Todorgilaisten runoja

[Harran]

MAAHANMUUTTOKRIITIKON MUOTOKUVA

Rasistinen raakalainen
nettineidot raiskailee,
huivipäiset pikkutytöt
junasta pois paiskailee,
apinoiksi nimitellä
heitä kokee aina hän,
suuttuupi jos siitä joku,
dhimmiksi vain sanoo tän.
Halla-ahon lakikirjan
ainoaksi julistaa,
huviksensa mamun, mokun
hengiltä pois kuristaa.
Breivik häll'on sankarina,
koska tappoi nuoria:
"demarithan ovat aina
hinttejä ja huoria!"

Ei vain parhautta vaan maailmanparhautta!!!  Lollone roflante!!

[Taha Islam]

MAAHANMUUTTOKRIITIKON MUOTOKUVA

Rasistinen raakalainen
nettineidot raiskailee,
huivipäiset pikkutytöt
junasta pois paiskailee,
apinoiksi nimitellä
heitä kokee aina hän,
suuttuupi jos siitä joku,
dhimmiksi vain sanoo tän.
Halla-ahon lakikirjan
ainoaksi julistaa,
huviksensa mamun, mokun
hengiltä pois kuristaa.
Breivik häll'on sankarina,
koska tappoi nuoria:
"demarithan ovat aina
hinttejä ja huoria!"

Ei vain parhautta vaan maailmanparhautta!!!   Lollone roflante!!

Ei vain oikein kohtaa todellisuutta. Viimeinen värssy pitäisi kuulua:

"Breivik häll' on sankarina,
koska tappoi veljiä ja siskoja:
"demarithan ovat aina
käärmeitä ja liskoja!"

[Harran]

Tällä kertaa olen toteuttanut kuolemankulttiani kirjoittamalla keväästä.

[Sam Karvonen]

Runo

Elon arkituskat
viikottain vaihtuvat
hekumatilat

elämää suurempina
parkaisuina

haihattelevana
höttönä

runomitassa

syvällisyyden
valeasussa

Pullamössöä
hunajahöysteessä

[Sam Karvonen]

Ja vielä yksi vakavampaa yritelmää edustava hunajahöysteinen haihatus keskiviikkoillan ratoksi!


Veljekset

Valtameri hyrskyävä
hyinen

raivo

rantakalliota
rankaisee

Kastehelmi
kirkasotsainen
siloposki suloinen
lehdellänsä liikahtaa
vetten vyöryessä

värähtää

otteestaan kirpoaa
tyrskyihin tilkahtaa

niin syleilevät jälleen

veljekset vetiset

yhdeksi
sulautuvat
sisarukset

Iäti on isoveli
vaahtopäinen valtaisa
kuopukselle kainolle
sylinsä suonut

Iäti

[Harran]

Järven suuren sinisen rinnalla
vihreä lähde on lätäkkö,
mutta lähteestä saa alkunsa
kaikki järven vesi.

Lähdevesi kirkas ja makea,
se järven elossa samenee,
onneksi joki kuljettaa
liian suolan merelle.

~o~

(Toinen vesistöaiheinen runo.)

[Reija Härkönen]

Tässä minun panokseni vesiaiheeseen:

Runosuoni

Laineilla pohjan hopea,
väräjävä valo, ammoinen ajatus.
Runosuoni vie meitä
seuraavaan kesään.


Kylpyvesi

Valkoista vaahtoa järven pinnalla.
Kalat sylkeneet, sanoo lapsi.
Ehkäpä - tai sitten kylpeneet.

[Sam Karvonen]

Kiitos Harranille ja Reijalle kesäisestä vesisymboliikastanne (lätäkköruno sisälsi symboliikkaa, kylpyvesi viatonta huumoria perheystävällisessä parressa). Vielä yksi vesiaiheinen parsi vieraalla kielellä... (Tolkien-vaikutteinen runomitta, myönnetään)

Ocean

Vastness embracing worlds,
The abode of the algae,
Tortoise in the tropical turquoise,
Swells in the southern seas.

Frigid deeps of the arctic,
Basins of lifeless cold,
Nameless creatures of the bleak,
Of them few tales are told.

Rapturous ripples on foam-crested waves,
Playful splatters on rocks,
Roaring onslaughts on water-carved caves,
Piers where the barnacle docks.

Six decades nurtured by the grand blue,
Whither did the sea-dog go,
Has the land now taken his crew,
Did the lighthouse dim its glow.

Vastness embracing worlds,
The abode of the algae,
Salt-water sizzling on a fresh rash,

Splash

[Harran]

Kiitos Harranille ja Reijalle kesäisestä vesisymboliikastanne (lätäkköruno sisälsi symboliikkaa, kylpyvesi viatonta huumoria perheystävällisessä parressa).

