Koulutuksen varastointifunktiosta ja vähän muustakin

[J. Mäki-Ketelä]

Aamulehteen kirjoittelin vähän koulutuksen varastointifunktiosta ja koulutuksen antamista katteettomista lupauksista.

Juttu löytyy linkin takaa: http://juhamakiketela.info/vakavampaa/koulutuskannattaaaina.html

Jutusta on tullut paljon henkilökohtaista palautetta. Osa on ollut aikas hapokasta. Niinhän se menee, että totuudenpuhuja ei yösijaa löydä.

Useampikin yhteydenottaja on ehdottanut, että kirjoittaisin vastaavan jutun siitä, miksi Suomeen haalitaan ulkomaalaisia opiskelijoita esim. Afrikasta. Sattuneesta syystä en aio kirjoittaa aiheesta sanakaan. Kuka arvaa, miksi en?

[Kössi Pöde]

Hyvä kirjoitus. Kyllä minusta yläasteen opotkin voisivat minusta reilummin sanoa lukioon sopimattomalle ainekselle, ettei sinne kannata mennä.

[J. Mäki-Ketelä]

Hyvä kirjoitus. Kyllä minusta yläasteen opotkin voisivat minusta reilummin sanoa lukioon sopimattomalle ainekselle, ettei sinne kannata mennä.

Kiitos palautteesta.

Syy, miksi opot eivät tuota reilusti sano, on varsin yksinkertainen - ja erittäin raadollinen: monessa koulussa - etenkin pikkukylien kouluissa - opo on sekä yläasteen että lukion yhteinen opo. Eli hänen liksansa tulee fifty-fifty. Jos paikallinen lukio lopettaisi toimintansa vaikkapa opiskelijakadon vuoksi, niin opo saattaisi menettää toisen duuninsa ja puolet palkastaan. Tämmöistä se on. Todellinen elämä.

[Kössi Pöde]

Syy, miksi opot eivät tuota reilusti sano, on varsin yksinkertainen - ja erittäin raadollinen: monessa koulussa - etenkin pikkukylien kouluissa - opo on sekä yläasteen että lukion yhteinen opo. Eli hänen liksansa tulee fifty-fifty. Jos paikallinen lukio lopettaisi toimintansa vaikkapa opiskelijakadon vuoksi, niin opo saattaisi menettää toisen duuninsa ja puolet palkastaan. Tämmöistä se on. Todellinen elämä.

Tämä ei tosin selitä sitä, miksi Tampereen klassillisessa koulussa tapahtuu samanlaista perseilyä. Kyllä niiden lukioon tulijoita olisi.

[J. Mäki-Ketelä]

Syy, miksi opot eivät tuota reilusti sano, on varsin yksinkertainen - ja erittäin raadollinen: monessa koulussa - etenkin pikkukylien kouluissa - opo on sekä yläasteen että lukion yhteinen opo. Eli hänen liksansa tulee fifty-fifty. Jos paikallinen lukio lopettaisi toimintansa vaikkapa opiskelijakadon vuoksi, niin opo saattaisi menettää toisen duuninsa ja puolet palkastaan. Tämmöistä se on. Todellinen elämä.

Tämä ei tosin selitä sitä, miksi Tampereen klassillisessa koulussa tapahtuu samanlaista perseilyä. Kyllä niiden lukioon tulijoita olisi.

Toinen yksinkertainen selitys voi olla se, että opojen mielestä lukio nyt vaan on niin hieno mesta, että kaikkien pahvipäidenkin sinne pitää tunkea.

[Julmuri]

Tämäkään ei vielä riitä, vaan lisäksi työhalukkaiden on jatkuvasti kasvatettava ja päivitettävä omaa osaamistaan sekä luotava erilaisia työllistymistään tukevia suhdeverkostoja. Kaikesta ennakkoon valmistautumisesta huolimatta he joutuvat silti varautumaan erilaisiin riskeihin, projektimaisiin työsuhteisiin ja uudelleenkouluttautumiseen. Tämä ruokkii epävarmuutta ja syö kansalaisten luottamusta koulutusjärjestelmää ja kouluttautumista kohtaan.

Tästä kohdasta en voisi olla enempää samaa mieltä. Siksi onkin hävytöntä, että monissa opinahjoissa ilmeisesti yhä markkinoidaan maailmankuvaa, jossa saadaan tutkinto käteen ja sen paperin kanssa sitten marssitaan koulutusta vastaavaan hyväpalkkaiseen hommaan. Työelämän todellisuus mainitaan korkeintaan sivulauseessa jossain "urasuunnittelu" opintojaksolla, joka kestää yhden opintoviikon (tai mitä pisteitä nykyään ovatkaan).

