Maahanmuuttajamyönteistä kuntapolitiikkaa?

[Harran]

Ei ole kovin vieraanvaraista ajatella, että kun ovat tänne tulleet, niin kotiutukoot. Minä haluan olla ystävällisempi ja ajattelen niin, että mitä tervetulleemmiksi muualta tulleet itsensä tuntevat, sitä suurempi hyöty heistä on yhteiskunnallemme.

Niin ja ennen kaikkea eikö juuri tavallisia perussuomalaisia (sic) pelota ajatus että ulkomaalaiset kotiutuvat vain keskenään ja me-ne-jako säilyy jyrkkänä? Rasistit jotka pelkäävät "rotujen luonnotonta sekoittumista" ovat sitten asia erikseen, mutta haluan kuitenkin uskoa että suurin osa muukalaiskammoisista pelkää enemmän "etnoghettoja" ja "kulttuurisia toiseuksia" kuin "rotujen sekoittumista" joten suomalaisten ja uusien ja vanhojen maahanmuuttajien sekoittuminen olisi kaikin puolin toivottavaa. Se myös antaisi suomen kielelle ja suomalaiselle kulttuurille parhaat lähtökohdat vaikuttaa maahanmuuttajiin vaikka siinä sivussa tietysti myös suomalaiset saavat vaikutteita kohtaamiltaan mamuilta. Minua kun ei diversiteetti ollenkaan pelota enkä pidä suomalaisuutta niin heikkona ja nössönä kuin nuivistoliitossa ajatellaan niin tämä tuntuisi kaikkein luontevimmalta tavalta edistää myönteistä suomalaista kulttuuri-imperialismia.

Milloin aiemmin maailmanhistoriassa suomalaiset muuten ovat olleet kuvernöreinä, pormestareina ja liikemiehinä Hargeisassa, Hawlerissa ja Mazarissa? Pitää mennä venäläisvallan aikaan jolloin suomalaisia oli vielä Bulgarian pääministerinä, Alaskan kuvernöörinä ja Bakun satamapäällikkönä. Milloin aiemmin maailmanhistoriassa yhtä monet muunkieliset opiskelivat suomea? Ei edes 1900-luvun alussa koska silloin suuri osa ulkomaalaisista opiskeli mieluummin ruotsin. Sanoisin siis että suomalaisella kulttuurilla menee tällä hetkellä aika lujaa, tai menisi jos ei (perus)suomalaiset olisi niin hysteerisiä defaitisteja.

[Taha Islam]

Kyllä, kyllä. Näin on.  Mutta kannattaako Suomen todella ottaa vastaan ihmisiä, joista tiedetään jo lähdössä. etteivät he hyvin suurella todennäköisyydellä tule löytämään paikkaansa tässä yhteiskunnassa?  Käyttääkseni kulunutta ilmaisua: Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto.

He eivät integroidu, koska heitä ei tueta tarpeeksi ja oikein. Henkilökohtaisesti minua alkaa kyllästyttää suunnattomasti tämä kämyjen tapa väittää, että ihminen olisi rasite minkään maan taloudelle. Siitä seuraisi se, että mitä vähemmän Suomessa on ihmisiä, sitä paremmin menee taloudellisesti. Ei mene. Katsokaas kämyt, työvoima on ainut resurssi, joka tuottaa lisäarvoa. Mitä enemmän on työvoimaa, sitä enemmän voidaan tuottaa lisäarvoa. Se, että on enemmän elätettäviä kuin lisäarvon tuottajia ei johdu ihmisistä, heidän kielestään, rodustaan tai uskonnostaan, vaan sosiaalipolitiikasta.

Minulle sopii hyvin, että tällaistakin porukkaa otetaan Suomeen, kunhan sinun kaltaisesi maailmanparantajat huolehtivat heidän asuttamisestaan, ylläpidostaan, koulutuksestaan ja terveydenhuollostaan.  Minä maksan jo nyt aivan tarpeeksi veroja.  Ja Suomessa verotus on jo nyt maailman huippua.

Nämä maahanmuuttajat pitäisi saada Suomeen huolehtimaan sinun lapsiesi asuttamisesta, ylläpidosta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Heillä on yleensä kaksi kättä, kaksi jalkaa, kaksi silmää ja aivot, joilla voi tuottaa vaikka mitä.

[Harran]

Se, että on enemmän elätettäviä kuin lisäarvon tuottajia ei johdu ihmisistä, heidän kielestään, rodustaan tai uskonnostaan, vaan sosiaalipolitiikasta.

Aivan.