Minuun ainakin sylky/kylpyvesi kolahti tajuntaaräjäyttävänä symboliikkana! Jos lika (sylki) ja puhtaus (kylpyvaahto) voivat näyttää samalta ei ole ihme että yksi näkee viattomana perheystävällisyytenä sen minkä toinen näkee monimerkityksellisesti ja symbolisesti.

[Sam Karvonen]

Pohjanpoika ahkera, lainkuuliainen, rehti
kadehtiva, epäluuloinen, arka
nöyrä, mietteliäs, melankolinen
pitkävihainen, jääräpäinen, juntti
hiljainen, harkitseva, vetäytyvä
suora, sisukas ja sinnikäs
rivo, räävitön ja ronski
utelias, uuttera ja ujo
nuiva, nyrpeä, nurkkakuntainen
syvällinen, saivarteleva, outo

Pohjanpoika isänmaallinen, Herraa pelkäävä, ylpeä
tapojansa puolusteleva, toisten arvosteluun taipuvainen
seuraa, ystäviä ja perheen lämpöä kaipaava
rakkautta ja rauhaa arvostava
hyveiden puolustaja, paheiden paheksuja

Ihminen.

Somali tuo kunniallinen, kainostelematon, korea
valittaja, vaikeroija, vaahtosuu
vieraanvarainen, lannistumaton, lapsirakas
seurallinen, suulas ja suora
panetteleva, pollea ja periksiantamaton,
sitkeä, sielukas ja syleilevä
uskalias, uhmakas ja uskovainen
omanarvontuntoinen, osoitteleva, kiivas
rohkea, räiskyvä ja rento
lyhytvihainen, keskusteleva, palvelualtis

Somali tuo isänmaallinen, Herraa pelkäävä, ylpeä
tapojansa puolusteleva, toisten arvosteluun taipuvainen
seuraa, ystäviä ja perheen lämpöä kaipaava
rakkautta ja rauhaa arvostava
hyveiden puolustaja, paheiden paheksuja

Ihminen.

[Sam Karvonen]

Pieniä pohdintoja runokuvin näin Jussin sateisissa jälkitunnelmissa...

Ihminen

Rakastetuksi tulemista rakastat
ja rakkaudeksi sitä kutsut.

Viehätyksen värinästä villiinnyt
ja sielunyhteydeksi selität.

Kunnioitusta kovasti kaihoat
ja nöyrää taiten näyttelet.

Pienestä piinasta parahdat
ja tosimieheksi tekeydyt.

Kerskailijaa kurjaksi kiroat,
ja tärkeää silti teeskentelet.

Turhista toisille tiuskit
ja hellyyttä itse halajat.

Itseäsi huomaamatta palvot,
vaivihkaa Jumalaksi julistat.

Luonnonlakien laatijaksi,
kaikkeuden keskipisteeksi.

Mut’ rakkaus ei palkkiota vaadi,
ei huolenpito hyvitystä.

Kunnia ei kunnioitusta,
sisu suosionosoituksia.

Arvokkuus ei arvostusta,
ystävällisyys ennakkoehtoja.

Ja Jumalaks' et koskaan muutu
vaik’ kuusen latvaan kipuisit.

[Sam Karvonen]

Tomusta tikahtuneena

Miksi rihkamasta riemuitset?

Väistyvästä vallasta,
häilyvästä hekumasta,
lahoavista loimista,
ahavoituvista asumuksista,
ruostuvista röttelöistä?

Mistä oikuista onnesi löydät?

Ihailun ihanuudesta,
kihelmöivästä kunniasta,
viehkeyden värinästä,
uhkuvasta uhosta,
itkevästä itsesäälistä?

Kuin huoleton lintunen olet,
tyyten luottavaisena
oksallasi kujerrat.

Kunnes yhtäkkiä linnustaja,
Kuolema nimeltänsä,
sen tomuun paiskaa.
Ja sävel, hahmo ja väri
ovat mennyttä,
jälkeäkään jättämättä.

[Timo Anttila]

Quasimodolle

Viidakossa,

napalmilta piilossa,

jankkaavat ihmiskäsitykset

avaruuden elohopeasta -kunnes sattuu kohdalle.

[Sam Karvonen]

Näkevä

Näkevälle kaikki nämä
tornit ja tankkerit,
taistot ja tärkeily,
viina ja viekoittelu,
vehkeily ja vauraus,
kiistat ja kaleerit,
kilvat ja korskeilu,
voitot ja valloitukset,
vihat ja valtakunnat,

Näkevälle kaikki nämä
sodat ja rauhat,
herrakerhot ja kopeilu,

ovat vain lasten leikkiä
ja lystinpitoa.