Tuohon Köyryn jutusteluun sen verran, että minusta on ainakin ihan päivänselvä asia että suomenruotsalainen kulttuuri tuottaa hyvinvointia ja toimivaa yhteiskuntaa keskivertosuomensuomalaista tehokkaammin. Ei siihen mitään salaliittoteorioita ja suosimismekanismeja tarvita.
Minun näppituntumani ja maailman havainnointini mukaan suomenruotsalaisten parissa arvostetaan koulutusta, sivistystä ja pitkäjänteistä asioiden hoitamista tehokkaammin. Minusta kaiken maailman äkkirikastuneiden, ammattikoulun kesken jättävien ja vanhemmilleen vittuilijoiden olisi syytä ottaa oppia suomenruotsalaisista.
Kun asia nyt otettiin esille esimerkkinä kämyilijöiden kaksoisstandardista, olisi kiva kuulla vaikkapa Köyryn näkemys asiasta. Johtuuko suomensuomalaisten vs. suomenruotsalaisten menestysero kulttuurista vai eduista/syrjinnästä? Entäpä sitten vaikkapa somalien?
Kuten Taha jo mainitsikin, suomenruotsalaisten menestyminen johtuu pitkälti siitä, että silloin kun suuri muuttoliike Suomen sisällä alkoi, he asuivat jo kasvukeskusten lähellä eivätkä joutuneet lähtemään kotiseudultaan. Suomenkielisen Suomen kollektiiviseen kokemukseen kuuluu oleellisesti juurettomuus, se että on pakko lähteä jostain Savosta tai Kainuusta ihmisten ilmoille isoon kaupunkiin, jossa ei oikein olla kotona. (Tästä on tietysti kokemusta meikäläiselläkin, koska olen 50 % ruotsinkielinen pohjalainen, 25 % suomenkielinen eteläpohjalainen ja 25 % kymenlaaksolainen, mutta savolaisessa pikkukaupungissa kasvanut, jossa tietysti olin väärää heimoa ja rotua enkä murrettakaan koskaan oppinut - ja siitä perslävestä piti tietysti muuttaa ihmisten ilmoille, missä odottivat jo omat sopeutumisvaikeutensa.)
Mahdollisesti yksi syyllisistä tähän oli - teknillistä termiä käyttääkseni - neuvostokommunistinen Ryssänmaa, joka viime sodissa riisti isänmaan itäosat ja jätti Suomen väestöllisesti vinoon: se maassamuuton painovoima saattoi sotien jälkeen vetää vain länteen, ja Itä-Suomesta tuli taantuvaa umpiperää. Jos itäsuomalaiset olisivat voineet muuttaa maantieteellisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti läheisempään Viipuriin Helsingin, Turun ja Tampereen sijasta, juurettomuus olisi voinut olla vähäisempää. Omien kokemusteni perusteella pidän Itä-Suomea helvettinä, josta on voitava paeta vapaaseen ruotsinkieliseen länteen, mutta tavallaan kyllä ymmärrän itäsuomalaisten helvettien halua viedä tämä mahdollisuus fiksummilta vesoiltaan ja sitoa heidät turpeeseen pakottamalla heidät oppimaan venäjää ruotsin sijasta: ei kenestäkään ole kivaa olla vaikkapa kaupunginjohtajana muuttotappioisessa perslävessä, jossa esivallan virkaa toimittaa prosenttijengi, ja hätäratkaisu on tosiaan koulufiksuimpien ja länteenmuuttavaisimpien pakottaminen maaorjuuteen kieltämällä heiltä ruotsin oppiminen (tämä
krepostnoje pravo markkinoidaan tietysti "kielivapauden" nimellä - epäilemättä lukemaan oppimisen valinnaisuuttakin varmaan jonain päivänä markkinoidaan "lukuvapautena"). Itä-Suomessa sekä muuttovoitto että raha tulevat Venäjältä, joten on luonnollista, että itäsuomalaiset haluavat venäläistyä kielellisesti.
Somalien menestyksen suhteellinen puute johtuu tietysti osittain rasismista. Itse asiassa raaka ja väkivaltainen, käsintehtyihin rikoksiin johtanut rasismi oli kaksi vuosikymmentä sitten paljon enemmän valtavirtaa. Silloin kun somalit tulivat Suomeen, suomalaisten miesten villipetomainen rasismi saavutti sellaiset mitat, että siihen verrattuna nykyinen hommakerhoilu on pyhäkoulutouhua. Hehkuvasilmäiset ruandalaistyyppisen heimohengen elähdyttämät kalapuikkoviikset hyökkäilivät laumoina somalien asuntoihin ja tunkeutuivat koteihin pelotellen pienten lasten äitejä.
Rasismin lisäksi somalien mahdolliseen huonoon integraatioon (joka on kylläkin parantunut vuosien mittaan - yhä suurempi osa somaleista käy töissä ja omistaa oman asuntonsa) on tietysti syynä samantyyppinen juurettomuus, joka vaivaa monia suomenkielisiä suomalaisiakin.
