En täysin ymmärrä ajatteluasi.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Onko sinulle kenties epäselvää mikä ero on Harranilla ja Azerbaidzhanin valtiolla? Mitä eroa on sillä mitä mieltä minä olen, ja sillä mitä Azerbaidzhanin hallituksen voi olettaa etujensa turvaamiseksi tekevän?
Mitä yksipuolisiin myönnytyksiin tulee, niin Pariisin rauhansopimus oli puhdasta myönnytystä Suomen osalta, mutta jälleen kerran, minun on vaikea nähdä, miten suomen kansan hyvinvointi 1948-2012 olisi voinut kehittyä juurikaan paremmin kuin, mitä se historiallisesti kehittyi, vaikka se kehitys tapahtui ilman Karjalaa ja Petsamoa.
Suomi hoiti myös evakkojen asuttamisen hyvin mallikelpoisesti. Mutta kannattaa muistaa että Suomen alueluovutukset ja evakkojen asuttaminen tapahtuivat ennen YK-järjestelmän muodostamista. Tuleeko mieleesi esimerkkejä valtioista jotka olisivat toimineet samoin kuin Suomi tuolloin toimi esimerkiksi 70-luvulta alkaen? Indonesia (Itä-Timor) ja Sudan (Etelä-Sudan) ovat havainneet konkreettisesti etteivät sinänsä humaanisti ajatellen oikeat yksipuoliset aluemyönnytykset johtaneet niiden kannalta mihinkään kannattavaan, päinvastoin. Turkki ja Pohjois-Kypros havaitsivat saman Annanin suunnitelman kohdalla, Pakistan kääntyessään omaa pashtukansaansa vastaan terrorisminvastaisen sodan nimissä. Marokko tekisi vuosisadan virheen ja kansallisen turvallisuutensa kannalta katastrofin jos suostuisi yksipuolisiin myönnytyksiin Länsi-Saharassa vain koska sosialistileiri loi legaalisen fiktion Algerian ja Polisarion tueksi. Ajan nyt takaa sitä millä tavoin valtioita voisi houkutella tekemään sellaisia yksipuolisia myönnytyksiä, joita Timo Azerbaidzhanilta haluaisi, ilman että ne niin tehdessään ainoastaan häviävät ja saavat uusia ongelmia.
Työ on aina hyvä, mutta eikö armenialaisten kansanmurhaa ole tapahtunut?
Olenko väittänyt niin? Minusta sitä mitä 1800-1900-lukujen taitteen molemmin puolin (neuvostohistorian mukaan "vuonna 1915") tapahtui voi hyvin kutsua kansanmurhaksi. Se kuitenkin tapahtui sata vuotta sitten. Kukaan noista tapahtumista vastuussa ollut ei ole tänä päivänä elossa. Venäjän tukema Armenian aggressio Azerbaidzhanin alueilla taas tapahtui 80-luvun lopusta alkaen ja miehitys jatkuu yhä. Karabahin konfliktista vastuussa olevat ovat edelleen tänä päivänä päättävissä asemissa ja heidän uhrinsa vailla hyvitystä.
Turkin nykyjohto on mielestäni se, joka on uudella ja massiivisella tavalla liikkeella, koska se pyrkii nyt tekemään armenialaisten kansanmurhasta hyökkäyksen islamia vastaan.
Varsin kummallinen näkemys. Käsittääkseni Turkki pitää armenialaislobbyn kampanjointia ensisijaisesti poliittisena ja kansallisena hyökkäyksenä Turkkia vastaan sadan vuoden takaisten, myöhäisosmanilaisen ja varhaistasavaltalaisen valtion tapahtumien vuoksi. Ei siis uskonnollisena. Lisäksi Turkki katsoo kampanjoinnin pohjaavan täysin yksipuoliseen ja sikäli vääristeltyyn historiantulkintaan, ja pitää armenialaislobbyn ja sen tukijoiden esittämiä lukuja ja muita narratiiviin kuuluvia "faktoja" liioiteltuina ja osin virheellisinä. Asiasta on pilvin pimein kirjallisuutta (josta valtaosa tosin ei valitettavasti täytä alkeellisiakaan objektiivisen historiantutkimuksen kriteerejä).
