Mitä mietteitä teillä herää tästä:
Neurologi, dosentti ja kirjailija
Markku T. Hyypän artikkeli
kulttuurin ja sosiaalisen pääoman tuottamasta hyvinvoinnista uusimmassa Terveydenhoitaja-lehdessä oli mielenkiintoinen, tässä muutamia makupaloja siitä:
"
Kulttuurifriikki voi hyvin ja elää kauanSuomen ruotsinkielisen rannikon väestö ja Japaniin kuuluvan Okinawan saaren väestö ovat poikkeuksellisen terveitä ja pitkäikäisiä. Mikä näitä kahta väestöä yhdistää?
Molemmat em. väestöt ovat etnisiä vähemmistöjä omissa maissaan, mutta niiden terveys, pitkäikäisyys ja eliniän odote ovat maailman huippua. Se on suuri paradoksi, sillä kansojen terveysvertailut ovat varmistaneet pääsäännöksi sen, että vähemmistöt voivat huonommin ja kuolevat nuorempina kuin valtaväestöt. Kiinnostava terveysihme vaatii selvittämistä - etenkin, kun se ilmenee omassa maassamme.
Olen tutkinut suomenruotsalaisten ja okinawalaisten hyvän terveyden ja pitkäikäisyyden syitä 1990-luvulta lähtien. Runsas sosiaalis-kulttuurinen pääoma on ominaista molemmille vähemmistöille. Voiko se edistää heidän hyvinvointia, terveyttä ja pitkäikäisyyttä itsellisesti muista terveyteen vaikuttavista tekijöistä riippumatta?
Perinteitä ja pitkäikäisyyttäObjektiivisin havainnoin ja tieteellisin tutkimuksin on voitu osoittaa, että sosiaalinen ja kulttuurinen aineeton pääoma liittyvät elinvoimaan, terveyteen ja pitkään elinikään. Mitä enemmän yhteisöissä on sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, sitä pidempään ihmiset elävät.
Okinawalla
sosiaalinen pääoma ilmenee perinteenä, jolle keskinäisen luottamukseen perustuva vuorovaikutusverkosto, oman kulttuuri-identiteetin säilyttäminen, talkoot ja yhteisöllisyys sekä lapsuudesta asti toimivat luokka- ja osuustoimintakokoukset antavat yhteisöllisen leimansa.
Luotettavat ystävät ja itsellinen selviäminen kuuluvat okinawalaisten elämäntapaan. Puolet Okinawan väestöstä toimii vähintään yhdessä yhteisössä tai yhdistyksessä.
Vaikka kuvaus on maapallon toiselta puolelta, pääpiirteiltään se sopii ällistyttävän hyvin tuntemaani ja tutkimaani suomenruotsalaiseen elämäntapaan.
Sosiaalinen ja kulttuurinen pääomaSosiaalinen pääoma on tapana jakaa kahteen ulottuvuuteen: rakenteelliseen ja
kognitiivis-kulttuuriseen. Edellinen tarkoittaa sosiaalista osallistumista, vapaaehtoista kansalaistoimintaa ja yhdistys- ja harrastustoimintaa.
Jälkimmäinen tarkoittaa ihmisten keskinäistä eli sosiaalista luottamusta.
[
Mitä olemmekaan jo oppineet keskinäisestä luottamuksesta monikulttuurisessa yhteiskunnassa?]
Vuonna 1996 terveystutkijat Ruotsissa osoittivat, että ahkerasti kulttuuria kuluttavista merkitsevästi suurempi osa kuin kulttuuritilaisuuksissa harvoin käyneistä eli "sohvaperunoista" säilyi kahdeksan vuoden aikana hengissä. Muut terveyteen vaikuttavat tekijät eivät selittäneet kulttuurin kuluttamisen hengissä säilyttävää vaikutusta. Mikäli sohvaperunat muuttivat seuraavien viiden vuoden kuluessa tapojaan ja ryhtivät käymään kulttuuritilaisuuksissa, heistä suurempi osa kuin sohvaperunoina pysyneistä säilyi elossa.
Norjassa ja Yhdysvalloissa saatiin samansuuntaisia, kulttuurin kuluttamiselle myönteisiä tuloksia. Suomessa kulttuuria harrastavien tehdastyöläisten kuoleman riski oli kolmanneksen pienempi kuin sohvaperunoiden. Kulttuuriharrastus puolitti itsemurha-, väkivalta- ja tapaturmakuoleman riskin. Tutkimus julkaistiin Työterveyslaitoksen ja brittiläisten yliopistotutkijoiden yhteistyönä vuonna 2009.
