Ehdin jo ajatella, etten osallistu enempää tähän keskusteluun, koska minulle syntynyt yleiskuva ilman turhia saivarteluja on hyvinkin selvä. Metrics sai kuitenkin sen verran asiaa vielä pähkäilemään, että päätin antaa keskusteluun vielä oman vastineeni. Voi olla, että mikäli aikaa on ja maltan pysyä pois pulkkamäestä ja muusta mukavasta lomailusta, palaan Tötön kolumniin vielä myöhemmin.
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä Wardan ja Mikaelin kanssa siitä, että kyse on ennen kaikkea siitä, mihin Suomea verrataan. Tässä lähteenäni käytän edellisessä viestissäni linkittämää henkirikoskatsausta (OPTL, verkkokatsauksia 17/2011).
Eli edelleen, oman näkemykseni mukaan Suomen -asema- henkirikostilastoista tarkasteltuina on läntistä Eurooppaa karumpi, mutta selvästi entisiä Neuvostotasavaltoja pienempi. Perinteisten länsimaiden joukossa kuitenkin olemme henkirikostilastoissa korkealla. Sen kartta myös kertoo. Senkin kartta kertoo, että ero entisten Neuvostotasavaltojen ja muun Euroopan välillä on erityisen jyrkkä. Siinä välissä on sitten Suomi (ei erikseen omassa luokassaan), vaan yhdessä esimerkiksi entisten sosialistisen leirin maiden (Romania, Serbia, Bulgaria) sekä Turkin kanssa. Euroopan maista Albania (5,0 henkirikosta/100 000 as./vuosi) tuoreimmassa versiossa kuuluu tuohon luokkaan -oranssi- (4,0-5,9 hr/100 000 as./v.).
Mitään -tarkoitushakuisuutta- en kyseisen kartan tasavälisessä luokkajaossa kuitenkaan Suomen osalta näe. Hiukan kärjekkäämmin sanottuna, henkirikoskatsauksen laatija Martti Lehti tietenkin vastaa omasta työstään, mutta ihan heppoisin perustein en häntä typeryydestä, huolimattomuudesta tai tarkoitushakuisuudesta lähtisi syyttelemään.
Epäilisin vahvasti, että kartan luokittelun pohjana on koko maailman henkirikostilastojen jakauma - Euroopassa tuo oranssi -väliluokka- on harvinainen (vain Albania), mutta maailman mittakaavassa yleisempi. Saman raportin mukaan ainakin Etelä-Aasia kuuluu tuohon luokkaan kokonaisuudessaan (OPTL, verkkokatsauksia 17/2011, s. 4). Sen verran laiska kuitenkin olen, että en jaksa lähteä kaivamaan koko maailman henkirikostilastoja, saati laatimaan tästä karttaesityksiä valtioittain näinä lepäilyyn varaaminani välipäivinä. Alueellisten tilastoaineistojen luotettavuudesta ei ole mitään syytä alkaa väittelemään - jokainen tietää, että niihin voi suhtautua tietyllä varauksella. Jokainen myös tietää, että yksittäisten valtioiden välillä kyseisillä suuralueilla voi olla hyvin suuria eroja. En myöskään esitä, että Etelä-Aasia (tässä, maantieteellisenä jakona lienee käytetty perinteistä Intia, Pakistan, Nepal, Bhutan, Bangladesh rajausta) olisi vertailukelpoinen alue, mikäli henkirikostilastoja käsitellään valtioittain. Lähelle tätä -keskiryhmää- Etelä-Aasian lisäksi asettuvat maanosista tai osa-maanosista myös Pohjois-Amerikka ja Keski-Aasia sekä Itä- ja Keski-Afrikka.
Toiseksi. Kylmän tilastollinen analyysi tätä yhteiskunnallista ongelmaa käsiteltäessä on mielestäni kyseenalainen. Jako kolmeen luokkaan on tietenkin Euroopan kohdalla pelkän tilastollisen jakauman perusteella "oikea", mutta mikäli haluamme pureutua tarkemmin yhteiskunnallisiin ja historiallisiin taustoihin sekä eroihin, hienojakoisempi luokittelu, jota kartassa on käytetty, on yhtälailla "oikea".