Anteeksi huono ja jäsentelemätön haja-ajatuskommentti.
Suomessa juuri kukaan ei ole oikeasti köyhä. Työtönkin elelee maailmanlaajuisesti vertailtuna ihan herroiksi. Suomessa ei ole kuin suhteellista köyhyyttä, eli sitä, että ei voi kilpailla naapurin ja muiden kanssa. Se, mikä vaikuttaa köyhyydeltä, on todella usein sitä, että rahat käytetään siihen kilpailuun oleellisen sijaan. Ostetaan uusi kännykkä, telkkari tai vaatteita, vaikka niihin ei olekaan varaa, ja sitten tulee ongelmia vuokranmaksun ja syömisen kanssa. Ongelma on siinä, että työttömyys korreloi jossain määrin myös muuten huonon elämänhallinnan kanssa. Vähillä rahoilla ei olisi varaa olla holtiton, siihen ne eivät riitä.
Jossain Latinalaisessa Amerikassa on kyllä köyhää, mutta siellä vähilläkin rahoilla voi elellä normaalia elämää, joten köyhyys ei tunnu niin ahdistavalta eikä ole tarvetta yrittää hankkia sellaista, mihin ei ole varaa.
Vasemmiston ongelma taitaa olla siinä, että se on tehnyt itsensä tarpeettomaksi ja uuden roolin löytäminen ei ole ihan helppoa. Köyhälistö ei enää ole duunareita, vaan suurin osa duunareista elelee ihan mukavasti ja kuuluu ja identifioi itsensä hyvinkin keskiluokkaan. Nykyinen köyhälistö on lähinnä elämäntapaongelmaisia, mamuja, itse matalan elintason valinneita, sairaita tai opiskelijoita, joilla tilanne yleensä muuttuu. Tämä on kärjistetty mielipide ja perustuu täysin mutuun, mutta on siinä mielestäni perää. Nohevia, terveitä ja vaurastumaan pyrkiviä, mutta köyhänä pysyviä tunnen todella vähän. Nykyajan vähätuloiset ovat sen verran sekavaa sakkia, että heille on vaikea löytää yhteistä aatetta tai arvomaailmaa.
Olipa kyllä sekava postaus, suhtautukaa tähän sellaisena.