Turkin kanta kansanmurha-sanaa vastaan taas on tietysti poliittista peliä. Kansainvälinen oikeus ei tunne takautuvia kansanmurhia eli kansanmurhista voitaisiin puhua poliittis-kansainvälisoikeudellisessa mielessä vasta sen jälkeen kun joukkotuhontaa koskevaa kansainvälistä oikeutta on luotu. Turkki siis torjuu kansainvälisoikeudellisen vastuunsa sadan vuoden takaisesta kansanmurhasta, ja on siinä teknisesti katsoen oikeassa. Sen sijaan se ei torju asiaa koskevaa historiantutkimusta, mitä nyt turkkilaisnationalistit tietysti vääristelevät historiaa kansallismyyttisistä lähtökohdista. En silti pidä kohtuuttomana sitä minimivaatimusta että armenialaisten kansanmurhaa tutkittaessa tulisi ottaa huomioon myös kyseisen aikakauden muut kansanmurhat. Kontekstiinsa asetettuna Turkki ei enää olekaan ainoa roisto. (Armenialaislobby tukijoineen sen sijaan haluaa yleensä kiistää kaikkien muiden kansanmurhien kansanmurhaluonteen paitsi armenialaisten ja pitkin hampain juutalaisten holokaustin.)
Ei pidä paikkaansa (fi.wikipedia.org/wiki/Vuoristo-Karabah) ja käsittääkseni armenialaisten esi-kanssa-azerbaidzhanilainen"läsnäolo" VK:n alueella on ihan arkeologisestikin todistettu. En ala vääntämään tästä nyt enempää tai kertomaan siitä mitä olen itse paikan päällä nähnyt, koska tiedän sinunkin siellä olleen.
Sorry mutta ensinnäkään en luota Wikipediaan, varsinkaan suomalaiseen Wikipediaan, missään sellaisessa asiassa jossa kyse on Venäjän ja sitä lähellä olevien intressipiirien historianvääristelystä. Toiseksi kysymys siitä mikä kansa oli milläkin maakaistaleella "ensin" esimerkiksi tuhat vuotta sitten on minun kannaltani täysin irrelevantti. Kolmanneksi en ole koskaan esittänyt että armenialaiset pitäisi karkottaa Mustasta puutarhasta (Karabah on turkkia mikä jo kertookin paljon) tai että Karabahin armenialaisilla ei olisi ollut ymmärrettäviä perusteita tavoitella sekessiota Azerbaidzhanista.
Mielestäni ei ole oikeudenmukaista puhua Armeniasta tuolla tavoin. Ei millään muotoa.
Oikeudenmukaisuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä vaan sillä kuinka Azerbaidzhan voisi luottaa Armeniaan. Et ole edelleenkään esittänyt mitään sellaista ehdotusta, joka voisi saada Azerbaidzhanin reaalitodellisuudessa edes harkitsemaan yksipuolisia alueluovutuksia.
Armenian vika ja syyllisyys ei voi olla se että se ei kuulu Natoon tai on vaikeuttanut Azerbaidzhanin länteen Turkin/Georgian kautta menevien öljyputkien kulkua. Itseasiassa, diaspora-armenialaisten vaikutuksesta huolimatta, Armenian "virhe" tuntuu olevan vain se, että se ei suostunut odottamaan kansainvälisen yhteisön filantrooppisia toimia VK:n suhteen samalla tavoin kun sittemin tapahtui Kosovossa. Lyhyesti sanottuna, Armenian geopoliittinen asema ja aika eivät antaneet siihen sellaista saumaa.
Höpöhöpö. Ainoat maat jotka ovat asettaneet Armeniaa vastaan pakotteita ovat Azerbaidzhan ja Turkki. Puhuminen Natosta ja Iranista on siis vain tietyn ilmansuunnan yleistä paranoiaa jossa Amerikka on aina jotenkin kaiken pahan takana. Itse asiassa Armenia taitaa olla Israelin jälkeen maailman eniten ulkopuolelta subventoitu valtio.
