Et ehkä huomannut, että tuo tutkimus oli nimenomaan kiintiöpakolaisista - tuskin hänellä on tarkoitus kohdella kaikkia maahanmuuttajia samoin.
En huomannut mutta hyvä niin.
Vapaaehtoisten verkostojen luominen olisi varmaan ideaalia. Ei kuitenkaan voida ajatella, että kaikki maahanmuuttajat olisivat jotenkin velvollisia huolehtimaan pakolaisina tänne tulevien sopeutumisesta. Osa varmaan kuitenkin on, ihan samalla lailla kuin osa kantaeläjistä on valmiita vapaaehtoistyöhön.
Eikä velvoittamisella muutenkaan saada oikein mitään hyvää aikaan. Vapaaehtoistyö sopii hyvin niihin aktiviteetteihin joista molemmat osapuolet hyötyvät ja siten luonnollista halukkuutta löytyy (esim sosiaalisista syistä) mutta esim kielikoulutus on kovaa työtä josta pitää myös maksaa palkkaa. Jos ja kun veronmaksajien varoja kannattaa kotouttamiseen käyttää niin se on yksi hyödyllisimmistä käyttötavoista.
Minäkin olen ajatellut, että juuri naisille olisi hyvä saada lisää kontakteja suomalaisiin. Kun ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi täällä Hyvinkäällä (Punaisen Ristin kautta), saimme kuulla, ettei täällä tällä hetkellä ole mitään järjestettyä toimintaa. Miten sitä pitäisi synnyttää ihan yksityisesti? Kaupan ilmoitustaululle lappu? Tuskinpa.
Onhan tuo ongelmallista. Ja sitten se vastaanottokeskuksissa makuuttaminen joka karsinoi turvapaikanhakijoita erilleen suomalaisista vaikeuttaa entuudestaan kommunikaatiota. Henkilökohtaktien kauttahan nämä asiat yleensä menevät ja siten verkostot syntyvät. Kahden näennäisesti erillisen yhteisön yhteentuomiseksi tarvitaan kaksi aktiivista ja sosiaalisesti lahjakasta yksilöä, yksi kummaltakin puolen. Periaatteessa "viattoman" vapaaehtoisen sosiaalisen verkostoitumisen järjestämiseen voi aivan hyvin soveltaa sosiaalisen liikkeen rakentamisen oppeja joilla on sentään viime vuosina kaadettu mm eräitä maailman suljetuimmista autoritaarisista regiimeistä.
Suomessa ongelmana on lähinnä
motivaation aikaansaaminen. Suomalainen yhteiskunta on tottunut siihen että mitään ei tapahdu jos ei ole julkisin varoin kustannettua budjettia, pöytäkirjoja ja komitean lupaa. Suomessa on myös tapana että sosiaalisia verkostoja ei lähdetä muodostamaan vaan niiden pitää tulla jotenkin ylhäältä annettuina kuin koulun luokkajaot, armeijan tuvat ja osakunnat jotka kyllä sitten toimivat tehokkaina erilaisten yhdistäjinä. Silläkin on vaikutusta että suuren osan vuodesta ulkona on kylmää ja märkää mikä vaikeuttaa sosiaalista hengailua. Kesällä taas suomalaiset ovat lomalla ja poissa. Kuitenkin ihmiset samaan aikaan motivoituvat käyttämään aikaansa FB:hen ja Skypeen eli sosiaaliset tarpeet ovat kyllä siellä.
EDIT: ... siis sen lisäksi, että taide on monella muullakin tavalla aika jees 
Kyllä. Aikuisten kohdalla tosin tulee yleensä eteen ylipääsemätön motivointiongelma kun ovat jo urautuneet tekemään kaiken tietyllä tavalla ja sulkeneet pois elämästään ja toimintatavoistaan ne asiat jotka ovat "turhia." Lasten kohdalla tätä ongelmaa ei onneksi yleensä ole. Teatteri ja musiikki antavat lisäksi paljon itsetuntoa, koneella tehtävät asiat kehittävät teknisiä lahjoja ja piirustus, sarjakuva antavat mahdollisuuden vaikka traumojan ja vihan purkamiseen. Jälkimmäiseen sopii hyvin myös urheilu. (Minusta ei ole ollenkaan paha kannustaa myöskään kamppailulajeihin jotka eivät kannusta aggressioon, aggressiiviset yksilöt oppivat kyllä joka tapauksessa tappelemaan.)
Miksi tämäkin olisi suomalaisten velvollisuus? Olisiko ihan mahdoton ajatus, että maahanmuuttajanaiset hakeutuisivat ITSE suomalaisten harrastuspiireihin, tai osoittaisivat mielenkiintoa hakeutua vuorovaikutukseen kantaväestön kanssa?
Sen ei pidä olla suomalaisten velvollisuus mutta ajatelkaamme hetkeksi että se ei olisi suoranaisesti paheksuttua ja kiellettyä vaan koettaisiin molempia osapuolia hyödyttäväksi toiminnaksi jota kumpikin osapuoli haluaisi tehdä. Tuo hakeutuminen itse suomalaisiin harrastuspiireihin olisi tietysti erinomainen asia. Alkuvaiheessa siinä vain on monia käytännön ongelmia: ei ole vielä kielitaitoa, ei suomalaisia kontakteja joiden mukana harrastuspiireihin hakeutuisi eikä ehkä edes tietoa sellaisten olemassaolosta. Ensin tarvittaisiin siis verkostoja ja niiden myötä voisi sitten integroitua suomalaisiin verkostoihin ja ryhmiin, samalla kun kielitaito koulutuksen myötä karttuu. Lähes kaikki viime vuonna humanitaarisina tulleet ystäväni puhuvat jo sujuvasti suomea, tekevät tosin kirjoittaessa vielä virheitä vaikka oikolukuohjelmat sitäkin huomattavasti parantavat. Heillä on myös jo monenlaisia verkostoja Suomessa ja naapurimaissakin.
Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä sosiaalisesti lahjakkaita ja oppivaisia. Monet ovat ujoja ja arkoja ylittämään siltoja "meidän" ja "niiden" välillä, ihan kuten suomalaisetkin ovat samanlaisissa tilanteissa. Ulkomailla jotkut suomalaiset lähtevät heti paikallisiin piireihin, jotkut viettävät aikaa vain expat-piireissä ja arimmat pelkästään suomalaispiireissä. Mitä luulet, ketkä näistä integroituvat parhaiten?
Johonkin mukaan lähtemiseen tarvitaan kriittistä massaa, toisia samanlaisia ihmisiä, joukossa ainakin yksi jonka jo tuntee muualta. Tämä muodostuu usein esteeksi kun ensin pitää olla yksi rohkea pioneeri, sitten vielä muutama häntä seuraava semipioneeri (tässä usein se kriittinen kipupiste) kunnes suuri keskijoukko aktivoituu ja pystyy sitten vetämään heikoimmat lenkit perässään. Suomessa ongelma on usein siinä että rohkeat pärjäävät omillaan ilman apua, julkinen toiminta kohdistuu kaikkein heikoimpiin ja etenee heidän ehdoilla, ja sillä tavoin keskijoukko jää liikkumattomaksi, odottelemaan...
