Yleisön ärtymyksen vuoksi olen yrittänyt pysytellä erossa niistä aiheista jotka ovat kovin läheisiä ja joissa median uutisointi on löysää huttua. Ikävä kyllä joudun tähän puuttumaan. Yritä olla ottamatta henkilökohtaisesti koska ethän sinä ole syyllinen siihen mitä netistä luet ja mihin logiikkaan sen suhteen uskot.
Kyllä tästä vielä sota saadaan aikaan.
Jos et ole huomannut Syyriassa on ollut sota jo varsin pitkään. 20 000 surmattua ihmistä ja siihen päälle 70 000 kadonnutta ja 250 000 tiedetysti turvallisuusjoukkojen vangitsemaa: potentiaalisesti kuolonuhrien määrä voi siis olla jopa 340 000 luokkaa. Vertaa sitä esimerkiksi Israelin ja Hizbollahin välisen kesän 2006 sodan uhrilukuun joka oli vähän päälle 1000. Myös kaupunkien ja infrastruktuurin tuho alkaa olla jo moninkertainen.
Vai onko niin että et laske sisällissotia sodiksi? Mikä silloin on se sota jota ennustat?
Riippumatta siitä pitääkö oppositiota hyviksenä vai pahiksena, fakta on, että siihen kuuluu hyvin kirjavaa porukkaa. Pahimmassa tapauksessa jokin fanaattinen ryhmä saa kemialliset aseet käsiinsä ja seuraavaksi niistä kuullaan räjäytyksen yhteydessä jossain maltillisessa muslimikohteessa, USAssa, Länsi-Euroopan metropolissa tai Israelissa. Sariinihyökkäys tarjoaisi kiihkeälle marttyyrille aivan uudenlaisen mahdollisuuden jäädä historian lehdille. Kauhuskenaarioihin kuuluu esim. Hezbollahin rakettihyökkäys, jossa ohjukset on varustettu kemiallisilla kärjillä.
Oppositioon kuuluu kirjavaa porukkaa. Toistaiseksi ovat olleet varsin kunniallisia ja kurinalaisia. Paljon enemmän kannattaisi olla huolissaan siitä kirjavasta porukasta joka on regiimin puolella ja jolla siis on nuo joukkotuhoaseet hallussa. Lisäkostoiskuihin varmasti pyrkivät.
Israelin ja muiden huolestuneiden kannattaisi auttaa Syyrian vapaustaistelijoita mahdollisimman nopeaan voittoon sen sijaan että osallistuvat regiimin tukijoiden levittelemiin myytteihin ja tilanteen pitkittämiseen. Kuluneiden viikkojen aikana Vapaan Syyrian armeija otti haltuunsa raja-asemia ja keskeisiä reittejä joita pitkin regiimi olisi voinut Venäjän ja Iranin avulla siirtää pois maasta joukkotuhoaseita, avainhenkilöitä, vankeja ja tiedusteluarkistoja. Nämä toimet tehtiin siksi että Irakin ja Libyan tapahtumista opittiin, niissähän Venäjä auttoi regiimejä siirtämään suuria määriä arkaluontoisia resursseja maasta pois ja myös kriittinen aseistus saatettiin vääriin käsiin. Tietysti reittien avaaminen naapurimaihin palveli samalla humanitaarisia tarpeita, pakolaisten pääsyä turvaan ja avustusten pääsyä maan sisään.
Libyan oppositio ei antanut Qaddafin aseita al-Qaidalle. Regiimi sen sijaan antoi. Seuraukset nähtävissä Malissa jossa Qaddafin palkkasoturit liittoutuivat Qaida-sidonnaisen kapinaliikkeen kanssa. Tulee ehkä yllätyksenä vasemmistopropagandan uskovaisille mutta Qaddafi oli islamisti ja islamistien tukija Sahelin alueella. Tähän tietysti vakioargumentti on että "niin mutta hän piti ne
hallinnassa, nyt on
kaaos." Hallinta ja kaaos ovat suhteellisia asioita. Se mikä kaukaa katsoen näyttää vakaudelta ei usein ole sitä paikallisväestölle ja se mikä kaukaa mutuillen tuntuu kaaokselta harvoin on täysin hallitsematonta, ennakoimatonta ja "mahdotonta ymmärtää."
Israelissa on sotilailta jo viikonloppuvapaita peruttu Syyrian tilanteen vuoksi, mutta israelilaiset arvioivat kemiallisten aseiden olevan edelleen tiukasti Syyrian hallituksen käsissä. Maa on kuitenkin valmistautunut vastaamaan kemiallisten aseiden uhkaan ja vasta tapahtuneen itsemurhaiskun jälkeen uhkaa ei voi pitää mitättömänä. Netanyahu sanoi myös uskovansa, ettei Assadin hallinto pysy enää pitkään pystyssä.
