***
Palaan muilta osin vielä tähän mökkiloman jälkeen heinäkuun alkupuolella; kaikille tod.orgilaisille hyvää ja lämmintä kesäkuun loppua ja juhannusta. 
En kylläkään itseäni miksikään todorgilaiseksi lue eikä sellaista edes ole siinäkään mitassa kuin vaikkapa hommalaisuutta.
Silti, sitä samaa, kaikkea hyvää vaan sinnekin päin.
Tuossa sattui silmiini muuan kirjoitus ketjun aiheesta. Ehtisitkö vielä lukaista sen ja kertoa, mitä siitä ajattelet, mitä ajatuksia se herättää, katsomatta, googlaamatta, kuka, milloin ja missä sen on kirjoittanut?
Lainaan sen kokonaisuudessaan, virheineen kaikkineen (ilman kommenttiosastoa) tähän, linkin laitan myöhemmin.
"Individualismi tappaa!
Jotenkin on hankala käsittää, että jos Suomi on vielä hyvinvointivaltio, miten se voi henkisesti olla niin rämä valtio, että aikuiset päätyvät mieluummin riistämään omien lastensa elämät! Käsitättekö te?
Eikö yksi tai kaksi tapausta pistäisi jo hällytyskelloja soimaan. Jotakin ihan mätää täytyy olla ajattelutavoissa, elämänkatsomuksessa ja arvoissa että ihminen päättyy tuollaiseen ratkaisuun.
Juuri aamulla luin tekstiteeveestä, että miesten itsemurhien määrä oli vähentynyt merkittävästi. Selityksenä tarjottiin sitä, että nyt miehet hakeutuvat paljon enemmän kuin ennen hoitoon. Miksi siis on niin, että näissä perheissä on päädytty tuohon? Eikö apua ole ollut saatavilla, jos on haettu?
Toinen seikka, oli yhteiskunnalta tarjolla apua tai ei, on se, että nykyisin jokainen koittaa pärjätä itse yksin vaikka hampaat irveessä. Jos on ongelmia, sitä ei sanota, koska menestyvässä yhteiskunnassa ei häviäjiä toivota. Moni siis eristäytyy, jos on ongelmia.
Entäs ystävät, sukulaiset ja naapurit? Ehkä hekin ajattelevat, että kyllä ne pärjäävät, eikä Suomessa ole tapana puuttua muiden asioihin. Yhteiskunta auttaa, mutta ilmeisesti nyt ei sekään auta, vaan joskus hankaloittaa perheiden elämää. Sanotaan vaikkapa huostaanot lääkkeenä perheiden ongelmiin. Muka "pidetään huolta" lapsista, mutta ei koko perheestä! Saako kotiin esimerkiksi lapsihoitoapua, jos sukulaisia ja ystäviä ei ole lähellä? Nykyisin ei saa. Moni väsynyt, ahdistunut ja jopa masentunut vanhempi on siis yksin murheidensa kanssa. Näin ei pitäisi olla.
Yhteiskunnissa, joissa yhteisöt elävät tiiviisti, sanotaan vaikkapa pienissä kylissä, joissa naapurit ja sukulaiset tuntevat toisensa, autetaan toisia arjessa. On ongelmia, mutta harva päättyy siihen, että muksutkin otetaan mukaan lopulliselle matkalle. Suomessa on totta tosiaan toisin. Individualismi tappaa!
Vielä ei tiedetä onko tämän Pomarkun tapaus perhemurha, mutta seuraavassa linkissä oleva lista on turha olemassa ja liian pitkä: Perhesurmien mustat vuodet - vuoden sisään seitsemän"
En tätä ennen mökille lähtöäni huomannut, mutta ehtiihän sitä nyttenkin kommentoimaan. Eikä tuo linkin "paljastaminen" tuonut tähän tai ajatuksiini mitään oleellista muutosta, miksi ajattelit, että sen näkeminen olisi muuttanut jotakin? Siksikö kun tekstin kirjoittaja on ulkomaalaistaustainen?
Minusta tuossa
on vinhaa pointtia, ihminen kaipaa ympärilleen tiivistä yhteisöä, joka koostuu yksilöistä, joihin hän kokee voivansa luottaa. Nämä perhesurmat ovat olleet todella traagisia ja menevät yli kaiken ymmärryksen - ylipäätään suomalaisten korkeat itsemurhatilastot ovat asia, jota ei voi ymmärtää.
Yhteiskunta holhoaa liikaa -
tottaJoskus yhteiskunnan liialliset interventiot lapsiperheiden elämään hankaloittavat sitä liikaa sen sijaan, että auttaisivat -
tottaMoni väsynyt, ahdistunut ja masentunut vanhempi on yksin murheidensa kanssa -
tottaJotakin mätää täytyy olla elämäntavassa, arvoissa ja ajattelutavassa, kun päätyy tuollaiseen ratkaisuun -
tottaMitä pointtia tällä kirjoituksella tahdoit, Vongoethe, alleviivata? Mikä oli sen tarkoitus? Perhesurmista kai voi aloittaa tyystin uuden ketjun; ketjun, jota minä en lue enkä kommentoi, sillä tämä aihe on itselleni pienten lasten äitinä aivan liikaa.
