Pahoittelut, että olin vallan unohtanut tämän hyvän kysymyksen!
Nou hätä. Halusin vain jatkaa keskustelua aiheesta, koska visiosi on kiinnostava, vaikka se onkin kaukaisessa tulevaisuudessa.
Itse asiassa jonkinlaiseen kuvatunkaltaiseen maailman liittovaltioon tultaessa elintasot ovat varmaankin ehtineet jo ratkaisevasti tasaantua aiemmin kuvatun globalisaation myötä. Elintasojen konvergenssi on todistettu ilmiö globaalien markkinoiden vapautumisen myötä lukuunottamatta nk. köyhyysloukkuun jääneitä erityisen köyhiä kehitysmaita, jotka tarvitsevat vielä pitkään myös kehitysyhteistyötä (jonka myös perustuttava lupaaviksi koettuihin malleihin, eikä esim. nk. budjettitukeen tai sektoriyhteistyöhön, mikä on rahan kankkulan kaivoon heittämistä).
Tuhannessa vuodessa moni asia voi muuttua. Voi olla olla, että kehitys on taas kiertänyt täyden kehän ja trendi on taas kyläytymisessä tms. Jos oletamme, että elintaso on tasautunut, helpottaa se tietysti tilannetta. Oma näkemykseni on kehitysyhteistyöstä (nykymallissaan) on varsin kielteinen. Mielestäni kaikki näytöt viittaavat siihen, että kehitysyhteistyö on tehotonta ja jopa haitallista. En kuitenkaan tyrmää suoralta kädeltä tulevaa. Vaikka kehitysyhteistyö on epäonnistunut historiallisesti, saatan uskoa, että toimiva tapakin on olemassa. Tästä haluaisin kuulla näkemyksesi.
Myös mahdollisia rahoitus- tai verotusmalleja on useita. Siinähän voisi olla piirteitä sekä suomalaisesta hyvinvointivaltiosta että muista malleista. Tämä on toinen monimutkainen kysymys tämä hyvinvointivaltio vs. amerikkalaistyylinen matalan verotuksen yritteliäisyysyhteiskunta, koska molemmilla malleilla puolensa.
Jollei elintasokuilu ole madaltunut huomattavasti, hyvinvointiyhteiskunta on mielestäni kokonaan poissuljettu.
Koska tällaiseen päätepisteeseen tuleminen edellyttää kansallisvaltioiden vapaaehtoista liittymistä jonkinlaiseen liittovaltiosopimukseen, on ilmeistä, että lopullinen malli tulee olemaan huomattavasti huolellisemman ja perinpohjaisemman harkinnan tulos kuin parhaatkaan mallit tänä päivänä. Kukaan ei halua liittyä järjestelmään, joka on huonompi kuin aikaisempi tai jossa ei ole sisäänrakennettua itsekorjaavuutta, missä kaikkien kansakuntien mielipiteitä kuullaan.
Tässä tulee jollain olemaan pohdittavaa.
Mitä tulee maapallon väestösietokykyyn, sehän on tutkimusten mukaan huomattavasti suurempi kuin maapallon nykyväestö (olen huomannut arvioiden vaihtelevan 10-20 miljardiin ihmiseen).
Tästä toivoisin näkeväni lähteitä. Oma näkemykseni on, että ihmisiä on erittäin paljon liikaa. Todistan asian seuraavasti. Jos kaikki lannoittaminen lopetettaisiin, aiheutuisi siitä maailmanlaajuinen nälänhätä, joka vähintään puolittaisi väestön. Tämä aiheuttaisi myös muita levottomuuksia, joka pienentäisi väestöä entisestään. Ihmispopulaatio on siis maan kantokykyyn aivan liian suuri.
Hyvin pienellä osalla maailman väestöstä on ns. länsimainen elintaso. Vaikka nämä maat down-shiftaisivat omaa kulutustaan, ei se riittäisi alkuunkaan ihmislajin aiheuttamien haittojen lievittämiseen, saati poistamiseen. Nyt taas vaikuttaa, että köyhemmät maat pikemmin tavoittelevat parempaa elintasoa, joka vain lisää ongelmia.
Oleellisempi kysymys on, minkälaisia elämäntapoja maapallo sietää, ei niinkään kuinka monta luonnontaloudellisesti kestävällä tavalla elävää ihmistä se kestää. On sanomattakin selvää, että jo tänä päivänä maapallo EI kestä nykyisiä elämäntapoja.
Boldatusta olemme siis yhtämieltä. Vaikka siirtyisimme takaisin kivikaudelle, ei se ratkaisisi ongelmaa. Populaation täytyy pudota. Toivottavasti mahdollisimman pian, jotta muutos pysyisi kohtuullisena.