Monista koulutuksista voisi minusta jättää hyvin osan teoriasta pois ja keskittyä siihen millä saadaan se ensimmäinen työpaikka opintojen jälkeen.

[Jussi Jalonen]

Toinen yksinkertainen selitys voi olla se, että opojen mielestä lukio nyt vaan on niin hieno mesta, että kaikkien pahvipäidenkin sinne pitää tunkea.

No jopas ovat ajat muuttuneet. Itse kun kävin yläastettani satakuntalaisessa maalaispitäjässä, niin sekä opinto-ohjaaja että yläasteen rehtori tekivät parhaansa sen eteen, että lukioon menisi mahdollisimman harva. Tosin silloin oli 1980-luvun loppu, joten kaipa valtio ja teollisuus olivat kaiketikin tehneet kaupat siitä, että porukkaa patistettaisiin ammatilliseen koulutukseen.

Helvetti, itse asiassa samainen opinto-ohjaaja teki lukion puolella parhaansa sen eteen, että edes jotkut oppilaista olisivat lopettaneet lukionkin vielä kesken. Kakkosluokalla vielä pidettiin oikein kokonainen sessio siitä, miten oli koittanut viimeinen! mahdollisuus! hakea yhteishaussa! sillä yläasteen päästötodistuksella!

Missään nimessä ei kenenkään kannattanut yrittääkään yliopistoon, koska sinne pääsee niin harva! Niin harva! Sitä en sitten tiedä, mitä opinto-ohjaajan mielestä oikein olisi pitänyt tehdä lukion jälkeen. Ilmeisestikin vain mennä kotiin.



Best,

J. J.

[Username1]

Olen miettinyt, että teenköhän oikein, kun opiskelen aika vahvasti siksi, että minua kiinnostaa itse asia?*

Tarkoitan tällä sitä, että otan riskin enkä välttämättä tiedä, että tarvitaanko oppimiani taitoja työelämässä... (Vaikka tällä hetkellä työmarkkinat näyttäisivät aika hyvältä!)

Yritän selittää asiaa siten itselleni, että muita töitä sitten voin tehdä ilman koulutustakin... Ainakin toistaiseksi, kaipa ne kohta siivoukseenkin vaativat paperit.

* Ongelmani lienee se, että luen ja haluan oppia maailmasta aina vain, loputtomiin, joten vaikka menisin minne töihin, niin opiskelu jatkuu, tosin omatoiminen... Uteliaisuus on valtava...

[Color_Me_Good]

Olen miettinyt, että teenköhän oikein, kun opiskelen aika vahvasti siksi, että minua kiinnostaa itse asia?*

No et, jos pystyt elättämään itsesi

[Reija Härkönen]

Olen miettinyt, että teenköhän oikein, kun opiskelen aika vahvasti siksi, että minua kiinnostaa itse asia?*

Tarkoitan tällä sitä, että otan riskin enkä välttämättä tiedä, että tarvitaanko oppimiani taitoja työelämässä... (Vaikka tällä hetkellä työmarkkinat näyttäisivät aika hyvältä!)

Yritän selittää asiaa siten itselleni, että muita töitä sitten voin tehdä ilman koulutustakin... Ainakin toistaiseksi, kaipa ne kohta siivoukseenkin vaativat paperit.

* Ongelmani lienee se, että luen ja haluan oppia maailmasta aina vain, loputtomiin, joten vaikka menisin minne töihin, niin opiskelu jatkuu, tosin omatoiminen... Uteliaisuus on valtava...

Vanhan rouvan neuvo: opiskele ihmeessä sitä, mikä kiinnostaa. Yleensä se kyllä johtaa siihen, että sillä pystyt myös elättämään itsesi. Ja jos et pysty, niin aina löytyy joku tapa. Ja jos pidät elintapasi kohtuullisina, on todennäköistä, että nykymaailmassa elät niin pitkään, että ehdit opetella yhden jos toisenkin ammatin ja vielä lisäksi opiskella kaikkea niiden sivusta. Opiskele ihmeessä, jos osaat, äläkä lähde varmistelemaan millään "tällä alalla varmasti on töitä"-opinnoilla, jos eivät juuri ne satu kiinnostamaan.

