Iltaa mussukkani,
Yön ruhtirattarenne on tänään hiukan siipi maassa, joten en ole jaksanut suunnitella suuria tulevan valtakuntani suhteen.
Hämärissä laaksoissaan, liian lyhyissä housuissaan vaeltelevat nuivajoukotkin voivat tänä yönä huoahtaa. Ruhtinatar pinkkeine poneineen ei tule heitä tänä yönä jahtaamaan. Levätköön nyt raukat, sillä pian (näin tähdet minulle tänä iltana kuiskivat), PIAN tulen joukkoineni ajamaan heidät koloistaan takaisin valoon! Jotkut heistä saattavat tuossa rytäkässä saada vielä järjen valonsa takaisin, mutta toiset, liian kauan pimeydessä pelkkä näyttöruudun kelmeä loiste valonaan eläneet saattavat polttaa niin päreensä kuin hipiänsä niin pahasti, että joutuvat viettämään loppuelämänsä sievissä pehmustetuissa parantoloissa, 60-70-lukujen kukkaismusiikkia kuunnellen.