edit: boldaukset, Lähde:
http://www.muuttoliikkeessa.fi/index_html?cid=53&lang=suoFaktaa ja fiktiota turvapaikanhakijoista ja pakolaisista
13.10.2009
1. "Turvapaikkashoppailijat" kiertävät Euroopassa maasta toiseen hakemassa turvapaikkaa ja käyttävät hyväkseen turvapaikkajärjestelmää.Dublin-asetuksen mukaan se EU:n jäsenvaltio, jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä hakee turvapaikkaa, on velvollinen käsittelemään hakemuksen. EU:n jäsenvaltiot soveltavat pakolaisten vastaanoton ja suojelun kriteereitä hyvin vaihtelevasti.
Samasta maasta ja samasta tilanteesta tulleen turvapaikanhakijan todennäköisyys saada kansainvälistä suojelua vaihtelee jopa nollan ja 95 % välillä jäsenmaasta toiseen. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kuvanneet tilannetta turvapaikanhakijan näkökulmasta turvapaikka-arpapeliksi. Etelä-Euroopan maista Kreikassa, Italiassa ja Maltalla vastaanotto-olosuhteet ovat ala-arvoisen huonot tai vastaanottokeskuksia ei edes ole.
Monet Eurooppaan saapuvista turvapaikanhakijoista ovat jättäneet taakseen kaiken ja pelkäävät palauttamista kotimaahansa. Kun ensimmäinen EU-maa hylkää turvapaikkahakemuksen, on monen hakijan ainoa vaihtoehto pyrkiä toiseen maahan ja toivoa, että hakemus hyväksytään.
Turvapaikanhakijoiden siirtyminen maasta toiseen on yleiseurooppalainen ilmiö. Ihmisille itselleen se on inhimillinen tragedia. Osa maasta toiseen kiertävistä turvapaikanhakijoista ei ole päässyt asianmukaiseen turvapaikkatutkintaan missään maassa. Heillä ei ole pääsyä työmarkkinoille, opintoihin tai kotouttamistoimien piiriin. Heillä on riski päätyä harmaille työmarkkinoille tai ihmiskaupan uhriksi. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville, kuten lapsille tai vakavasti traumatisoituneille hakijoille, tilanne on vaikein.
Monissa EU-maissa turvapaikanhakijoille tehdään kielteisiä päätöksiä, vaikka tiedetään ettei heitä pystytä palauttamaan lähtömaiden sisäisen tilanteen takia. Ihmiset jätetään oman onnensa nojaan kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen ilman minkäänlaista statusta.
Lisätietoja:
Maahanmuuttoviraston tilastoanalyysit 2008, 2009
European Council on Rerugees and Exiles (ECRE): Sharing Responsibility on Refugee Protection: Dublin reconsidered (2008)
2. Suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista on turvapaikanhakijoita ja pakolaisia. Heidän osuutensa kasvaa vuosi vuodelta. Pieni osa Suomen maahanmuuttajista on turvapaikanhakijoita tai pakolaisia. Yleisimmät syyt maahanmuuttoon ovat avioituminen, työ tai opiskelu. Vuonna 2009 luvan saaneita turvapaikanhakijoita ja heidän perheenjäseniään oli kaikista oleskeluvan saaneista vähemmän kuin seitsemäsosa.
Vuonna 2009 oleskeluluvan Suomeen sai työn, elinkeinonharjoittamisen, opintojen, avioitumisen tai muiden perhesiteiden perusteella 15 217 henkilöä. Eniten oleskelulupia myönnettiin Venäjän, Kiinan ja Intian kansalaisille.
Turvapaikkapäätöksiä samana vuonna tehtiin 4335, joista myönteisen päätöksen sai 1373 henkilöä. Luku sisältää pakolaisstatuksen sekä toissijaisen tai humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluvan saaneet sekä ne henkilöt, jotka saivat tilapäisen oleskeluluvan tai oleskeluvan yksilöllisistä, inhimillistä syistä.
Perheenyhdistämisen kautta saapuu Suomeen myös suojeluperusteisen oleskeluluvan saaneiden ihmisten perheenjäseniä. Vuonna 2009 Maahanmuuttovirasto myönsi perhesiteeseen perustuvan oleskeluluvan 508 somalialaiselle ja 286 irakilaiselle.