[Username1]

Vanhan rouvan neuvo: opiskele ihmeessä sitä, mikä kiinnostaa. Yleensä se kyllä johtaa siihen, että sillä pystyt myös elättämään itsesi. Ja jos et pysty, niin aina löytyy joku tapa. Ja jos pidät elintapasi kohtuullisina, on todennäköistä, että nykymaailmassa elät niin pitkään, että ehdit opetella yhden jos toisenkin ammatin ja vielä lisäksi opiskella kaikkea niiden sivusta. Opiskele ihmeessä, jos osaat, äläkä lähde varmistelemaan millään "tällä alalla varmasti on töitä"-opinnoilla, jos eivät juuri ne satu kiinnostamaan.

Sellainen "työllistyn varmasti tälle alelle" -ajattelu pitää melkein unohtaa nykypäivin. Itseäni motivoi paljon enemmän kiinnostus itse alaan.

Jos ajatellaan mitä lopulta haluaa vanhempana tai mitä haluaa olla vanhempana, niin itse koulutus tai loistava työura ei ole yksin koko elämä. Olisi hyvä pitää mielessä se toinen puoli, kuten kenties perhe, pyrkimys rakentaa omalta osaltaan parempaa maailmaa tuleville polville, hyvät ystävät jne. Toki minulle tulee varmaan opiskelu aina olemaan iso osa elämääni, mutta elämäni ei ole siten työmarkkinoiden kannalta väärästä ammatinvalinnasta kuin se ehkä tässä sinkkuuden aikakaudella joillekin on.

Pyrin siihen etten edes yritä tiettyjä perusasioita korvata pelkällä työnteolla tai ammatinvalinnalla, vaikka itse opiskelu tulee aina olemaan yksi elämäni mausteista. Rakennan siis elämääni vahvasti muille jalustoille. Tämä tarkoittaa sitä, että luulisin, että materiaalisen pääoman kompensoi kirkkaasti sosiaalinen pääoma, tyydyn vähään, koska minulla on jo paljon.

Voi kuulostaa runolliselta, mutta tuohon pyrin ja uskon, että se kannattaa.

[Color_Me_Good]

Vanhan rouvan neuvo: opiskele ihmeessä sitä, mikä kiinnostaa. Yleensä se kyllä johtaa siihen, että sillä pystyt myös elättämään itsesi. Ja jos et pysty, niin aina löytyy joku tapa. Ja jos pidät elintapasi kohtuullisina, on todennäköistä, että nykymaailmassa elät niin pitkään, että ehdit opetella yhden jos toisenkin ammatin ja vielä lisäksi opiskella kaikkea niiden sivusta. Opiskele ihmeessä, jos osaat, äläkä lähde varmistelemaan millään "tällä alalla varmasti on töitä"-opinnoilla, jos eivät juuri ne satu kiinnostamaan.

Sellainen "työllistyn varmasti tälle alelle" -ajattelu pitää melkein unohtaa nykypäivin. Itseäni motivoi paljon enemmän kiinnostus itse alaan.

Jos ajatellaan mitä lopulta haluaa vanhempana tai mitä haluaa olla vanhempana, niin itse koulutus tai loistava työura ei ole yksin koko elämä. Olisi hyvä pitää mielessä se toinen puoli, kuten kenties perhe, pyrkimys rakentaa omalta osaltaan parempaa maailmaa tuleville polville, hyvät ystävät jne. Toki minulle tulee varmaan opiskelu aina olemaan iso osa elämääni, mutta elämäni ei ole siten työmarkkinoiden kannalta väärästä ammatinvalinnasta kuin se ehkä tässä sinkkuuden aikakaudella joillekin on.

Pyrin siihen etten edes yritä tiettyjä perusasioita korvata pelkällä työnteolla tai ammatinvalinnalla, vaikka itse opiskelu tulee aina olemaan yksi elämäni mausteista. Rakennan siis elämääni vahvasti muille jalustoille. Tämä tarkoittaa sitä, että luulisin, että materiaalisen pääoman kompensoi kirkkaasti sosiaalinen pääoma, tyydyn vähään, koska minulla on jo paljon.

Voi kuulostaa runolliselta, mutta tuohon pyrin ja uskon, että se kannattaa.

Tunnistan tuota ajattelua itsessäni. Petyin kuitenkin siihen, etten vuosia sitten ajatellut käytännönläheisemmin järkevästi ansaitsemisen näkökulmasta, ja opiskellut itseäni, vaikka sähkömieheksi. Sen sijaan olen viettänyt yliopistolla kuusi vuotta ja käteen jääneellä fil. kandilla saa osakseen lähinnä sympaattisia katseita. Tosin, "sivistyneisyys" vaikuttaa ihan arkipäivän käyttäytymiseen, joten siinä suhteessa "itsensä sivistämisellä" on pelkästään positiivisia puolia.

