Jos maailmassa käyttäytymismallit ovat yhtenäistyneet kehityksen myötä 1900-luvulla - tämäkin voi olla pelkkää hatsonista vedettyä dadaa! - niin vertailu tuhansien vuosien skaalalla muuttuu lähinnä naurettavaksi.
Ei se sen naurettavampaa ole kuin verrata samassa talossa asuvaa viriiliä nuorta miestä vaivaiseen vanhukseenkaan. Niin kauan kun puhutaan tuhatvuotisista kulttuuri-ilmiöistä kuten -˜maailmanuskonto’, on dada kaukana suhteutettaessa uskontokunnan sisäisiä ilmiöitä sen ikään. Tähän milleniaaliseen ilmiökenttään kuuluu maailmanuskontojen lisäksi hyvin vähän kulttuuriilmiöitä, mutta yksi niistä on Kiina ja toinen on Iran. Sosiologit ja poliittiset historioitsijat puhuvatkin uskontojen ja valtioiden
elinkaarista.
Koska islam on maailmanuskontona tuoreempi ja elinvoimaisempi kuin vanhemmat maailmanuskonnot, sen piiristä nousee enemmän paitsi arkihartaudellisuutta myös pesunkestävää kiihkoa. Tällä tarkoitetaan mm. sitä, että sen piiristä löytyy edelleen muista uskontokunnista vuosisatoja sitten kadonnut vähemmistö, joka vilpittömästi uskoo islamin maallisen mahdin olevan ikuista, aivan kuten kirkko Keski-Ajalla. Toisin kävi kirkolle ja turpiin tuli. Nyt on äärimuslimien vuoro. Usko yhden yksittäisen uskonnon maallisen mahdin ikuisuuteen voi nousta vaikka minkänäköisistä psykologisista motivaattoreista, mutta voimakkaimmillaan siihen aina liittyy aito kokemus 'puolustautumisesta' ulkoista uhkaa vastaan, joka näivettää tätä uskonnon maallista vaikutusvaltaa.
Islamilainen terrorismi on globaalina ilmiönä varsin tuore ilmiö ja verrattavissa katolisen kirkon maallisen mahdin menettämisen pelkoon Keski-Ajalla ja siitä juontuneisiin väkivaltaisuuksiin, joita perustelliin kontekstista irrotetuilla Raamatun säkeillä, ml. Uuden Testamentin jae Luuk. 19:27, missä Jeesus antaa ymmärtää, että jos jotkin kansat eivät hyväksy kristittyjen Jumalaa valtiaakseen, tulisi heidät teloittaa kristittyjen toimesta Jumalan edessä.
Uskonnollinen fanatismi nostaa päätään laajemmassa mittakaavassa aina kun maailmanuskonnon ote sen jäseniin alkaa hellitä uusien tuulien puhaltaessa. Nyt näyttää olevan tuoreimman maailmanuskonnon - islamin - vuoro. Kristinusko on jo ehtinyt vesittyä ja passivoitua paitsi sotaisien vuosisatojen istuttaman kollektiivisen trauman myös maallistumisen myötä. Vielä 150-vuotta kristinuskokaan ei näyttäytynyt niin rauhaa rakastavalta kuin tänä päivänä, saati sitten aiemmin.
Virhe tehdään yleensä siinä kun luullaan islamin olevan "käydään kirkossa silloin tällöin ja thats it" kuten kristinusko yleensä on.
Vielä suurempi virhe tehdään kun unohdetaan, että kristinusko on 2000-vuotisen historiansa aikana ollut vasta alle 150-vuotta (ml. Suomessa) "käydään kirkossa silloin tällöin ja that’s it- -uskonto. Ei Vendéen kapinastakaan ole vielä hirveän pitkä aika, eikä Salemin noitavainoista, menemättäkään aina 1800-luvun puoleen väliin saakka jatkuneeseen Rooman inkvisitioon.
Vaikka henkisyyteen pyrkiviä islaminsuuntauksia tietenkin on, uskonto ylipäätään on paljon enemmän käytäntöön suuntautunut kuin kristinusko. Muslimin elämä on täynnä uskonnon sanelemia sääntöjä mitä tehdä tai jättää tekemättä. Pukeutuminen ja eri sukupuolien rajoitettu kanssakäyminen ovat hyviä esimerkkejä tästä. Jeesuksen opeista ei tällaista löydy. Häntä ei kiinnosta miten sinä pukeudut tai kenen kanssa sinä puhut.
