapauden rajoitukseen on syytä. Mutta kysymys on, että eivätkö ne mainitsemasi aseellista kapinaa hautovat kämyt siis siihen ryhtyisi (tai hautoisi siihen ryhtymistä) ilman sitä, että joku heitä siihen kehoittaa? Minusta ongelma tässä ajatusmallissa on se, että koko demokratia perustuu siihen, että ihmisillä on joku oma mielipide ja kyky kriittiseen ajatteluun, eivätkä ole manipuloitavia marionetteja. Tämä on minusta se syy, miksi meillä on lapset ja holhouksessa olevat suljettu vaalien ulkopuolelle.
Ja mistä me edes tiedämme, kuka manipuloi ketä? Täällähän linkitettiin jokin aika sitten blogikirjoitukseen, jonka pointti oli, että länsimaiden antijihadistit ovatkin vain islamistien vedätyksessä levittäen länsimaissa juuri sellaisia ajatuksia, jotka auttavat islamisteja heidän omassa maassaan.
Voidaan siis uskottavasti sanoa, että sananvapaus ei ole periaatetasolla niin tärkeä vapaus, että esimerkiksi syrjintään tai joukkotuhontaan kehottaminen pitäisi sallia. Samoin esimerkiksi aseelliseen kapinaan kehottaminen, jota esiintyy kämysivuilla harva se päivä, tuskin on lailla suojeltavaa vapaata sanaa.
Luulen, että sananvapauden rajaamiselle tuolle kehoittamisen kieltämisen tasolle, ei hirvittävän paljon vastarintaa syntyisi. Kiistaa synnyttävät ennemminkin Halla-ahon tuomion saaneen kirjoituksen tapaiset jutut, joissa ei suoraan kehoiteta yhtään mihinkään, mutta toisten tulkintojen mukaan ne ovat implisiittisiä kehoituksia syrjintään ja toisten mukaan taas pelkästään yhden henkilön kannanotto siihen, millainen todellisuus on (muistaen Humen giljotiinin).
