Author Topic: Lemmikeistä, eläimistä ja niiden suojelusta  (Read 1133 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Timo Anttila

  • Guest
Lemmikeistä, eläimistä ja niiden suojelusta
« on: February 14, 2012, 09:23:37 »
Aloitan, koska en löytänyt pikaisesti katsottuna sopivaa, mutta jos Johto löytää siirtäköön tämän sinne. Eli:

Lemmikeistä on tullut muodin uhreja ja ekologisia ongelmia

Seppo Turunen pohtii kirjassaan lemmikkien elämää ja ihmisen luontosuhdetta

Professori, eläinfysiologian dosentti Seppo Turunen on perehtynyt kesyihin ja villeihin lemmikkieläimiimme biologian ja luonnonsuojelun näkökulmasta. Nyt ilmestyvässä kirjassaan Lemmikkielämää (Gaudeamus 2011) hän pohtii ihmisen eläinsuhdetta alkaen kesyttämisen historiasta ja päätyen ihmisen ja luonnonvaraisten eläinten rinnakkaiselon kysymyksiin.

Ihmisen eläinsuhteen moderni ja nurja puoli näkyy Turusen mukaan kaikkein selvimmin siinä, miten lemmikkieläinten jalostus on vaikuttanut eläinten terveyteen. -Jalostuksen jatkuessa ja saadessa yhä merkillisempiä tavoitteita lemmikeistä on tullut monesti alkuperäisten kantamuotojensa irvikuvia lukuisine perinnöllisine sairauksineen. Koirilla ongelma on pahin.

Koiranomistajat ovat osattomia lemmikkiensä ongelmiin; he ovat ehkä tahtomattaan tai harhaan johdettuina joutuneet omaishoitajiksi ja tekevät parhaansa hoidokin auttamiseksi. Vastuutahot löytyvät koirankasvattajista, näyttelyjen ylläpitämästä muotokilpailusta ja kennelklubien sääntöjä ylläpitävistä tahoista.-

Rinnan lemmikkiharrastuksen yleistymisen kanssa näkyy toisenlainen suuntaus: ihmisten vieraantuminen luonnonvaraisista eläimistä siinä missä tavallisista metsäpuista ja muista kasveista.-

Nykyisessä muodossaan ja laajuudessaan lemmikkien pitämistä on syytä arvioida uudelleen-, Turunen toteaa. -Lemmikkieläimen antama kaveruus on tietenkin asia, jolle on vaikea löytää korvaavia ratkaisuja, ja ihmisten yksinäisyys on kaupungistumisen myötä vain kasvamassa. Tästä huolimatta toivoisi muunkinlaisia ratkaisuja löytyvän-, hän jatkaa. -Voisimme opettaa lapsemme ja lastenlapsemme nauttimaan lemmikkien sijasta luonnosta sekä sen eläin- ja kasvilajeista.

Otteita teoksesta:

Mitä enemmän ihmisen ja eläimen yhteiseloon perehtyy, sitä paremmin joutuu huomaamaan, että eläin on kuitenkin vain välikappale jonkin meille tärkeän tavoitteen toteuttamiseksi. Siihen voi purkaa tunteita, se ei väitä vastaan ja se on komennuksessamme aivan toisella tapaa kuin toinen ihminen. Jonkinlainen vallan tunne tässä kaikessa on mukana.

Maaseudulla koira on vielä alkuperäisessä tehtävässään isäntänsä metsästyskaverina tai lampaiden paimenena. Kaupungissa se on yhä useammin yksinoloon pitkästynyt, lemmikkirooliin jalostettu ja ongelmineenkin omistajalleen tärkeä seuralainen.-

Eläinsuojelua ja luonnonvarojen riittävyyttä edistettäessä selkeä askel on, että lemmikkikoiran valinnoissa alamme suosia terveitä, hyväluonteisia, keskikokoisia ja mieluusti sekarotuisia koiria. Koiran pitäisi myös muistuttaa eläintä selvine kuonoineen, pystykorvineen ja jäntevine pitkine jalkoineen.-

Kerääminen luonnosta lemmikeiksi ja elintarvikkeiksi uhkaa 2000-luvun alkupuolen tilastojen mukaan lähes 300 sammakkoeläinlajin tulevaisuutta. Tässä pätee sama kuin muissakin eläinryhmissä: lajin harvinaisuus lisää sen haluttavuutta. Luonnosta pyynnin haittoihin kuuluu se, että kuljetusten aikana eläimiä kuolee paljon, ja monesti loputkin kuolevat terraarioihinsa muutamassa kuukaudessa.

Siinä missä lemmikkieläimet ovat omistajiensa yksityisomaisuutta makumieltymyksiä ja aikatauluja myöten, luonnonvaraisia eläimiä ei omisteta. Tällainen ero vaikuttaa kohentavasti eläinsuhteeseen. Vastuu luonnonvaraisten eläinten menestymisestä kuuluu jokaiselle, ja silloin joudumme ottamaan vastuuta myös naapureistamme ja ympäristön tilasta.

Kirjan tiedot:

Seppo Turunen: Lemmikkielämää. Ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen. Gaudeamus 2011.

Tekijä:

Professori Seppo Turunen (s. 1945) on Helsingin yliopiston eläinfysiologian dosentti ja Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja. Hän on toiminut myös Suomen Biologian Seura Vanamon puheenjohtajana.