Turvapaikanhakijoiden määrä vaihtelee vuosittain kaikissa EU-maissa. Suomeen on 2000-luvulla tullut hakijoita vuosittain 1500 - 6000 henkilöä.
Turvapaikanhakijoiden kasvanut määrä ei välttämättä tarkoita sitä, että oleskelulupia myönnetään enemmän. Suomeen on aina tullut paljon toisten EU-maiden kautta ns. Dublin-tapauksia. Heidän hakemuksiaan ei tutkita aineellisesti Suomessa, vaan pääsääntöisesti käännytetään maahan, joissa heidät on rekisteröity joko rajanylittäjinä tai turvapaikanhakijoina. Vuosina 2008-09 turvapaikanhakijoista noin puolet on ollut Dublin-tapauksia.
Turvapaikanhakijoiden lisäksi Suomi vastaanottaa vuosittain pakolaisia UNHCR:n kanssa sovitun kiintiön kautta. Pakolaiskiintiö on koko 2000-luvun ajan ollut 750 henkilöä vuodessa.
Kaikkiaan Suomeen on viime vuosina saapunut noin 1-2 prosenttia Euroopan unionin alueen turvapaikanhakijoista. Myönteisistä suojelupäätöksistä EU-maissa Suomen osuus oli vuonna 2008 alle prosentin.
Lisätietoja:
Maahanmuuttoviraston oleskelulupa- ja turvapaikkatilastot
Eurostat siirtolaisuus- ja turvapaikkatilastot
UNHCR Global Trends 2008
3. Ilman asianmukaisia papereita ja passia saapuvat turvapaikanhakijat ovat laittomia siirtolaisia. Henkilö, joka hakee turvapaikkaa, ei oleskele maassa laittomasti. Pakolaissopimuksen 31 artiklan ja Suomen rikoslain (17.luku 7 §) mukaan pakolaista ei tule rangaista luvattomasta maahantulosta. Sillä, saapuuko turvapaikanhakija oikeilla tai väärennetyillä papereilla ei ole vaikutusta mahdollisen suojelun myöntämiseen.
Turvapaikanhakijoilla ei usein ole mahdollisuutta hankkia virallisia matkustusasiakirjoja ennen pakomatkaa. Taustalla voi olla pakolaisen lähtömaan sekasortoinen tilanne ja/tai hakijan vainottu asema. Esimerkiksi Somaliassa, jossa hallinnollisia rakenteita ei käytännössä ole, passeja tai muita hyväksyttäviä asiakirjoja on mahdotonta saada. Mikäli pakolaista vainoavat kotimaan viranomaiset, vieraan maan viisumin hankkiminen voi olla vaarallista tai viisumia ei edes myönnetä.
Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista suurimmalla osalla ei ole passia tai muuta henkilöllisyyttä todistavaa asiakirjaa. Pakolaiseksi lähteminen tai pakolaisuudessa eläminen ei kuitenkaan ole laitonta.
Pakolaissopimukseen sekä Suomen ulkomaalais- ja perustuslakeihin sisältyvän palautuskieltosäännön (non-refoulement) mukaisesti ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa vaino, kidutus tai muu epäinhimillinen kohtelu. Tätä sääntöä on noudatettava riippumatta siitä, onko henkilöllä vaadittavat asiakirjat vai ei.
Lisätietoja:
Pakolaisten oikeudellista asemaa koskeva yleissopimus
Schengen Borders Code
4. Turvapaikanhakijat pakenevat kotimaansa köyhyyttä ja etsivät parempaa elintasoa. Vakavat aseelliset konfliktit ja ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat usein maailman köyhimmissä maissa. Köyhyys, epätasa-arvo ja väkivaltaiset konfliktit ruokkivat toisiaan. Eurooppaan ja Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista huomattava osa tulee Afganistanin, Somalian, Zimbabwen tai Eritrean kaltaisista erittäin köyhistä maista. Köyhyys itsessään ei kuitenkaan oikeuta saamaan kansainvälistä suojelua. Jos huono elintaso on ainoa peruste turvapaikkahakemukselle, hakemus hylätään.
