Tästäpä tulikin mieleeni melkoisen oleellinen kysymys: miten suhtautua sellaiseen (etniseen, kansalliseen, kulttuurilliseen, kielelliseen...) ryhmään, joka monien mittareiden mukaan alisuoriutuu ja tuottaa ongelmia? Minulla ei ole tähän vastausta, ja etenkään ryhmän yksittäisiin edustajiin ei tietenkään saa suhtautua mitenkään eri tavalla kuin muihinkaan.
Ensinnäkin, kohdellaan tämän ryhmän jäseniä yksilöinä, ei ryhmänsä (maineen) kautta jonain ongelman tuottajana. Toiseksi, pyritään selvittämään mistä ongelmat johtuvat niiden kohdalla, joilla sitä on ja sitten auttamaan/ennaltaehkäisemään yms.
Onko kyseessä väkisinkin tilastoharha tai rasistinen tilasto vai voiko tällaista tapahtua oikeasti?
Ainahan voi olla tilastoharha tai hassu tulkinta, mutta ei väkisin. Tilastoja esittelemällä ja niistä tekemällä vääriä johtopäätöksiä voidaan edistää rasistisia asenteita. Mikään tilasto ei sinällään ole rasistinen.
Saako asiasta mainita kahden kesken?
Niin mistä asiasta?
Saako asiasta puhua julkisesti?
Meillä on sananvapaus, joten siitä vain. Eikä ongelmatkaan ratkea ellei niistä puhuta. Kuitenkin pitäisi välttää väärien mielikuvien luomista ja liiallisia yleistyksiä.
Saako ryhmän jäseniltä kysyä asiasta tai jopa pyytää ryhmää itse tekemään asialle jotain?
Tässä jo jossain määrin määritetään ryhmä yhdeksi monoliitiksi, jonka kaikki yksilöt vastaavat joidenkin teoista ja tekemättä jättämisistä (negatiiviseen suuntaan tietenkin). Voihan asioiden syitä, esim. miksi niin moni somali on työtön, kysyä somaleilta, se on ihan perusteltua sillä he saattavat tietää jotain vastauksia kysymykseen. Tietenkin jokainen ihminen vastaa omasta työllistymisestään ja perhe voi auttaa omiaan asiassa. Kotoutuminen mm. vaatii yhteistyötä somalien itsensä kanssa.
Tuli tässä nyt laitettua somali "ryhmän" tilalle, koska kuitenkin tarkoitettiin ryhmällä tiettyä etnisyyttä hum. maahanmuuton puolelta.
Odotetaanko, että ongelma poistuu puolivahingossa itsestään jos siitä ei puhuta?
Ongelma voi tietenkin aina itsestäänkin hävitä, ilman ulkopuolista väliintuloa, riippuen ongelman luonteesta. Aina väliintulo ei tarvitse julkista keskusteluakaan, mutta joskus asioista on hyvä myös puhua, riippuu asiasta.
Kieltämättä provosoivia kysymyksiä, mutta koettakaa pysyä asiallisena, koska tämä olisi minusta koko nykyisen rasismimokusalaliittopunaviherfasistiuusnatsihypetyksen perimmäinen ongelma.
Ainakaan itselläni on vaikea uskoa enää mihinkään tabuihin. Tai sitten tabu leiman saa liian kepein perustein. Itseasiassa on aina saanut keskustella, mutta vain julkinen keskustelu on uupunut. Maahanmuuttajien asioita, integroitumista, siihen liittyviä haasteita on analysoitu ja puitu, mutta ei paljoa julkisuudessa, ainakaan 90-luvun jälkeen ennen tätä nykyistä häslinkiä.