Lisätietoa Gaudeamuksen sivuilta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Itse otin hienoisen myönteisesti -siis tietyllä varauksella koska en ole kirjaa vielä lukenut- vastaan Turusen ajatukset, jotka vaikuttavat olevan, lähtökohtaerosta huolimatta, englantilaisen Andrew Linzeyn Animal Theology -kirjan vastaavien kanssa yhteneviä.

Lieneekö kukaan lukenut vielä Turusen teosta? Ja millaisia ajatuksia Turunen puheet maybe Teissä herättää?

Offline Reija Härkönen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 676
Re: Lemmikeistä, eläimistä ja niiden suojelusta
« Reply #1 on: February 14, 2012, 09:42:24 »
Minä olen pitkälti samaa mieltä Turusen kanssa. Ymmärrän ihmisten rakkauden kotieläimiin, mutta minusta liian usein eläimen etua ei ole ajateltu tarpeeksi. Jos eläin kärsii, syö jatkuvasti masennuslääkkeitä, on jatkuvassa leikkaus- ym. hoidon tarpeessa, niin minusta ihmisellä pitäisi olla riittävästi luonnetta ja tahtoa vapauttaa eläin kärsimyksistään.

On myös vähän ristiriitaista se, kuinka paljon eläimiin investoidaan: huippuunsa kehitetyt ja imagomarkkinoidut kissanmurkinat, koirakylpylät ja -kauneushoitolat, koirien joululahjakakkujen tilaukset, koirapsykologit. Ja varsinkin minua kauhistuttaa se, kun lasten syntymäilmoituksen lopussa lukee "karvainen pikkuveli Turre". Eläinten inhimillistäminen on mennyt vähän liian pitkälle.

Mutta asiassa on toinenkin puoli: kotieläimet ovat ihania, monelle yksinäiselle ne ovat suuri lohtu ja ihan tavallisellekin ihmiselle mukavaa seuraa ja hyvä lenkkikaveri. Ei eläimiä kieltää voi, mutta joku järki pitäisi asiassa olla ja etenkin harvinaisten lajien kerääminen luonnosta kotieläimiksi olisi saatava loppumaan. Lemmikkieläinvero olisi minusta ihan järkevä ajatus, siitä voitaisiin vapauttaa vanhukset ja palvelukoirien tarvitsijat.

Timo Anttila

  • Guest
Re: Lemmikeistä, eläimistä ja niiden suojelusta
« Reply #2 on: February 14, 2012, 11:44:28 »
Mutta asiassa on toinenkin puoli: kotieläimet ovat ihania, monelle yksinäiselle ne ovat suuri lohtu ja ihan tavallisellekin ihmiselle mukavaa seuraa ja hyvä lenkkikaveri. Ei eläimiä kieltää voi, mutta joku järki pitäisi asiassa olla ja etenkin harvinaisten lajien kerääminen luonnosta kotieläimiksi olisi saatava loppumaan. Lemmikkieläinvero olisi minusta ihan järkevä ajatus, siitä voitaisiin vapauttaa vanhukset ja palvelukoirien tarvitsijat.

Totta puhajat, mutta suotavaa olisi pyrkiä pois eläinten (myös tuontantoeläinten) jalostamisesta ja toisaalta laittaa enemmän painoa hylättyjen ja kaltoinkodelluiden kissojen, koirien jne. hankkimiseen, vaikka ne olisivatkin maatiaisia ja sekarotuisia. Ja pikaisesti todettuna, tuo lemmikkieläinevero ei kuulosta lain absurdilta.

Timo Anttila

  • Guest
Re: Lemmikeistä, eläimistä ja niiden suojelusta
« Reply #3 on: February 14, 2012, 11:45:51 »
Eläinten inhimillistäminen on mennyt vähän liian pitkälle.

Juuri näin! Tämä jäi äsken huomaamatta. Tästä voisin ja tulen kirjoittamaan vielä -toivottavasti- jatkossa lisää.

Timo Anttila

  • Guest
Re: Lemmikeistä, eläimistä ja niiden suojelusta
« Reply #4 on: February 14, 2012, 19:46:56 »
Eläinten inhimillistäminen on mennyt vähän liian pitkälle.

Juuri näin! Tämä jäi äsken huomaamatta. Tästä voisin ja tulen kirjoittamaan vielä -toivottavasti- jatkossa lisää.

Ja tässä, omaa on turha laittaa, jos toinen sen paremmin sanoo:

"..We need to distinguish between good and bad anthropomorphism. The bad principally focuses on the attempt to project specifially human needs and emotions onto animals. Although Beatrix Potter fans will hate me for saying this, I have always been less than enamoured of her imaginative world in which, inter alia, animals dress up in human clothes and enjoy gardening. Some might say that this is a harsh judgment on Potter since her kind of antropomorphism is generic, a literary technique especially widespread among writers of children´s fiction, and it is conceivable (though I have no evidence for supposing it) that her work has positive impact on the way children conceptualise animals.

Even so, the danger of technique is in viewing animals as mini-humans, rather than as beings as their own right. Animals have to become humans, or acquire human like characteristics, in order to merit attention, whereas, in my view, it is the very unlikeness of animals that should, inter alia, arouse our moral and imaginative concern. At its worst, the technique invites us to a child-like fantasy land which, whatever its immediate merits, is rightly discarded as children become adults. Feelings for animals is thus seen as a subject for children -and therefore, by defenition, something that adults grow out of.

Good anthropomorphism, on the other hand, accepts as a reasonable assumption that all non-human mammals suffer to a greater or lesser extent than we do. ..."


Teoksesta: Why Animal Suffering Matters, Andrew Linzey, s 51-52. Oxford University Press 2009.