Tämä on yksinkertaisesti höpönpöpöä paremman termin puutteessa. Meidän katolilaisista sakramenteista puhdistautunut kotoperäinen ev.luterilaisuuskin on kautta pitkän historian Suomessa säädellyt vaikka mitä kymmenyksistä, verotuksesta ja naisten osallistumisesta yhteiskuntaan aina aviorikoksiin ja kerettiläisyyteen saakka, puhumattakaan katolisesta ja ortodoksisesta kirkosta kautta kristikunnan ja vielä tänäkin päivänä. Tässä keskustelussa olisi edes jotain mieltä, jos kaikki osapuolet selvittäisivät faktansa ennen rohkeiden yksinkertaistusten alvariinsa suoltamista.
Mitä tulee Koraaniin, se sisältää toki useitakin eri yhteiskunnallisia säädöksiä, joita Uudessa Testamentissa ei eksplisiittisesti mainita. Koraanissa ei kuitenkaan oteta kantaa naisten vaatetuksen osalta muuhun kuin "koristeiden peittelemiseen-, millä viitataan ihan siihen samaan perussiveyteen kuin mitä Suomessakin keskimäärin harjoitetaan Yrjönkadun uimahallia lukuunottamatta. Hunnusta siellä ei ole halaistua sanaakaan. Samojen tilojen käyttöä tai muuta säätelyä ei ole missään. Koraanikin jättää lait keskimäärin varsin yleiselle tasolle. Tämä "politiikka ja sääntely ovat enemmän osa islamia kuin kristinuskoa- -houre on myytti, jota agendalla varustetut islam-diletantit häpeilemättä levittelevät. Kuten tiedämme, Paavali määrittää naisille hunnun alistumisen merkkinä ja lasten synnyttämisen pelastuksen ehtona. Äläkä yritäkään ottaa jotain tuulesta temmattua hadithia vasta-argumentiksi, koska ne vastaavat Koraania (eli Muhammedin puheita) historiografisestikin ottaen vielä vähemmän kuin Paavalin kirjeet Jeesuksen opetuksia, jotka kirjoitettiin suhteellisen piakkoin Jeesuksen kuoleman jälkeen (20-40 jKr.).
Tämän lisäksi Jeesus ilmoittaa vuorisaarnassaan tulleensa vahvistamaan juutalaisen lain (Matt. 5:17-20), minkä johdosta Paavalilla oli vaikeuksia vakuuttaa juutalaistaustaisia varhaiskristittyjä luopumaan kaiken maailman säännöistä. Samasta syystä kristilliset valtiot kautta historian sovelsivat Vanhan Testamentin lakeja eri tavoin ja eriasteisesti. Pitäähän lakeja olla yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi, eikä Jeesus tarjonnut mitään uudistuksia, vaikka toivoa saattoi. Jeesus sanoo:
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.-Jeesus eksplisiittisesti muutti juutalaisista laeista vain kaksi: hän kielsi avioeron ja sapatin. Hän ei missään selväsanaisesti edes kieltänyt Vanhan Testamentin kivityskuolemaa rangaistuksena aviorikokselle, vaikka toki esimerkillään osoitti, ettei halunut huorin tehneen naisen kivitykseen osallistua. Tämäkin tosin yleisesti tulkitaan nuhteena fariseuksien tekopyhyydelle, eikä juridisena kannanottona rangaistuksen muotoon. Tänäkin päivänä Yhdysvalloissa on osavaltioita, missä periaatteessa voi joutua vankeuteen (5 vuotta) aviorikoksesta. Mielenhäiriöisiä naisia on puolestaan kristillisillä rovioilla poltettu noitina kautta historian.
Muslimimaailman osalta muuten taas mitä olen ihmisten kanssa, jotka sitä paremmin tuntevat keskustellut, kehitys myös ollut kohti fundamentalistisempaa uskonnontulkintaa.