Israelin kannattaisi olla ensisijaisesti huolissaan Hizbollahista joka vaikuttaa uskottavalta syylliseltä Burgasin iskuun ja joka on kiistatta Israelin vihollinen ja kiinteä osa Iranin ja Syyrian regiimien sota- ja tiedustelukoneistoa, itse asiassa juuri se Israelia kohti osoittava keihäänkärki. Myöskin huomattavasti suorituskykyisempi kuin mikään sunnalainen ääriryhmä alueella. Jälkimmäiset ovat lähinnä muutaman kymmenen miehen marginaaliryhmiä ja kykenevät lähinnä terrorismiin. Hizbollah sen sijaan pystyy Syyrian tai Iranin regiimin niin käskiessä ampumaan ohjuksia (ja niiden mukana vaikka kemiallisia aseita) pitkin poikin Galileaa, huonolla osumatarkkuudella kait Eilatiin asti.
Syyrian regiimin jäsenten eliminoinnit olivat Vapaan Syyrian armeijan erikoisoperaatioita, eivät itsemurhaiskuja (eivätkä varsinkaan yksi itsemurhaisku). Tiedän toki että esim suomalaismedia on muuta virheellisesti väittänyt. Toisin kuin ne, minä en luota tietolähteinä Syyrian ja Iranin virallisiin uutistoimistoihin ja on melko vaikea uskoa miksi jotkut itseään journalisteina pitävät länsimaalaiset niin tekevät. Tyhmyyttään tai aatteellisista syistä, usein vaikea erottaa.
Tarkastelen asiaa ensisijaisesti Syyrian kansan näkökulmasta mutta koska tiedän miten paljon Israelin intressi sinulle merkitsee yritän analysoida sitäkin, toivottavasti uskot että teen sen mitä suurimmalla kiihkottomuudella ja vaikka olenkin Israel-kriittinen ymmärrän juutalaisten intressit oman valtionsa olemassaoloon ja sen turvallisuuden takaamiseen.
Israelilla on strategisessa mielessä iso dilemma ja sitä varmaankin kuvastaa myös tietty diskrepanssi israelilaisen ja amerikkalaisen strategisen ajattelun sisällä. Ensiksikin kysymys lyhyemmästä vai pidemmästä aikavälistä. Syyrian ja Iranin hallitukset ja niihin suoraan sidoksissa oleva Hizbollah ovat vaikkakin jyrkän vihamielisiä Israelia kohtaan, Israelin mielestä sellaisia tahoja joiden kanssa voidaan olla jonkinlaisessa vakautta edustavassa pattitilanteessa. Minusta he ovat tässä väärässä, se pattitilanne ei luo vakautta vaan alueellista epävakautta ja siten suoran jatkuvan uhan myös Israelin turvallisuudelle, märkivän haavan sen kaikkiin suhteisiin ympäröivällä alueella.
Jos siis Israelin pidemmän tähtäimen suunnitelma olisi päästä rauhaan ympäröivien maiden kanssa ja jotenkin normalisoida kansainvälinen asemansa, kuten tietysti toivon, sen kannattaisi hankkiutua eroon vahingollisesta status quosta ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Pettymyksekseni Israel vaikuttaa olleen hyvin haluton tähän läpi koko arabikevään, ja jos olisin israelilainen pitäisin tätä suurena virheenä, mahdollisuuksien menettämisenä.
Israelia huolestuttaa selvästi se mitä tulee sen jo tuntemien regiimien tilalle, ja monet israelilaismieliset tuntuvat vakaasti uskovan salaliittoteorioihin uuskalfaatin vääjäämättömästä noususta. Tästä johtuen he tukevat strategiana hajottamisen ja hallitsemisen politiikkaa, etenkin yrittäen lietsoa konfliktia sunnien ja shiiojen välille missä se vain mahdollista. Tämä minusta ainoa selitys sille miksi Hizbollah jätetään rauhaan, samoin Syyrian ja Iranin regiimit, ja niitä korkeintaan vähän härnätään. Samaan aikaan arabioppositioita yritetään demonisoida valheellisella propagandalla. Kaikki eivät Israelissa suinkaan ajattele noin ja siitä osoituksena esimerkiksi osallistuminen muutamiin asioihin Irakin ja Turkin rintamilla.
Jos Israel ei halua toimia rakentavasti vaan haluaa odottaa mitä tuleman pitää ja vasta sitten tehdä mitä mielestään tehdä täytyy, se voi yhä odottaa Syyrian oppositiolta suht neutraalia asennetta, kunhan ei auta aktiivisesti vihollista. Sama koskee Libanonia ja Irakia joiden sisäisiin voimasuhteisiin Assadin regiimin kukistumisella tulee olemaan vaikutukset. Nythän myös Stratfor myöntää että mikäli Assad pysyisi vallassa Syyria ja Iran siirtyisivät paljon entistä vahvemmin Venäjän vallan alle ja Iran ulottaisi valtansa Irakin ja Syyrian läpi Libanoniin, siis Välimerelle ja Israelin rajoille. On vaikea käsittää kuinka tämä voisi olla Israelin pitkän tähtäimen turvallisuudelle edullinen asia edes siinä tilanteessa jossa se (ja Venäjä) laskevat jotenkin alueen kahtiajaon syventämisen, Turkin eristämisen ja sunnivaltioiden epävakauttamisen varaan.