Pidän sosiaalisia suhteita kuitenkin olennaisena tekijänä, kun mitataan kulttuurin terveysvaikutuksia. Mielestäni kaikki kulttuurifriikkeys on luonteeltaan sosiaalista, eivätkä pelkästään kulttuuri- ja taide-elämykset selitä vähentynyttä kuoleman riskiä. Tutkimusryhmäni osoitti, että sosiaalisesti osallistuvat ja aktiivisimmin kerhoissa kerhoissa ja yhdistyksissä toimivat sekä kulttuuria harrastavat säilyvät hengissä pitempään kuin passiiviset tai vähemmän harrastavat.
Käytännössä siis näin:
Peruskulttuuri -> Me-henki -> Sosiaalinen pääoma -> Terveys =
Kansan, kansakunnan, väestön tai ryhmän peruskulttuurissa on (tai ei ole) me-henkisyyttä, josta sosiaalinen pääoma (keskinäiseen luottamukseen perustuva kansalais- ja kulttuuriaktiivisuus) ilmaantuu (eli emergoituu). Sosiaalinen pääoma tuottaa terveyttä ja elinvoimaa. Heikkojen nuolien osoittama vastakkainen vaikutus (terveydestä sosiaaliseen pääomaan jne.) on luonnollisesti olemassa, mutta sen teho on heikompi kuin tämä nuolien osoittama vaikutussuunta.
Kriittisiä huomautuksiaKriitikot epäilevät sosiaalisen pääoman terveysvaikutuksien johtuvan taloudellisista seikoista. Taloudellinen tilanne ja sosiaalinen asema vaikuttavat eloonjäämiseen, mutta ne eivät selitä sosiaalisen pääoman erillistä vaikutusta. Esimerkiksi Mini-Suomi-terveystutkimuksessa hyvä taloudellinen asema paransi hieman hengissä pysymisen mahdollisuuksia, muttei eliminoinut sosiaalisen pääoman voimakasta myönteistä vaikutusta. Terveys 2000-terveystutkimuksen väestöaineistosta selvitimme erityisesti taloudellisen aseman vaikutusta sosiaalisen pääoman ja hyvän terveyden suhteisiin.
Tulokset torjuvat arvelun, että taloudellinen asema selittäisi sosiaalisen pääoman terveysvaikutuksen. Väestötutkimuksemme osoittavat myös, että keskinäinen luottamus on tärkeä elämää ylläpitävä ominaisuus, eikä taloudellinen asema selitä sen vaikutusta.
Sosiaalinen luottamus vahvistaa sosiaalista pääomaaMiten peruskulttuuri, me-henki, sosiaalinen pääoma ja kulttuuriharrastus muuttuvat terveydeksi?
Taustalla on yhteisön elämäntapa eli kulttuuri, joka ohjaa varhaislapsuudesta lähtien yhteisöön kuuluvien havaintomaailman muotoutumista ja tunne-elämän kehittymistä. Varhaislapsuuden kiintymyssuhteiden onnistumisella on tärkein merkitys lapsen luottamuksen kehittymiselle."
Me siis jo tiedämme monikulttuurisuuden vähentävän keskinäistä luottamusta lyhyellä tähtäimellä tietyllä alueella, tiedämme nyt myös miten tärkeää keskinäisen yhteisöllisyyden ja me-hengen ylläpitäminen ja säilyttäminen yksilön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta olisi. Me myös tiedämme, ettei maahanmuuttajien eriytyminen omille alueillensa (alueellinen segregaatio) ole hyvää ja toivottavaa kehitystä yleisen aluekehityksen kannalta, ja poliittinen painopiste onkin eri kulttuuritaustoista tulevien kansalaisten sekoittamisessa ja sekoittumisessa keskenään - eli kehitys pois päin alueellisesta segregaatiosta.
Miten nämä kaksi linjaa (se mikä tosiasiassa tuottaa yksilölle hyvinvointia ja poliittinen toimintamalli) voivat olla keskenään näin suuressa ristiriidassa? Eikö meillä yhteiskunnallisella tasolla ymmärretä sitä mikä tuottaa ihmiselle hyvinvointia?
-
Palaan myöhemmin tähän uudestaan nostaen lisäkohtia esiin Markku T. Hyypän samannimisestä kirjasta, jota tämä ketju otsikkonaan kantaa.