Osa pakolaisista jatkaa matkaa ensimmäisestä maasta, johon he ovat päässeet pakenemaan, mutta jossa he eivät saa tarvittavaa suojelua. Pakolaisen oikeuksiin kuuluu myös oikeus ansaita oma elantonsa, mutta käytännössä pakolaisleirit tarjoavat mahdollisuuden siihen vain hyvin harvoille.
Kaupungeissa elävien pakolaisten määrä on kasvanut kaupungistumisen edetessä kehitysmaissa. UNHCR arvioi vuonna 2009, että sen mandaatin alle kuuluvista pakolaisista jo puolet elää kaupungeissa, usein slummeissa tai hökkelikylissä. He eivät yleensä saa terveys- tai sosiaalipalveluja ja elanto hankitaan harmaan talouden piiristä. Isoja pakolaiskeskittymiä on muun muassa Syyrian Damaskoksessa, Jordanian Ammanissa ja Kolumbian Bogotassa. Sekä kehitysmaiden pakolaisleireillä että kaupungeissa elävillä pakolaisilla on usein heikot mahdollisuudet kotoutua kyseiseen maahan eivätkä he voi palata kotimaahansakaan.
Lisätietoja:
United Nations Development Programme (UNDP)
Overcoming Barriers: Human mobility and development, Human Development Report 2009
5. Turvapaikanhakijoiden joukossa on terroristeja ja rikollisia, joita ei pidä päästää Suomeen Turvapaikkajärjestelmässä on keinoja väärinkäytösten estämiseksi. Turvapaikanhakijat ovat hakuprosessin aikana tekemisissä useiden eri viranomaisten kanssa ja heidän taustansa tutkitaan ennen päätöksentekoa. Pakolaissopimuksen ns. poissuljenta-artikla takaa sen, ettei vakaviin rikoksiin syyllistyneille myönnetä pakolaisen asemaa. Vastaava pykälä on myös Suomen ulkomaalaislaissa.
Mikäli Suomeen saapuu turvapaikanhakija, jota epäillään vakavasta kansainvälisestä rikoksesta, Suomen viranomaisilla on velvollisuus tutkia asia ja tarvittaessa viedä tapaus oikeuteen. Suojelupoliisi selvittää jokaisen Suomeen valittavan kiintiöpakolaisten taustat ennen kuin pakolaisen saa luvan tulla Suomeen.
6.Yksin saapuvat turvapaikanhakijalapset ovat -ankkurilapsia-. Vanhemmat käyttävät lapsiaan hyväkseen lähettäessään heitä yksin Suomeen, jotta voisivat itse tulla perässä. Yksintulleet lapset ovat erityisen haavoittuvainen ryhmä turvapaikanhakijoiden joukossa. Suomeen ilman vanhempien saapuneiden turvapaikanhakijalasten määrä on viime vuosina vaihdellut alle sadasta noin 700 vuodessa. Vuonna 2009 Maahanmuuttovirasto myönsi oleskeluluvan 247 alaikäiselle yksintulleelle turvapaikanhakijalle.
Eniten alaikäisiä saapuu väkivaltaisista konflikteista kärsivistä maista kuten Irakista, Somaliasta, Afganistanista ja Kongosta. Monet ovat kokeneet aseellisia hyökkäyksiä ja taisteluita, he ovat vaihtaneet asuinpaikkaa useaan kertaan ja heidän perheenjäseniään ja läheisiään on kuollut tai kadonnut.
Lapsi voi olla vaarassa häneen itseensä tai perheeseensä kohdistuvan vainon vuoksi. Vanhemmat tai muut huoltajat voivat myös lähettää lapsensa pois turvatakseen tälle paremman elämän. Toisinaan lapsi pakenee oman perheensä tai sukunsa häneen kohdistamaa uhkaa, kuten pakkoavioliittoa, kunniaväkivaltaa tai silpomista.
Olipa syynä alaikäisen kotimaastaan lähtöön mikä tahansa edellisistä, ilman huoltajaa tulleella turvapaikanhakijalapsella on yleensä ollut hyvin vähän vaikutusvaltaa omaan haavoittuvaan asemaansa.
