Tarkoittiko "pedofilian suosiminen" sitä, että kyseinen järjestö kamppanjoi avoimesti sen puolesta, että suojaikärajaa seksille laskettaisiin niin, että pedofilian harrastaminen laillisesti mahdollistuisi, vai sitä, että järjestö organisoidusti rikkoi nykylakia? Edellinen, vaikka kuvottavalta tuntuukin, on sellaista, joka demokraattisen järjestelmämme tulee kestää. Meidän on vain luotettava siihen, että kyseinen mielipide ei pärjää poliittisilla markkinoilla. Kaikkien lakien, jopa perustuslakien, on oltava sellaisia, että nykyihmiset kannattavat niitä, eikä niitä roikuteta muiden lakien mukana vain siksi, että joskus aiemmin ihmiset ovat olleet niiden kannalla. Lain perusteluksi ei siis kelpaa vain se, että siitä on nyt laki olemassa. Jälkimmäinen on toki sellaista, että järjestö voidaan hyvällä syyllä kieltää.
Järjestö lobbasi lapsiseksin puolesta.
Oikeuden mukaan yhdistys oli antanut kaunistellun kuvan aikuisten ja lasten välisestä seksistä sekä esittänyt sen normaalina ja hyväksyttävänä. Tätä pidettiin yhteiskunnan arvojen vastaisena toimintana. Järjestö on kuitenkin saanut toimia vuodesta 1982 lähtien.
Olen eri mieltä siitä, että yhteiskunnan tulisi sietää lapsiin tai keihinkään kohdistuvia kuvottavuuksia. Mielestäni demokraattinen järjestelmä on olemassa juuri siksi, että voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, jos jotain tällaista ilmenee.
Lain perusteluksi ei siis kelpaa vain se, että siitä on nyt laki olemassa.
Vaikuttaa siltä, että jopa kansanedustajilla on meillä nyt sellainen käsitys, että asia olisi näin. Lain perusteluksi kelpaa meillä se, että laki on säädetty perustuslain mukaisessa järjestyksessä demokraattisilla vaaleilla valitun parlamentin toimesta. Niin kauan, kuin laki on voimassa, sitä tulee noudattaa. Lain "roikottaminen" on erikoinen termi - lakikirja lienee anarkistien mielestä täynnä lakeja, joita "roikotetaan". Totta kai on vanhentuneita lakeja, porsaanreikiä jne, mutta juuri sitä varten meillä vaaleilla valitaan lakeja säätävä elin.
Niin lakien mukaan toimiminen osana demokraattista systeemiä ja lakeja rikkomalla demokraattisen systeemin ulkopuolella vaikuttaminen on tässä se jakolinja, jonka mukaan hyväksyttävyys minusta ratkeaa, ei sen mukaan, miten vastenmieliseltä mikäkin mielipide minusta henkilökohtaisesti tuntuu.
Tässä pätee sama. Jos jonkun toiminta tähtää demokraattisen järjestelmän murtamiseen, järjestelmällä on oltava keinot tällaisen toiminnan ehkäisemiseen. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa vallitsi laaja yksimielisyys siitä, että fasististen, demokraattiset oikeudet kieltämään pyrkivien järjestöjen olemassaolo ja toiminta on ehkäistävä ja Pariisin rauhansopimuksessa myös Suomi sitoutui tähän.
No, mikä on mielipiteesi Egyptin vaaleihin? Siellä on nyt vallassa (ei siis vain jonain parlamentin sivustahuutajana) islamistinen ryhmittymä, joka on demokraattisesti sinne valittu. Pitäisikö meidän ryhtyä urputtamaan egyptiläisille, että väärin valittu?
Egyptin suunta näkyy myöhemmin. Jos yhteiskunta ei siellä uudistu ja vähitellen saavuta demokraattisempaa suuntaa, kansa tulee siellä nousemaan jälleen. Nykymaailmassa nämä asiat tapahtuvat nopeammin kuin ennen, koska kansaa ei enää missään saada pidettyä täydellisessä pimennossa siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu.