Ja mitä ihmeen filantrooppisia toimia Armenia tarvitsee? Oletko unohtanut että Karabah ja sitä ympäröivät alueet ovat Armenian miehittämiä (toki Venäjän sotilasvoimalla)? Pitäisikö mielestäsi siis loputkin Azerbaidzhanista miehittää? Millä tavoin se olisi filantrooppista? Filantropiaa alueella tarvitsisivat lähinnä sadattuhannet Karabahista etnisesti puhdistetut azerit.
Niin ja niin... Serbialta ei paljoaakaan kyselty myönnytyksiä, vaan kansainvälinen yhteisö katsoi Serbian menettääneen oikeuden Kosovon hallintaan. Samaa yhteenhiileenpuhaltamisen -henkeä ei ollut tuolloin kun tilanne oli päällä VK:ssa ja koska armenialaiset turvautuivat Venäjään ja osin Iraniin, tuntuu se yhä olevan mitä suurin rikos kaikkeutta ja sittemin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntynyttä kansainvälistä yhteisöä vastaan.
Miksi Venäjä ja Iran eivät sitten tunnusta Artsakhin tasavaltaa? Millä ihmeen tavalla asia on "kansainvälisen yhteisön" syytä?
En, mutta koska kyse on vain minusta, vastaan kuten tiedät; raja-alueet eivät ole mitä tahansa merkityksettömiä alueita. Jos ne olisivat, miksi Armenia ja Turkki olivat melkein pääsemässä sopuun rajan avaamisesta? Muistutan myös siitä että Iranissa asuu isohko joukko armenialaisia ja toisaalta Armenia on myös hyvässä ja pahassa, levähyspaikka iranilaisille ja ei vain ahmadinejaanilaisille.
No enemmän Iranin oppositiomieliset lepäävät kyllä Turkissa ja tiettyjen alueiden vastarinnan osalta myös Azerbaidzhanissa. Armeniassa käyvät huvittelemassa lähinnä regiimin miehet (ja nimenomaan miehet).
Tässä kontekstissa HRW:n raporttia voidaan pitää riittävän uskottavana lähteenä.
HRW on ansiokas järjestö ja on tosiaan huomauttanut että
myös Syyrian aseellinen vastarinta on syyllistynyt jonkin verran mielivaltaan ja oikeudettomiin väkivallantekoihin. Mitä muutakaan voi odottaa opportunistisilta takinkääntäjiltä. Ääriliikkeet eivät sen sijaan ole lainkaan osa Syyrian oppositiota vaikka vastustaisivatkin Assadin regiimiä.
Kirjoitin jo edelliskerralla:
Arvioni mukaan Syyrian opposition joukoissa ja sen tukijoissa naapurimaissa saattaa olla sellainen noin 10% osuus "kyseenalaista poppoota." Samaten Syyrian hallinnon joukoissa ja sen tukijoissa saattaa olla sellaiset noin 10% kunniallisia ihmisiä joilla on lähinnä taloudellisia tai omaan asemaan liittyviä pelkoja vallanvaihdoksen suhteen. Tämä jättää kuitenkin jäljelle sen että 90% opposition kannattajista on kunniallisia ja 90% hallituksen kannattajista rosvoja. Ja tämä on minusta paljon tärkeämpi lähtökohta suhtautumiselle kuin se onko joku provokaatio lavastettu vai totta.
Joten väitteesi ovat täysin suhteettomia:
Kidnappaukset, kidutukset, teloitukset ja silmitön väkivalta ylipäätään.
Niihin kaikkiin ovat syyllistyneet Assadia tukevat shabihat. Vastarinnan teoissa tietooni ei ole tullut mitään "silmitöntä". Mutta täytyy tietysti muistaa että Vapaan Syyrian armeija muodostuu Assadin Syyrian armeijan sotilaista. Loikkaukset alkoivat alun alkaen siitä että sotilaiden kotikylät ja sukulaiset olivat joutuneet shabihojen ja mukhabaratin hyökkäysten kohteeksi.