Mikäli lapselle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen tai humanitaarisen perusteella, on hänellä oikeus saada Suomeen vanhempansa ja alaikäiset sisaruksensa. Yksintullut lapsi voi saada myös kielteisen päätöksen tai hänet voidaan palauttaa Dublin-asetuksen mukaisesti toiseen EU-maahan.
Mikäli yksintullut alaikäinen ehtii täyttää 18 vuotta ennen kuin päätös turvapaikkahakemukseen tulee, hän ei ole enää oikeutettu perheenyhdistämiseen.
Lapsen vanhemmat tai huoltajat saattavat olla kadoksissa tai kuolleita. Perheenyhdistämishakemusten käsittelyajat ovat erittäin pitkiä, jona aika perheenjäsenet voivat olla vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi tai jopa tapetuiksi.
Lapsia kuuluu suojella paitsi pakolaisina, myös ensisijaisesti lapsina. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus valtioiden antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen.
Toisen maailmansodan aikana vanhemmat lähettivät Suomesta yli 70 000 lasta turvaan Ruotsiin ja Tanskaan.
Lisätietoja:
Lapsen oikeuksien yleissopimus
Annika Parsons: Lapsen edun toteutuminen turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuuteun julkaisu 2010
7. Valtaosa pakolaisista on lukutaidottomia ja kouluttamattomia ihmisiä, jotka eivät työllisty Suomessa. Monet heistä eivät edes halua tehdä töitä ja elävät vain sosiaaliturvan varassa. Turvapaikanhakijoiden joukko on taustoiltaan kirjava, eikä hakijoiden koulutustaustoista ole systemaattisesti kerättyä tietoa. Suurimmissa lähtömaissa mahdollisuus peruskoulutukseen ja lukutaitoisten osuus väestöstä vaihtelee suuresti. YK:n kehitysohjelman UNDP:n tilastojen mukaan esimerkiksi Irakissa (suurin lähtömaa Suomessa vuonna 2008) lukutaitoprosentti on 74 prosenttia, Afganistanissa noin 28 prosenttia ja Iranissa 82 prosenttia. Somaliasta luotettavia tietoja ei ole saatavilla.
Turvapaikanhakijoilla on nykyisen lain mukaan oikeus työntekoon kolme kuukautta hakemuksen jättämisestä. Maahanmuuttajien ja pakolaisten työttömyysaste on huomattavasti suurempi kuin kantaväestön. Kaikkien ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste Suomessa vuoden 2007 lopussa oli noin 50 prosenttia ja työttömyysaste eli työttömien osuus työvoimasta oli 21,6 prosenttia. Kansalaisuuden mukaan tarkasteltuna korkein työttömyysaste vuoden 2007 lopussa oli Afganistanin (työttömyysaste 53,4 %), Irakin (61,8 %), Somalian (55,9 %) ja Sudanin (59,3 %) kansalaisilla, joista useimmilla on pakolaistausta.
On syytä huomioida, että tilastoissa turvapaikanhakijat ja pakolaiset näkyvät työttöminä työnhakijoina jo ennen kuin työllistyminen on käytännössä edes mahdollista. Kaikki kotoutumissuunnitelman piirissä olevat kirjautuvat tilastoihin myös työttöminä. Myös eri ulkomaalaisryhmien ikärakenteet poikkeavat toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi somalialaisista, bosnialaisista ja sudanilaisista työikäisten osuus on muita ryhmiä huomattavasti pienempi.
Huonoon työllistymiseen on monia syitä. Turvapaikanhakijat saapuvat maahan ilman suomen tai ruotsin kielen taitoa, joka on usein edellytys työpaikan saamiselle. Turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pitkät, jopa yli vuoden. Jatkuvan oleskeluluvan puute voi vaikeuttaa turvapaikanhakijan työpaikan saantia. Myös ennakkoluulot voivat vaikuttaa työllistymiseen.
Perusihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, myös pakolaisille. Suomalainen työttömyys- ja sosiaaliturva noudattaa ihmisoikeuksien ja perustuslain mukaista yhdenvertaisuuden periaatetta. Pakolaiset saavat työvoima- ja sosiaalitoimistossa saman kohtelun kuin suomalaiset. Työttömänä työnhakijana oleva pakolainen saa siten samaa työttömyyspäivärahaa kuin suomalainen. Pakolaiset, kuten muutkin, maksavat saamistaan tuloista veroa.
