Tuo "Valittu kansa" todellakin on jaanyt elelemaan erittain hyvin. Kannattanee muistaa sekin detalji jotta juutalaisvastaisessa propagandassa on vahvat eurooppalaiset juuret sattuneesta syysta, siita lienee jaanyt osia elamaan kulttuuriimme.
Ne ketka meista ovat kristillisesti kasvatettuja eivat ole edes voineet valttya tuon "Valitun kansan" kuulemiselta, lieneeko noin 80% suomalaisista.
Niin, se alkuperäinen ajatukseni lähti siitä, mitä joskus kauan sitten olin peruskoulussa oppinut. Jumala teki sopimuksen juutalaisten kanssa ja antoi heille luvatun maan. Suunnilleen näin se ala-asteelaisille aikoinaan opetettiin. Sitten myöhemmin tähän on ajatukseen on törmännyt pääosin juuri niissä uutislähetyksissä, joissa näytetään siirtokuntalaista vetoamassa juuri tuohon tulkintaan. Toinen paikka, missä tuohon törmää on juuri suomalaisten äärikristittyjen Israel-kannanotoissa.
Tässä kohtaa sympatiseeraan sr:ää, kyllä hänen puheessaan on paljon perää. Minuakin ärsyttää se, että israelilaiset käyttävät hyväkseen tuota "valitun kansan" asemaa ja jatkavat kovin aggressiivista politiikkaa vuodesta toiseen ja usein yhdysvaltalaisten fundamentalistien tuella - ja meilläkin on paljon väkeä, jotka hyväksyvät Israelilta mitä hyvänsä väkivaltaisia toimia pelkästään raamattuun vetoamalla. En ole tarpeeksi syvällisesti perehtynyt tuohon vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin, jotta voisin analysoida sitä syvällisemmin, mutta selvää on, että Israel ei ole mikään puhdas pulmunen, vaan sietää saada osakseen paljonkin kritiikkiä.
Voisitko tarkentaa, kuka israelilainen poliitikko olisi puhunut viime aikoina - tai yleensäkään - mistään "valitusta kansasta"? Onko tätä tematiikkaa runsainkin mitoin löydettävissä vaikkapa israelilaisessa lehdistössä, kirjallisuudessa, mediassa? Niin ikään, kuinka tämä "valitun kansan" asema sitten manifestoituisi israelilaisessa lainsäädännössä ja käytänteissä? Käsittääkseni Israel on sekulaari valtio, toki heilläkin on ääriaineksensa, viimeksi niin sanotut Price Tag -hihhulit, jotka tuota asinatilaa pyrkivät horjuttamaan. Ääriaineksensa Israelin valtio pyrkii pitämään kurissa.
Kuinkahan on esimerkiksi PLO:n ja PA:n laita, he kun ovat niitä ääriaineksia jo valmiiksi puhumattakaan Hamasista? Ei sitä PLO:n peruskirjaa tai edes YK:n sponsoroimia vihaa tihkuvia oppikirjoja ole mihinkään muutettu vieläkään, puheista huolimatta. Miksi on niin, että israelilaisten esimerkiksi edellytettiin noudattavan nyt jo de facto kuopattua Oslon sopimusta kirjaimellisesti, kohta kohdalta, palestiinalaishallinnon ei alkuunkaan puhumattakaan muista ympäröivistä vihamielisistä arabivaltioista joiden panttivankeina, propagandavalttina ja keihäänkärkinä toimivat viime kädessä juuri nuo onnettomat palestiinan arabit, jotka eivät ole Israelin kansalaisia vaan palestiinalaishallinnon (PA) alaisia?
Palestiinalaishallinnon propagandalla ja nuiva/persupropagandalla on muuten paljon yhtäläisyyksiä, enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Ei ole oikeastaan muuta eroa, kuin että toistaiseksi persut/nuivat tukevat Israelia. Vaan mistä syystä ja kuinka? Siksikö, että se on demokraattinen, monikulttuurinen valtio, jossa - vaikkakin sodan oloissa - pyritään kuin pyritäänkin turvaamaan myös vähemmistöjen asema, niin juutalaisvähemmistöjen kuin muidenkin, vaiko vain ja ainoastaan noiden Harmageddon-fantasioiden vuoksi ja siksi, että Israel koetaan kanarialinnuksi kaivoskuilussa, Lännen etuvartioksi, lähitulevaisuudessa häämöttävän siviilisaatioiden yhteentörmäyksen keihäänkärjeksi.
Israelin valtion koko olemassaolo pyritään systemaattisesti delegitimoimaan, siinä touhussa on mukana myös Suomen valtio antisemiittisiä lausuntoja joka rakoon änkeävää ulkoministeriä myöten äänestellessään OIC-blokin kantoja mukaellen. Aina eivät edes muut Pohjoismaat toimi kuten Suomi. Minusta Suomen valtion toimet suhteessa Lähi-Itään ja konfliktiin siellä ovat häpeällisiä.