HRW tai kukaan muukaan ei kiistä sitä, että Syyrian kansannousu alkoi täysin rauhanomaisesti, mutta myöhemmin se on muuttunut intifadaksi,
Tiedoksesi, intifada tarkoittaa "kansannousu" arabiaksi. Se ei indikoi sotaisuutta eikä väkivaltaa. Esimerkiksi Libanonin (täysin väkivallaton) seetrivallankumous tunnetaan alkukielellä nimellä intifadat al-istiqlal (itsenäisyyden kansannousu). Seetrivallankumous oli länsimaisten toimittajien antama nimi.
johon terroriteotkin kuuluvat. En oikeastaan ymmärrä mitä järkeä tätä on kiistää,
Tätä on järkeä kiistää siksi että Syyrian oppositio ei ole tehnyt ainuttakaan terrori-iskua. Joku on toki räjäytellyt Syyriassa pommeja. Todennäköisintä on että kyseessä ovat Syyrian regiimin omat provokaatiot. Pidän mahdollisena myös sitä että asialla ovat jonkin islamistisen ääriryhmän provokaatiot (todennäköisimmin Irakin al-Qaidaan linkittyneen). Sen sijaan mikään ei toistaiseksi ole viitannut Syyrian opposition syyllisyyteen, vaan kyseessä on regiimin ja sen tukijoiden (Venäjä, Iran) levittämä propaganda.
koska selkeänä riskinä on Syyrian luisuminen samanlaiseen tilaan, mihin Irak joutui välittömästi Saddamin jälkeen.
Sitä suurempi on tuo riski mitä kauemmin ensisijaisesti Syyrian regiimin ja sen tukijoiden mutta toissijaisesti myös sunnalaisten ääriliikkeiden annetaan pyrkiä poliittisen konfliktin uskonnollistamiseen lahkojen väliseksi. Syyrian opposition päämäärät ovat olleet kaiken aikaa päinvastaiset.
Alunperinhän tieto on lähtöisin siis Venäjän ulkoministeriöstä, joka vaati kansainvälisiä toimijoita lopettamaan tämän toiminnan Kosovossa.
Hyvä kun tuot tämän itse esille. Minä yritin olla kohtelias ja vain viitata siihen suuntaan.
Kyseessä voi olla propagandatemppu, mutta todennäköisemmin ei ole,
Siis millä ihmeen todennäköisyydellä? Kyseessähän on nimenomaan niin ilmeinen propaganda kuin voi olla.
Tässä on hieman vakavasti otettavampi
katsaus Syyrian opposition monimuotoisuuteen. Disclaimer: en ole välttämättä kaikesta samaa mieltä tuon(kaan) analyysin kanssa. Lisäksi tilanne muuttuu viikoittain.
Arabimaat ovat kyllä Egyptiä ja Jordaniaa lukuunottamatta itse julistamassaan sotatilassa Israelin kanssa.
Vaikka suurin osa arabimaista ei ole tunnustanut Israelia, itse asiassa vain Syyrian nykyhallitus, sen tukemat ääriliikkeet sekä sen painostama Libanonin hallitus ovat "sotatilassa" Israelin kanssa. Näistäkin Syyria ja Libanon ovat tulitauossa.
Kannattaa mutuilun ja propagandapläjäysten ohessa konsideroida välillä myös kovat faktat:
1. Iranin ja Syyrian nykyhallitukset ovat (proxy)sodassa Israelia vastaan.
2. Venäjä tukee Iranin ja Syyrian nykyhallituksia.
3. Iranin ja Syyrian nykyhallitukset kontrolloivat Hizbullahia, Amalia, SSNP:tä, Jihadia, PFLP-GC:tä, Fatah al-Intifadaa ja jossain määrin myös Hamasia.
4. Mainitut ääriliikkeet uhkaavat Israelia. Ne myös estävät osaltaan Libanonia ja Palestiinaa pääsemästä Israelin kanssa sopimukseen.
5. Turkki, Egypti ja Jordania eivät ole sodassa Israelia vastaan.
6. Turkki, Egypti ja Jordania tukevat Syyrian oppositiota.
7. Syyrian oppositio ei ole sodassa Israelia vastaan eikä uhkaa sitä, ei myöskään estä Libanonia tai Palestiinaa pääsemästä Israelin kanssa sopimukseen. (Eivät ne toki mitään Israelin ystäviäkään ole mutta miksi ihmeessä olisivat?)