Turvapaikanhakijoille myönnettävä tuki on 1.2.2010 lähtien 30 prosenttia pienempi kuin vähimmäistoimeentulotuki. Esimerkiksi yksinasuvan, aikuisen turvapaikanhakijan toimeentulotuki on 292 euroa kuukaudessa. Toimeentulotuella vastaanottokeskuksessa asuvan turvapaikanhakijan on katettava ruoka, vaatteet, hygienia, liikkumisensa ja muut henkilökohtaiset menot. Lapsilisään tai esimerkiksi opintotukeen turvapaikanhakijat eivät ole oikeutettuja.
Mikäli turvapaikanhakija saa vastaanottokeskuksessa päivittäiset ateriat, vähennetään toimeentulotuen perusosasta 79 prosenttia.
Lisätietoja:
Maahanmuuttajien työllistyminen ja kannustinloukut (Sisäministeriön julkaisuja 2/2009)
United Nations Development Programme (UNDP)
Overcoming Barriers: Human mobility and development, Human Development Report 2009
8. Verovarat pitäisi käyttää ensisijaisesti suomalaisten huono-osaisten auttamiseen eikä pakolaisiin. Kuten 137 muulla YK:n pakolaissopimuksen allekirjoittaneella maalla, Suomella on velvollisuus auttaa kansalaistensa lisäksi myös niitä, jotka eivät ole turvassa omassa maassaan. Perustuslain mukaan perusihmisoikeudet kuuluvat Suomessa myös ulkomaalaisille ja kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, EU:n turvapaikkadirektiivit ja Suomen lait edellyttävät, että turvapaikkahakemukset on tutkittava asianmukaisesti ja vastaanotto on järjestettävä menettelyn ajaksi.
Suomi kuuluu maailman rikkaimpien maiden joukkoon eikä meillä ole pakolaisten kotimaiden kaltaista vainoa ja köyhyyttä. Myös Suomesta on lähdetty pakolaisiksi - yli 70 000 suomalaislasta pääsi sotavuosina turvaan Ruotsiin ja Tanskaan. Suomessa esiintyvään epäoikeudenmukaisuuteen, lamaan, asunnottomuuteen tai työttömyyteen ei ole syynä pakolaispolitiikka.
9. Pakolaiset ovat nuoria, terveitä miehiä. Heidän tulisi olla taistelemassa kotimaassaan. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan noin puolet sen mandaatin alle kuuluvista pakolaisista, turvapaikanhakijoista, maan sisäisistä pakolaisista, kansalaisuudettomista ja paluumuuttajista on naisia. Teollisuusmaihin tulevista turvapaikanhakijoista miehet ovat kuitenkin enemmistö.
Suomen turvapaikanhakijoista 77 prosenttia oli miehiä vuonna 2008. Matkustamista pidetään lähtömaissa miehille turvallisempana ja helpompana. Pakenemisen taustalla voi olla myös se, että miehet ja nuoret pojat ovat vaarassa tulla pakkovärvätyiksi aseellisiin ryhmittymiin.
Tällä hetkellä pakolaisuutta eniten aiheuttavat aseelliset selkkaukset ovat pitkittyneitä ja monimutkaisia konflikteja, joissa siviilit ovat usein väkivaltaisuuksien kohteina. Konfliktin osapuolina voi olla useita sisäisiä ryhmittymiä, kansainvälisiä joukkoja sekä yksityissektorin turvallisuusyhtiöitä. Niihin liittyy usein ääriryhmien erottelematonta väkivaltaa, kuten itsemurhaiskuja. Perinteistä ajatusta isänmaan puolustamisesta ei voi suoraan soveltaa näissä tilanteissa.
Pakolaisuuden taustalla on vaino, joka kohdistuu poliittiseen mielipiteeseen, uskontoon, alkuperään, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Vainon aiheuttaja voi olla myös yksityinen taho tai organisaatio, jota vastaan pakolainen ei saa suojelua kotimaansa viranomaisilta.
