Lisää eläimiä: Samuel Fuller ohjasi 1982 elokuvan nimeltä Valkoinen koira. Siinä pohdittiin muun muassa sitä, onko rasismi parannettavissa ja jos onkin, onko viha.
Kaikki yhtäläisyydet mahdollisesti tälläkin forumilla kirjoitteleviin satunnaisia.
Tarkoitat ilmeisesti että sinusta rasismia ja viha eivät ole parannettavissa ja allusoit siinä sivussa pikkuisen ivaa sattumanvaraisten kirjoittajien naiivia uskoa kohtaan että ihmiset loppujen lopuksi olisivat koulutettavissa? No, itse uskon että ovat. Ongelma vain on että koulutus on pitkäjänteistä ja kärsivällistä puuhaa jossa on katsottava välittömien ensireaktioiden yli. Ääriajattelusta parantumisessa on jotain samaa kuin addiktioista vapautumisessa. Aluksi tulee rajujakin torjuntoja, kieltoja ja vastuupakoja. Vastarinta voi ilmetä myös halveksuntana ja aggressioina. Sitten edessä on vieroitusoireita, uhriutumista ja lisää kriisejä. Kaikilla se ei mene samalla tavoin, on kivuttomia ja kivuliaita prosesseja. Kaikki eivät koskaan parane mutta yritys kannattaa jo senkin vuoksi että on monia jotka paranevat.
On olemassa vaara että yhden ääriajattelun tilalle tulee toinen, viha korvautuu toisella vihalla. Kun kommunisti ajautuu fasistiksi ja edelleen islamistiksi tai päinvastoin, pitäisi silloin huomata ettei ongelma ole totalitarismin lajissa vaan ylipäätään niissä syissä jotka viettävät kyseisen henkilön totalitarismiin, olosuhteista ja seurasta riippuen mihin tahansa totalitarismiin. On niitä jotka vaihtavat puolta kostaakseen entisille tovereille, joiden kanssa ovat riitaantuneet, ja heistä tulee sitten uuden leirinsä kiihkoilijoita tai häiriköitä kun heitä ei sielläkään ymmärretä riittävästi. On toisia joilla ei ylipäätään ole aatteita tai mielipiteitä, tai niin he ainakin väittävät, ja heidän ajautumisensa onkin enemmän sosiaalisesti ohjautuvaa. Toisaalta on niitä joille puolen vaihtaminen on kuin ääriaaterokotus joka antaa vastustuskykyä samankaltaisia piirteitä vastaan jatkossa. Sellaiset tapaukset voivat tulla hyvin järkiinsä ja olla hyvin hyödyllisiä.
Jos joutuu kouluttamisessa käyttämään pientä turpiinvetoa tai pakkokuonokoppaa pitäisi sen jälkeen neutraloida toimeenpiteen synnyttämä katkeruus antamalla tilalle jotain minkä koira itsekin ymmärtää paremmaksi. Ihmisistä puhuttaessa sitäpaitsi todelliset Mantshurian kandidaatit ovat äärimmäisen harvinaisia. Yleensä ollaan tekemisissä aika heppoisesti jonkin löysän diskurssin omaksuneiden itse itsensä aivopesijöiden kanssa. Sellaisten koulutuksen alkajaisiksi pitää ensin vähän sohia että saa diskurssin palasiksi ja sen jälkeen vasta kehitys alkaa. Tuloksia 3-12 kk kuluessa. Astetta vaikeampia ovat ne joilla on kontrolloija tai käsittelijä jolloin pitää ottaa huomioon kaksi vastapuolta, mestari ja oppipoika. Vihittyjä sithejä vastaan taisteleminen on jo henkilökohtaisempi ja vaarallisempi haaste. Monet harjaantumattomat pikkumestarit ovat vielä formatiivisessa vaiheessa ja neutraloitavissa tai uudelleenohjelmoitavissa.
Puhtain asein taisteleva kunnioittaa koulutettaviaan ja ymmärtää heidän kasvamisensa ja voimistumisensa tärkeyden prosessin kannalta. Jonkun tahdon murskaaminen ei ketään kouluta, haavoittaa vain. Maailma on ikävä kyllä täynnä huonoja opettajia joiden pitäisi itse välillä palata koulunpenkille ja oppia jotain oppilailtaan.