[Username1]

Tunnistan tuota ajattelua itsessäni. Petyin kuitenkin siihen, etten vuosia sitten ajatellut käytännönläheisemmin järkevästi ansaitsemisen näkökulmasta, ja opiskellut itseäni, vaikka sähkömieheksi. Sen sijaan olen viettänyt yliopistolla kuusi vuotta ja käteen jääneellä fil. kandilla saa osakseen lähinnä sympaattisia katseita. Tosin, "sivistyneisyys" vaikuttaa ihan arkipäivän käyttäytymiseen, joten siinä suhteessa "itsensä sivistämisellä" on pelkästään positiivisia puolia.

Näitä näyttää olevan moneen junaan, koska on selkeästi ihmisiä, jotka katuvat, kun eivät opiskelleet aikoinaan enempää, vaan jäivät sähkömiehiksi tms.

En tiedä ikääsi, mutta saattaahan tuo olla, että vielä joskus teet kandidaatin papereillakin jotain. Näihin liittyy aina riskejä, varsinkin korkeakoulutukseen. Tietenkään sellaista ei saisi yksinomaan tutkijanammatti silmäkulmassa opiskella, mutta ei mielestäni ole hyvä myöskään pelkästään hirvittävän rahasumman takia.

Oikeastaan sen takia, koska tulevaisuutta on noilta puitteilta hyvin vaikea ennustaa, niin kannattaisi kiinnittää elämä muuhunkin kuin vain ammattiin ja työhön kiinni. Paras tietenkin olisi, jos työssä ja ammatissa yhdistyy mahdollisimman moni asia, kuten vaikka harrastus ja työ.

[Demonisoitu]

Jos saisin päätään, niin kaikki menisivät lukioon. Lukion funktiohan kaiketi ennenkaikkea tarjota yleissivistystä, jonka puute mielestäni yksi tärkeä osasyy nykyiseen yhteiskuntien polarisoitumiseen, typeriin päätöksiin tai viisaista päätöksistä nurisemiseen. Toisin sanoen mielestäni ilman lukiosivistystä ei enää pärjää, ei ymmärrä, on johdettavissa harhaan, pelkää, vähättelee jne. Toki lukio itsessään ei ole se autuaaksi tekevä, oppimäärän omaksuminen kylläkin, mikä valitettavan usein jää tapahtumatta kuten Halla-ahon kaltaisia kansanedustajia tarkastelemalla käy hyvin nopeasti ilmi. Ei voi odottaa laajempien kokonaisuuksien hallintaa ellei ole tietoinen asiaa koskevista yksityiskohdista, siis usemmasta kuin vain yhdestä sellaisesta.

Tässä - parhaillaan kirjoittaessani hahmottuvassa - mallissani kaikille pakollinen lukio olisi esim. 2 vuotinen, jonka aikana käytäisiin nykyiset pakolliset kurssit kieli- ja matematiikkapainotteisuutta karsien. Tai voisihan esim. yläasteen 9. luokka olla jo ensimmäinen lukiovuosi tjsp. Kirjoituksissa vaadittaisiin sitten vastaamaan kaikkiin lukiossa opetettaviin aineisiin, esim. reaalikoe nykyisessä muodossa poistuisi. Ongelmatilanteissa/ epätietoudessa asiat olisi myös perusteltavissa ilman koko lukion oppimäärän opettamista ihmisille jotka ovat tulleet läpipäästetyiksi jostain täysin käsittämättömästä syystä oppiaineen kursseista ilman että ymmärtäisivät auttavastikaan aineen peruskäsitteitä ja -teorioita.

Pakollisen lukion jälkeen ihmiset siirtyisivät ammattikouluihin tai jatkaisivat vaihtoehtoisesti esim. toiset 2 vuotta lukiossa. Esim. kieliopinnot käytäisiin näissä ahjoissa loppuun. Lukiossa syvennyttäsiiin/erikoistuttaisiin vaikka viimeisenä vuotena jatko-opinnoissa vaadittaviin oppiaineisiin, esim. matemaattis-luonnontieteelliseen pyrkivät luonnontieteisiin jne.

E: mm. langattoman näppiksen yhteyshäiriöistä  johtuvia kirjoitusvirheitä.

[Username1]

Kukahan se olikaan, joka sanoi suurin piirtein näin...

Koulussa pitäisi opettaa enemmän kriittistä ajattelua pelkän tiedon sijasta, sillä tietoa on nykyisin helpompi hankkia kuin taitoa ajatella kriittisesti. Tietoa löytää nykyisin napin painalluksella, jos vain on suodattimet kunnossa.