Lisätietoja konflikteista:
International Crisis Group
10. Euroopan rajat vuotavat. Eurooppa täyttyy pakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Euroopan rajoja vartioidaan yhä tiukemmin. Jäsenvaltioiden rajavalvontayhteistyötä erityisesti Välimerellä on vuodesta 2005 koordinoinut rajaturvallisuusvirasto Frontex. Pakolaisilla ei ole laillisia maahantulon väyliä, joten heidän on pakko turvautua ihmissalakuljetukseen. Rajavalvonnan kiristäminen ei ratkaise sääntelemättömän muuttoliikkeen ongelmaa vaan pahimmillaan valvonta lisää ihmissalakuljetusta. Pakolaiset joutuvat ottamaan yhä isompia riskejä päästäkseen hakemaan suojelua Euroopasta.
Koko maailmassa tehtiin vuonna 2008 yhteensä 768 000 turvapaikkahakemusta. Euroopan maissa turvapaikanhakijoita oli kyseisenä vuonna 330 000. Pakolaisten määrä Euroopassa on ollut viime vuosina kasvussa, mutta esimerkiksi Etelä-Afrikkaan tuli samana vuonna 2008 yli 200 000 turvapaikanhakijaa.
Myönteisiä turvapaikkapäätöksiä EU:n 27 jäsenmaassa tehtiin vuonna 2008 yhteensä 76 300. Näistä 40 000 henkilöä sai pakolaisen statuksen, 25 500 toissijaista suojelua ja 10 800 humanitaarista suojelua. Suojelun myöntämisprosentti kaikista päätöksistä oli ensi vaiheessa 28 % ja 24 % valitusvaiheen päätöksistä EU27 -alueella.
Hakijamäärään vaikuttaa merkittävimmin se, millaisia kriisejä ja konflikteja maailmassa on meneillään. Suurimmillaan Euroopan turvapaikanhakijamäärät olivat Bosnian sodaan aikaan vuonna 1992, jolloin länsi-Eurooppaan tuli 650 000 hakijaa.
Vuonna 2009 suurimpia hakijaryhmiä teollisuusmaissa olivat Afganistanin, Irakin ja Somalian kansalaiset .
Muutamat vaikeat konfliktit, kuten vuonna 2003 alkanut Irakin sota, ovat nostaneet pakolaisten määrää maailmassa. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan kansainvälisiä pakolaisia on noin 16 miljoonaa, joita 10.5 miljoonaa UNHCR:n mandaatin alla. Sen lisäksi maansisäisiä pakolaisia on 26 miljoonaa. Suurin osa maailman pakolaisista asuu Aasiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa. Euroopassa heitä on noin 14 prosenttia.
Niiden kymmenen valtion joukossa, joissa on suurin pakolaisväestö, on kaksi Euroopan maata: Saksa sijalla neljä ja Iso-Britannia sijalla kymmenen. Pakolaisväestön suuruuden mukaan maat jakautuvat seuraavasti: 1. Pakistan (1 780 000) 2. Syyria (1 105 700) 3. Iran (980 000) 4. Saksa (582 700) 5. Jordania (500 400) 6. Tshad (330 500) 7. Tansania (321 900) 8. Kenia (320 600) 9. Kiina (301 000) 10. Iso-Britannia (292 100).
Kiintiöpakolaisia EU-jäsenvaltiot vastaanottavat vähän. Vuonna 2008 koko maailmassa sijoitettiin uudelleen kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta 65 596 henkilöä, joista alle 7 prosenttia EU-maihin.
UNHCR on arvioinut pakolaisväestön vaikutusta isäntämaahan suhteuttamalla pakolaisten määrä maan henkeä kohti laskettuun bruttokansantuotteeseen per Yhdysvaltain US dollari. Kaikki 25 maata, joissa on suurin määrä pakolaisia bruttokansantuotteeseen suhteutettuna, ovat kehitysmaita. Ensimmäinen teollisuusmaa listalla on Saksa sijalla 26.
Lähteitä ja lisätietoja:
Eurostatin siirtolaisuus- ja turvapaikkatilastot
UNHCR Global Trends 2008
Rajaturvallisuusvirasto Frontex