[Lybeck]

Katsoin lauantaina Mika Kaurismäen dokkarin Ääniepeili, jossa käsiteltiin musiikkia universaalina kielenä. Se oli aika kiva dokkari. Miten se liittyy nyt tähän Mikaelin kysymykseen? Siinä kuvattiin muiden muassa kahta pikku jätkää ja yhtä pikkutyttöä, jotka olivat aivan onnessaan rumpumusiikkipiireissä mukana. Korjaan aiempaa ehdotustani siten, että aivan kuin urheilujutut, niin myös taidejuttujen olisi hyvä olla johonkin tähtääviä ja jossa olisi omasta innostuksesta mukana oikeita ammattilaisia.

Sitten on terapeuttisempia taideprojekteja elämänhallintansa kanssa kamppaileville nuorille, kuten valokuvaus, teatteri yms.

Kai nämä niin taide että urheilu jutut lähtevät aivan paikallisista valmiuksista ja kiinnostuksista liikkeelle. En usko, että niitäkään voidaan tuosta vain lähteä ylhäältäpäin ohjailemaan ja kehittelemään.

Ihan yleisellä tasolla vielä voisin ehdottaa, että nuoret saisivat itse tehdä, valmistaa, kokeilla, suunnitella infraa jutuillensa. Sellaiseen voisi jotain halpaa lainaa, kiinteistön lainaamista, materiaaleja, puukäsityöihmisiä ynnä muita alan osaajia tarjota avuksi kunnan puolelta. Urheilun ja taiteen lisäksi on myös käsillä tekeminen. Luin jostain lehdestä, että jokin seurakunta tarjoaa paikkakunnallaan jonkin innokkaan aktiivin toimesta mopon korjauspajaa nuorille. Siinä samalla saavat sitten kunnon aikuisen mallia ilman mitään uskonnollista tuputusta tietenkin.

[Mikael Lönnroth]

Ihan yleisellä tasolla vielä voisin ehdottaa, että nuoret saisivat itse tehdä, valmistaa, kokeilla, suunnitella infraa jutuillensa. Sellaiseen voisi jotain halpaa lainaa, kiinteistön lainaamista, materiaaleja, puukäsityöihmisiä ynnä muita alan osaajia tarjota avuksi kunnan puolelta. Urheilun ja taiteen lisäksi on myös käsillä tekeminen. Luin jostain lehdestä, että jokin seurakunta tarjoaa paikkakunnallaan jonkin innokkaan aktiivin toimesta mopon korjauspajaa nuorille. Siinä samalla saavat sitten kunnon aikuisen mallia ilman mitään uskonnollista tuputusta tietenkin.

Paljon peukkuja tälle.

[Lybeck]

Tulipa aamulla mieleeni anekdootteja, jotka voivat ehkä auttaa Mikaelia syrjäytymistä ehkäisevässä työssä.

Joskus kauan sitten luin jostain jutun muistaakseni Tampereen kunnan järjestämästä perheleiristä. Työtön yksihuoltajaäiti esitti, että ei muka ehtisi mukaan. Kyseisen äidin kanssa keskustellut luottevana pidetty perheleiriä järjestämässä ollut henkilö sai selville oikean syyn. Risaiset pikkuhousut, joiden vuoksi äiti ei olisi kehdannut lähteä leirille. Uudet sitten järjestettiin. Näinkin pienestä, mutta ihmiselle herkästä asiasta voi osallistuminen hyödylliseen jutskaan olla kiinni.

Omien vähäisten kokemusteni mukaan monilla yksinhuoltajaperheillä on vaikeuksia lastensa kanssa. (Omana erikoisuutena on sitten uusperheet, joissa toisen osapuolen [mun tuntumalla useimmiten miehen] entisen puolison kanssa saadut lapset jäävät syrjään). Kun toimin opiskeluaikana vartijana kauppakeskuksessa, niin soittelin häirikkönuorten vanhemmille. Lähes kakki yksinhuoltajaperheistä ja ainakin toinen vanhempi alkkis. "Älä soita ainakaan isälle, se on aina kännissä" ja "asun isän kanssa, äiti muuttanut jonnekin, en tiedä missä se on" tyyppiset lausunnot kuvastaa asiaa.

Sitten kun olin vastailemassa kansalliseen kriisipuhelimeen, niin kylläpäs on ihmisillä helvetinvoisia ongelmia. Täytyy kyllä sanoa. Monilla yksinhuoltajilla tuntuisi kasaantuvan asioita. Töissäkin pitäisi käydä. Lapsesta ehkä halutaan pitää hyvää huolta, mutta voimat eivät tunnu riittävän. Sitten on muuten vain pölvästivanhempia.