Netanyahun hallituksesta ja poliittisesta menosta et missään näe niin kiivasta debattia ja arvostelua kuin nimenomaan israelilaisessa lehdistössä. Neatanyahua eivät muuten kaikki edes hänen lähipiirissään minään ruudinkeksijänä pidä eikä Liebermaniakaan. Toisaalta, yksi Lähi-Idän paradokseja on, että konservatiivihallitusten aikaan siellä kuolee tai haavoittuu vähemmän väkeä kuin työväenpuolueen tai nyttemmin Kadiman aikana. Miksi on näin? Kummalla puolen näet itsekritiikkiä, kummalla puolen sitä ei ole alkuunkaan? Jos joku gazalainen vaikka sitä yrittää, sellainen kriitikko tukahdutetaan siihen paikkaan, hirtetään katulyhtyyn ja raahataan ruumista pitkin katuja.
Miksiköhän he, israelilaiset, sitä "aggressiivista politiikkaa" jatkaisivat vuodesta toiseen? Rauhansopimusta heillä ei edelleenkään ole muiden kuin Egyptin ja Jordanian kanssa. Noissakin tapauksissa kyse on korkeintaan kylmästä rauhasta; eivät Egypti tai Jordania aktiivisesti mitään rauhantilaa ylläpidä, samaa juutalaivastainen (se on aina juutalainen, ei pelkästään israelilainen) propagandaa ja vihaa he opettavat lapsilleen kuin aina ennenkin, kohdusta hautaan, sinunkin tukemanasi, sillä aina löytyy PLO-myönteiselle länsilehdistölle joku kourallista fanaatikkoja manipuloiva vaahtosuinen rabbintapainen, joka syytää samantapaisita roskapuhetta. Ratkaiseva ero - se, että toisessa hallintomallissa se vihankylvö on systemaattista, toisessa harvinaista - pyritään tyystin häivyttämään tuolla keinotekoisella rinnastuksella. Kuulostaako muuten tutulta Suomessakin, mutatis mutandis?
Israelin toimet näkisin lähestulkoon joka kerta vastatoimina. Vaatii melkoisen rakettipommituksen, tulituksen tai aseiden salakuljetuksen ja valmistuksen, ennen kuin yksikään israelilaispartio tai pommikone tilapäisiäkään rajoja ylittää. Ketkä siellä päin arvostavat elämää, ketkä kuolemaa? Yksi israelilaissotilas vastaan toistatuhatta palestiinalaisvankia kun vankeja vaihdellaan. Eivät tunnu Hamasin väki omiaankaan kovin paljoa arvostavan. Joskus israelilaiset vapauttivat psykopaattisia arabivankejakin, sarjamurhaajia, saadakseen muutaman Libanonin sodan aikaisen ruumiin haudattavaksi kotimaansa multiin ja että omaiset saisivat vihdoin selvyyden läheistensä kohtalosta.
Onko se, että jotkut kristityt fundamentalistit ja äärioikeistolaisetkin, David Duke -osasto poislukien, sitä Harmageddonia haikaillessaan tulevat tukeneeksi Israelia riittävä syy olla tukematta myös enemmistöä ei-uskonnollisia israelilaisia erityisesti ja juutalaisia yleisesti? Israelilla on vähän ystäviä, luulisin, että siitäkin syystä he hyväksyvät moraalisesti arveluttaviakin tahoja "ystävikseen". Kun heillä tuollaisia Glenn Beck -tyylisiä ystäviä on, mihin hekään sitten enää vihollisia tarvitsivatkaan? Niitä toki riittää. Lienet huomannut, että kun alinomaa joutuu olemaan puolustuskannalla toinen toistaan raivostuttavampia väitteitä vastaan, aina joku sellainenkin väite jää kumoamatta.
Edistääkö terroristijärjestöjen ja gangsteriklaanien sekä vihapropagandan rahoittaminen ja tukeminen millään tavoin koko alueen rauhankehitystä? Usein unohdetaan myös se, että edelleenkin vastakkain ovat Israel ja arabivaltiot, nyttemmin myös Iran ja Turkkikin ja heidän sponsoroimansa ja aseistamansa terroristijärjestöt, eikä vain kourallinen "palestiinalaistaistelijoita". Ahmadinejad uhkaa avoimesti tuhota koko Israelin valtion - ja siinä sivussa koko joukon "uskonveljiään" (ovat muuten sunneja, eivät shiioja mutta siinä yhteydessä kaikki kay) harhaisen islam-käsityksensä kunniaksi. Mitä siitä, että muslimeja kuolee läjäpäin, taivaassa on sitten tarjona ties mitä, näin menee fundamentalistien "ajatus". Libanonia sanottiin Syyrian maakunnaksi; sellaisena Assad nuoremman hallinto toki sitä pitääkin ja tukee Iranin kanssa shiialaista Hizbollahia siellä. Arafatkin oli egyptiläinen, PLO:n muu johto majaili Tunisiassa, tunisialaisiksi roistoiksi heitä tituleerasivat Gazan ja Länsirannan palestiinalaisetkin aikoinaan. Nyt Hamas on syrjäyttämässä vanhemman sukupolven, joka ei ole enää niin radikaali kuin se oli 60-luvulla silloin kun PLO perustettiin. PLO:kin perustettiin muuten jo vuonna 1964, ennen Kuuden päivän sotaa.
