Minusta taas tuntuu, että isolla osalla ihmisistä ei ollenkaan ole tuota käsitystä. Tässähän me suurimmaksi osaa voidaan jotenkin hyvin hyvinvointivaltiossamme ja poliittinen keskustelu koskee mielestäni ensisijaisesti aina suomalaisten etuja. Onko yhtään eduskuntapuoluetta tai edes kansanedustajaa, joka laittaisi suomalaiset ja kaikki maailman ulkomaalaiset samalle viivalle kun ruvetaan miettimään mihin voimavarojamme pitäisi suunnata ihmisoikeuksien parantamiseksi?
Tässäpä toitkin esille sen ongelman, minkä vuoksi suhtaudun pessimistisesti puolueesi mahdollisuuksiin. Vaikka asia on selkeästi niin, että meillä on kaikki suhteellisen hyvin ja meikäläiset köyhät ovat rikkaita monen muun maan tai kansanosan normaaliin elintasoon verrattuna, niin aina on tilanne se, että on tahoja, jotka haluavat enemmän ja toisia, jotka todella elävät ahdingossa ja tarvitsisivat enemmän. Ja sitten olemme me keskinkertaisuudet, jotka olemme sitä mieltä, että jotain olisi tehtävä, rahoitamme noiden kummilasten koulutusta ja toivomme, että valtio hoitaisi loput puolestamme, mutta emme sitten yritä sen enempää. Kaiken lisäksi lähes liiallinen hyvinvointi on johtanut henkiseen pahoinvointiin, joka taas on johtanut siihen, että todella paljon toimenpiteitä tarvittaisiin myös vaikkapa näissä asioissa: mielenterveysongelmat, syrjäytyminen, yhteiskunnan ulkopuolelle vetäytyminen, yksinäisyys, vanhusten huono hoito. Ongelmat, jotka ovat lähellä, tuntuvat vaativan enemmän hoitamista kuin jotkut kaukaisten kansojen murheet. Hädänalaiset täällä ovat äänekkäämpiä, kuin nälkää näkevät toisaalla.
Jotta yhteiskunnassa päästäisiin suurempaan tasa-arvoon, vaadittaisiin tosiaan jotain kommunismin kaltaista järjestelmää. Mutta kun se ei toimi pelkästä hyvästä sydämestä, siihen tarvitaan pakottamista ja alistamista, josta seuraa pelko ja ahdistus ja yhteiskunnan lamaantuminen. Sinä uskot hyvään ihmisessä, mutta jotta onnistuisit suuressa tavoitteessasi, sinun pitäisi ensin kehittää kasvatusjärjestelmä, jossa kilpailuhenki, oman edun tavoittelu, kateus, ylpeys, sukurakkaus, ahneus ja ties mitkä muut asenteet ja vietit tukahdutetaan tai jätetään taka-alalle. Ja sitten pitäisi saada aikaan se, että saataisiin aikaan yrittämisen halu pelkästään sillä motivaatiolla, että kaikki hyötyvät työsi tuloksista tasapuolisesti. Tehtyjen kokeilujen tulos kun näyttäisi olevan se, että yhteisen hyvän tavoittelu johtaa siihen, että tehdään omalta osalta se pienin mahdollinen, jotta pysytään mukana systeemissä. Ja se taas johtaa siihen, että saadaan aikaan pienin mahdollinen tulos suurimmalla mahdollisella yhteisten resurssien hyödyntämisellä.
Mutta silti, sinä Suomen Gandhi, kannatan ja arvostan ajatuksiasi. Toisaalta mietin sitä, onko meillä varaa lähteä liikkeelle ikään kuin alusta ideoihin ja aatteisiin vaikuttamalla - eikö sinun kaltaistesi pitäisi suunnata tuo hyvä tahto ja energia konkreettiseen avustustyöhön, jotta saisitte elinaikananne enemmän aikaan?