Uskallan väittää kuuluvani näihin "paremmin tunteviin- ihmisiin. Tämä fundamentalismin leviämishysteria on harhaan johtava yksinkertaistus, jonka taustalla on yhtä lailla ennakkoluulo, politiikka kuin tietämättömyyskin. Kehitys on yhtäaikaisesti kaksisuuntaista. On toisaalta entistä laajeneva telkkarimaallistuvien ja nettisekularisoituvien joukko ja vastaavasti itsensä yhä voimakkaammin nurkkaan ajetuksi kokeva fundamentalistien joukko. Jälkimmäinen on jäsenmäärältään vain murto-osa edellisestä ja edellinen leviää harppauksin suhteessa jälkimmäiseen. Fundamentalismi on nimenomaan seuraus ja todistus yltyvästä maallistumisesta, koska se edustaa vastareaktiota sille. Mitä enemmän maallistutaan, sitä epätoivoisempiin keinoihin turvaudutaan. Tätä olen tutkinut, seurannut ja havainnoinut niin läheltä työni puolesta sekä vanhoillisessa muslimimaassa asuessa, että saat kyllä antaa minulle melkoisen asiantuntevia nimiä ja tutkimuksia, jotka omat ammatilliset sekä arkihavaintoni kykenee vakavasti ja todistuksien kera kumoamaan.
Esimerkiksi Kabul oli 80-luvulla aika maallinen kaupunki
Afgaanit ovat olleet hyvin samanlaisia viimeiset 500 vuotta, eli perinteelleen absoluuttisen lojaaleja maajusseja. Merkittävä osa afgaaniperinteistä, ml. pashtoperinteisiin kuuluva heimojen välisten kiistojen sovittaminen naisilla, kunniamurhat, verikostot, valtavat myötäjäismaksut ja pashtunwali-heimolait
edeltävät islamia. 80-luvulla Kabulissa hallitsi Kremlinin kommunistinen nukkehallitus, joka salli asioita, mitä perinneuskovaiset afgaanit (mikä jotain täysin muuta kuin fundamentalistiuskovaisuus) karsastivat. Afganistanissa on aina vihattu sekä ääri-islamisteja että äärisekularisteja, koska molemmat ovat tehneet elämästä vaikeaa, mutta eri tavoin.
Iranissa sharialaki alkoi vasta vallankumouksesta. Shaahin aikana ei saanut kuin sakkoja aviorikoksesta. Tähän on tosin todettava, että Iranin hallitus on virallisesti poistanut kivityksen laista viimeisen vuoden aikana.
Irania hallitsee uskonnollinen ääritulkinta, mutta iranilaiset ovat väestöltään hyvin sekulaareja -- Turkin ja Etelä-Euroopan (erit. Kreikan) tasoa. Hallitus EI edusta väestöä, kuten ei Natsi-Saksa edustanut rivisaksalaistenkaan todellisia asenteita. Iran oli paljon teokraattisempi 1800-luvulla, milloin mujtahidien (uskonnollisten tuomareiden) ijtihad-valta (itsenäisen shari’a-tulkinnan oikeus) muodosti käytännössä maanlaajuisen mielivallan ja sekasorron, missä eri maan kolkkien asukkaat saivat rukoilla onneaan saadessaan tasapainoisen ja vaatimattoman mujtahidin omalle alueelleen mielivaltaisia fatwojaan levittelemään.
Indonesia on maailman suurin muslimimaa (220 miljoonaa) ja hyvin sekulaari. Keskiverto pakistanilaista ja afgaania kiinnostaa intialaiset televisiosarjat ja perheen toimeentulo huomattavasti enemmän kuin Koraani, saati sitten hadithien ääritulkinnat. Egyptiläiset rakastavat syömistä, poliittista väittelyä ja elokuvateollisuuttaan siinä missä muualla arabimaailmaa tuijotetaan vähäpukeisia lantioitaan keikuttavia arabinaisia pursuavia libanonilaisia musiikkivideoita (joko laillisten televisiolähetysten välityksellä tai privaatisti DVD:ltä) yksityiskodeista arkiaktiviteettien lomassa. Intian muslimit tykkäävät kriketistä ja currysta, marokkolaiset ruoasta, teestä ja letkeästä elämän tahdista, kirgiisit, tadzhikit, uzbekit ja kazakhstanilaiset viinasta ja Euroopan muslimit naisista.
On kuitenkin vaikeaa nähdä mihin perustat havaintosi maallistumisesta.
